Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

oikea elämä

, , , ,

Mitä oikeasti kuuluu? No, ajoittain on ihan helvetin yksinäistä

28.4.2019

Aurinkoinen viikonloppu takana ja olipa kiva naputella tämmöinen kysymys- vastauskirjoitus. Näitä kirjoittaessa sitä reflektoi omaa elämäänsä hieman tarkemmin ja oikeasti hieman pysähtyy olemaan ainoastaan omien ajatustensa kanssa. Kiitos siis Char and the City- blogi ideasta.

Mitä oikeasti kuuluu?

Juuri suoritin sunnuntaisiivouksen, koska on pitkästä aikaa ollut todella alavireinen päivä ja täytyi keksiä jotain tekemistä. Aamulla pyörähdin Konepajan Brunon kirppiksellä ja ympärillä oli useita iloisia perheitä lapsineen. Hyvin harvoin minulle tulee enää tämmöisiä tuntemuksia. Tuli jotenkin todella kurja mieli. Ei siis toisten onnellisesta sunnuntain aamupäivästä, vaan siitä, että miksi juuri minä en tällä hetkellä voi olla kuin he? 

Miksi minä lampsin täällä yksin? Miksi minä en ole saanut mahdollisuutta herätä (uus)perheaamiaiseen ja viettää aurinkoista sunnuntaita eniten rakastamieni ihmisten ympäröimänä? Taas on edessä sunnuntai, jolloin ei ole mitään tekemistä. Tunteja täytyy kuluttaa juoksemalla ja siivoamalla. Kaikki ystävät ovat jossain ja tuntuu, että olen tämän planeetan ainut ihminen, joka pyörii yksin asunnossaan vastamelukuulokkeet päässänsä.  

No, nyt on siisti asunto ja iltapäivähiet otettu. Mielikin alkaa taas kirkastumaan ja oikeasti kuuluu taas sitä mitä suurimman osan ajasta nelikymppisen miehen elämässä eli ihan hyvää. On tämä ainakin Eskon ihmismieli erikoinen asia. Vaikka sitä kuinka aurinko paistaa, yrittää nauttia ja elää hetkessä, niin väistämättä sitä ajoittain ajautuu tuonne mustempiin maisemiin. Miten se onkin usein se sunnuntai, jolloin nämä tuntemukset puskevat pintaan? Lyhyesti kiteytettynä. Vaikka ympärillä on vaikka kuinka paljon hyvää ja tärkeää, tuntee sitä itsensä välillä ihan helvetin yksinäiseksi.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalle kuuluu oikein hyvää ja arkityörintaman lukuvuosi alkaa olla jo loppupuolella. Eilen meillä oli lauantaityöpäivä, jossa piirreltiin suuntaviivoja jo seuraavalle syksylle. Se tuntui jopa hieman hurjalta, mutta samalla myös oikein hyvältä. 

Kirjoittelurintamalle alkaa taas pikkuhiljaa kuulumaan oikein hyvää. Mukava on naputella ja kivoja juttuja on tulossa. 

Parisuhde / perhe / ystävät?

Sinkkuna painetaan. Sen nyt varmasti jokainen blogiani hieman enemmän seurannut tietääkin. Vähän kyllä on löytynyt harmoniaa tällekin rintamalle. Ei ole enää sen suurempaa pakkoa löytää ketään tuohon sänkyni tyhjälle puolelle. Tulee, jos on tullakseen. Vastaan en tosin laita, jos joku ihana kevätauringossa päivettynyt kaunokainen tulee tuohon ikkunaani koputtelemaan. Kesäkin on tulossa ja sen mukanaan tuomat erinäiset tapahtumat. Saa tämänkin herrasmiehen liikkumaan hieman aktiivisemmin tuolla ihmisten ilmoilla.

Lueskelin muuten taannoin naisten asettamia kriteereitä mahdollisille mieskandidaateille. Listassa oli ainakin akateeminen koulutus -> löytyy, urheilullisuus -> löytyy, yli 185 cm. pitkä -> löytyy. On se nyt ihme, kun ei kelpaa. Tämä nyt siis vain tämmöisenä pienenä välikevennyksenä.

Perheeni on maailman paras. Mini- ja se hieman suurempi.

Ystäväni ovat myös maailman parhaita, joskin heistä osaa näkee auttamatta liian harvoin. Kaikilla on omat elämäntilanteensa ja ihan jokainen ei pysty lähtemään kahveille ihan parin tunnin varoitusajalla. Onneksi on niitäkin ketkä pystyvät. Silti aivan yhtä arvokkaita ihan jokainen. 

Matkat?

Ei ole suunnitelmissa mitään matkoja, joka ei kohdallani ihan hirveästi yllätä. Kesällä luvassa toki kotimaan reissailua ja ne tutut festivaalit Turussa ja Joensuussa. 

Harrastukset / hyvinvointi?

Olen juossut todella paljon lähiaikoina. Se tärkeimpänä harrastuksena juuri tällä hetkellä. Lenkin jälkeinen olotila on vaan jotain niin hienoa. Ihan jokaikinen kerta. Korista on tullut pelailtua satunnaisesti ja johan tässä odottelee joukkueemme kesäkorisvuoroja ulkosalla. 

Koen olevani oikein hyvässä kunnossa ikäisekseni mieheksi. Säännöllinen liikunta on tässä asiassa täysin keskiössä. Unihommat ovat mallillaan. Tosin en osaa mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa. Onneksi tätä voi hieman kompensoida päiväunilla. Syön ihan miten sattuu ja mitä sattuu. Tähän voisi ehkä kiinnittää vähän huomiota. 

Inspiroi eniten / vähiten?

Eniten inspiroi elämä ja sen ympärillä tapahtuvat asiat. Aitous ja rehellisyys. 

Vähiten sosiaaliseen mediaan feikattu elämä, pöyristymisporno ja negatiivisuus.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Ruokatottumukseni eivät ole juuri muuttuneet tässä vuosien varrella. Rakastan edelleen ruokaa ja etenkin muiden laittamana. Kouluruoka on luonnollisesti lähellä sydäntäni. Sitä syön päivittäin ja oikeastaan ensimmäistä kertaa nykynuorison sanoin ”triggeröidyin”, kun seurasin pääsiäisen aikana somessa pyörinyttä keskustelua kouluruoan tasosta. 

Syön aivan liikaa ulkona ja heitinkin kaverilleni haasteen, jos yrittäisi olla toukokuun syömättä ravintolaruokaa. Tämä nyt oli jo lähtökohtaisesti tuhoontuomittu idea. 

Katson urheilua, Ylen uusia sarjahelmiä ja vakiosuosikkiani Pitääkö olla huolissaan? Putousta olin eilen katsomassa veljeni ja kummityttöni kanssa. Todella heikko jakso, jälleen kerran. Ei vain naurattanut. Valitettavasti, ikävä on Samppa Linnaa ja Usko Eevertti Luttista. Netflix minulta löytyy, mutta katson sitä todella vähän. Oikeastaan en ollenkaan. Olen enemmän siis näitä #urheiluruutuandchill- miehiä.

Mitä odotan?

Ovelle kolkuttelevaa opettajan kohtalaisen mittavaa kesälomaa. Sen mukanaan tuomia yllätyksiä, paljon yhteisiä hetkiä tyttäreni kanssa ja toivottavasti erinäisiä käänteitä, positiivisia semmoisia.

Kivaa iltaa!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (5)