Olen niin yksin tämän asian kanssa. Ei kenellekään muulle ole näin tapahtunut. Ei kenestäkään muusta ole varmasti tuntunut tältä. Vai, onko kuitenkin? Vastoinkäymisten iskiessä vasten kasvoja, siinä akuuttivaiheessa tuntuu juuri tuolta. Ei näe ympärillä juuri mitään hyvää tai valoa. Omissa mustissa hetkissä suurta apua tarjosi vertaistuki. Oli todella voimaannuttavaa keskustella asioista kavereiden kanssa, joilla oli samanmoisia kokemuksia. Monta kertaa olen tämän Jukan kanssa tehdyn faijakornerin katsonut. (Oli muuten blogini toinen postaus…) Nyt sitä voi katsella jo hymy huulilla. Loistava heppu tuo Jukka.
Hiljaista vertaistukea voi saada myös muualtakin kuin ystäviltä. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat niistä elämän varjopuolista julkisuudessa puhuneet. Jannika B, Lotta Näkyvä, Aku Hirviniemi…Elämä on elämää ja ihan kenelle tahansa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Lohdullista on aina se, että kuka tahansa voi palata takaisin vahvana. Ihan todella vahvana. Apua on tarjolla. Apua täytyy osata hakea. Toivottavasti nämä julkisuuden henkilöiden rohkeat ulostulot madaltavat ihmisten kynnystä hakea apua. Ei kenenkään tarvitse olla siellä harmaassa maailmassa yksin. Värit saa kyllä palautumaan. Tahtoa, voimaa ja ulkoisen kimmokkeen se usein vaatii.
Menneellä viikolla Iltasanomista iski silmiini juttu, jossa esiintyi hauska mies. Palindromien ja puujalkavitsien sankari, maisteri Simo Frangen kertoi rehellisesti muuttuneesta elämäntilanteestaan. Jutussa vilisi itsellenikin hyvin tutut kaupungit ja sana viikonloppuisä. En tiedä maisterin eron taustoista mitään. Minun ei tarvitse tietää maisterin eron taustoista mitään. Sen tiedän nyt, että Simon kanssa ollaan samassa veneessä. Viikonloppuisät. Tämä lainaus on Frangenilta nostettava: “Otetaan irti ilo niistä hetkistä, kun on mahdollista…” Kyllä, juuri näin. Ilo irti ja elämä kantaa. Niin ja oma palindromisuosikkini on ehdottomasti: Tavat sinua kaunistavaT.
Paljon olen itsekin saanut viestejä minulle tuntemattomilta ihmisiltä. He ovat kiitelleet, kun olen elämääni ja sen kiemuroita täällä kirjoituksissani avannut. Ovat peilanneet tapahtumiani omaan elämäänsä ja saaneet siihen valoa ja väriä. Se tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Vertaistuki, tavalla tai toisella on todella arvokasta. Sitä on tärkeä saada ja sitä on tärkeä antaa.
Onpa ollut taas melkoisen hieno päivä, vaikka vähän syvällisempiä tuli tuossa lenkkipolulla pohdiskeltua.
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen Lähde: is.fi (Iltasanomien verkkosivut //
Minulla on erikoinen fiksaatio naistenlehtiin, ollut jo kauan. Me Naiset ja Anna ehdottomasti suurimpia suosikkejani. Juuri sopivan kevyttä lukemista. Sopivan mielenkiintoiset ihmiset kertovat elämästään. Sivuilla on varmasti nähty lähes kaikki suomalaiset julkisuuden valokeilassa olleet ja olevat ihmiset. Jos saisin olla päivän toimittaja, niin haluaisin kysyä Jenni Vartiaiselta: Missä muruseni on? Pate Mustajärveltä: Mitä hän haluaa syödