Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

opetusmaailma

, , , ,

Opettaja, maailman p€#%&n ja raskain ammatti!

6.9.2021

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Edita

Viime viikolla on iltapäivälehdessä saanut ammattimme erittäin paljon palstatilaa. Kovinkaan ruusuista kuvaa ne eivät opettajan ammatista maalanneet. Suuri tutkija, eli minä tein vuonna 2007 kandidaatin tutkielman, joka sivusi opettajuuden näkymistä mediassa. Jo silloin oli aloitteleva Nietzsche huolissaan opettajan ammatin hienoisen kielteisistä medianäkymistä. Eivät ole asiat kovinkaan paljoa vuosien varrella muuttuneet, valitettavasti. 

Koulumaailma on kyllä muuttunut paljonkin vuosien varrella. Eikä aina välttämättä parempaan suuntaan, valitettavasti. Itse olen pyrkinyt rakentamaan työhöni toimintamalleja, joilla pyrin säilyttämään hymyn huulilla siellä luokan edessä vaikka kaikki ympärillä muuttuisi. Luokkatyöskentelyä ja sitä lasten aitoa kohtaamista pidän aina tämän työn tärkeimpänä asiana. Siinä koen olevani erittäin hyvä ja sen takia tämän ammatin olen itselleni valinnut. Toinen asia, jossa olen mielestäni erittäin hyvä on oman työn rajaaminen ja kaikkivoipaisuusajattelun unohtaminen. Olen opetellut uimaan täällä opetusmaailman rönsyilevässä meressä niin, että pää pysyy pinnalla ja vieläpä pääosin hyvällä fiiliksellä.

”Isolla osalla opettajista suurin osa lomasta menee palautumiseen ja loppuloma alkavasta lukuvuodesta stressaamiseen. Kun töitä on kulunut pari viikkoa, sitä huomaa taas olevansa ylikuormittunut ja luisuvansa kohti uupumusta, Ilta-Sanomien haastattelema nuori opettaja sanoo.” Tämä on suora lainaus Ilta-Sanomien artikkelista. Itse en kuulu tuohon isoon osaan ja siitä olen todella onnellinen. Kollegani Janin kanssa istuimme viime vuonna opehuoneemme sohvilla ja mietimme samantyylisiä juttuja luettuamme, että teemmekö jotain väärin? Teemmekö jotain väärin tai eri tavalla, kun emme koe seisovamme kallion reunalla luisumassa kohti uupumusta.

Tästä keskustelusta sai alkunsa luentosarjamme, joka kulkee nimellä: Ole(t) muutakin kuin opettaja! Tavoitteemme oli päästä keskustelemaan aloittelevien opettajien kanssa ammatista. Käydä OKL:issä jakamassa opeopiskelijoille rennolla otteella omia käytännön toimintatapoja, joilla työssä jaksaisi mahdollisimman hyvin. Olemme päässet jo pari luentosettiä pitämään ja palaute on ollut todella, todella hyvää. Aihepiiri puhuttaa ja on näemmä myös erittäin ajankohtainen. Tällä luennolla ei tuijotella hiljaa silmiin tai leikitä hippaleikkejä. Tällä luennolla kaksi luokanopettajaa kertoilee hymy huulilla omia tapojaan toimia siellä koulun seinien (onneksi on seinät) sisällä. Ohessa muutamia lainauksia muistiinpanoistamme:

”Opetan vahvasti oman persoonani kautta. Jos alkaisin vetämään jotain virkamiesmaistä opettajaroolia, ei siitä tulisi yhtään mitään. Olettavasti olisin siinä vaiheessa jo vaihtanut ammattia.”

”Jos Opettaja-lehden kannessa lukee, että ekan luokan opet aloittivat työt syksyllä jo viikkoa aiemmin, niin se ei välttämättä ole kehuskelun arvoista. Ehkäpä se on signaali mahdollisesti myöhemmin ilmenevästä työuupumuksesta.”

”Ihan tavallinen on ihan hyvä!”

Edita, tuo merkittävä suomalainen oppimateriaalikustantaja järjestää kanssamme kaksi täysin ilmaista ja avointa webinaaria, joille juuri sinä olet enemmän kuin tervetullut. Tule ihmeessä mukaan keskustelemaan rennolla otteella opettajuudesta ja työssä jaksamisesta. Kaksiosainen webinaari järjestetään 14.9.2021 sekä 21.9.2021 kello 17.30.

KÄY ILMOITTAUTUMASSA TÄÄLTÄ!

Onko se opettajan ammatti maailman p%&/€n ja raskain ammatti? Näin saattaisi moni ajatella, jos vain medianäkyvyyttä seuraa. Ihan en itse tuota kuitenkaan allekirjoita. 

Kivaa viikkoa!!

-Esko-

KUVAT: Sakari Piippo

LÄHDE: Iltasanomat

Comments (0)
, , , ,

Kuinka sinä jaksat opettaja?

3.11.2020

Niin sinä siis olet jollain tasolla kutsumusammatissasi? Näin minulle totesi tänään kollegani, joka nykyään on myös oikein hyvä ystäväni. Tästä en tiedä, mutta hyvin minä olen opettajana viihtynyt. Onnistuneiden ja ikimuistoisten koulunkäyntiavustajavuosien jälkeen minä aikanaan tähän ammattiin ajauduin. Edesmenneen mummuni kannutus ja isoveljeni viitoittama tie toimivat myös jonkinmoisina kimmokkeina. Omat vanhempani eivät ole millään tavalla opetusalan ihmisiä. Isä eläköitynyt käräjätuomari/laamanni ja äiti projektisihteeri, joten verenperinnöstäkään ei tässä tapauksessa voida puhua.

Kuinka sinä jaksat opettaja aina vetää noin hyvällä fiiliksellä? Näin minulle totesi ystäväni, jonka luona eilen nautimme oikein makoisista löylyistä. Siitä kommentista tuli jotenkin hyvä mieli. Pääosin vetelen kyllä lähes aina hymy huulilla. Toki sitä ajoittain mukaan mahtuu myös niitä katastrofipäiviä, mutta missäpä ammatissa näin ei olisi?

Olen tässä vuosien varrella luonut itselleni toimivan mallin, jolla pidän työni mielekkäänä. Nämä EIVÄT ole mitään ohjeita. Usein sanonkin uusille opettajille, että minun työstäni ei kannata niinkään mallia ottaa. Putoushahmosuosikkiani Samppa Linnaa lainatakseni: Saa käyttää, mut ei o pakko hei!

  • Pyrin luomaan luokkaani avoimen ja lämpimän ilmapiirin. Jos kaverilta on kumi tai terotin hukassa, aina voi lainata omaansa. Hassuttelu ja huumori ovat enemmän kuin sallittuja piirteitä luokassani.
  • Pidän itseni ajan tasalla lasten kiinnostusten kohteista. Siis pelaatko säkin ope Brawlia? Mä sain tänään Piperin megalippaasta. 
  • Jos joku oppilaistani haluaa esitellä minulle puhelimestaan esimerkiksi uuden luppakorvakaninsa kuvaa. Yhdessä sitä voidaan ihastella. Aina sen verran löytyy aikaa. 
  • Huolehdin omasta jaksamisestani. Pidän itseni hyvässä fyysisessä kunnossa. 
  • Tauoilla opettajanhuoneessa vältän viimeiseen asti keskustelua työasioista. Itselleni on tärkeää saada ajatukset päivän aikana hetkeksi aina jonnekin ihan muualle. 
  • Ihan kaikkiin uusiin innovaatioihin en lähde mukaan. Ihan tavallinen on ihan hyvä. Tässä opetusmaailmassa noita kaikenmoisia uusia virtauksia tulee melkoisen usein. Luotan itseeni ja omiin hyväksi todettuihin toimintatapoihini.
  • Pysyn mahdollisimman kaukana laminointikoneesta ja dymotusta en lisää repertuaariini.
  • Wilma-viestinnän pidän minimaalisella tasolla ja käytän sitä myös positiiviseen tiedottamiseen.
  • Jalkapallon perussääntöjen osaaminen on osoittanut hyvinkin tärkeäksi. Näiden opettelua voin kyllä suositella ihan kaikille opetusalalle pyrkiville.
  • Jos huomaan, että tunnilla on levoton meininki, niin sitten pidetään pieni tauko ja käydään vaikkapa juoksemassa pari kertaa koulun ympäri. 
  • En puutu millään tavalla kollegoideni työhön. Kaikki saavat vetää niinsanottua omaa hiihtoaan. Vinkkejä ja neuvoja voin toki ottaa vastaan.
  • Käytän monessa asiassa maalaisjärkeä ja pyrin sammuttelemaan niitä ”oikeita” tulipaloja.
  • Kodin ja koulun välisen yhteistyön yritän saada rakennettua positiiviseksi ja rennoksi. Uskoisin, että sillä päästään oppilaan koulunkäynnissä parhaaseen mahdolliseen sekä kaikkia kunnioittavaan lopputulokseen.
  • Osaan sanoa EI!
  • Opetan hyvin vahvasti oman persoonani kautta. Jos alkaisin vetämään jotain virkamiesmäistä opettajaroolia, ei siitä tulisi yhtikäs mitään. Oletettavasti olisin siinä tapauksessa vaihtanut jo ammattia.
  • Vaikka tämä on tärkeää työtä, ei tätä kuitenkaan liian vakavasti tarvitse ottaa. Tosissaan, muttei liian vakavasti.
  • Opettaja-lehteä en ole koskaan lukenut kannesta kanteen.

Tulipa pitkä listaus. Täytynee kirjoittaa joskus toinenkin osa. Olen haaveillut, että olisi mukava joskus päästä kertomaan opettajaopiskelijoille näistä hommista. Ei ole vielä tärpännyt. Ihme kyllä.

Iltoja, iltoja!

P.S. Toisessa kuvassa Kajaanissa opeopintoja aloitteleva tuleva pedagogi. Aika kovaa oli vienti opiskelijabileissä. Vai näinkö ne vuodet kultaavat muistoja?

-Esko-

// EDIT: Kuvien paikkaa vaihdettu 4.11 //

Comments (11)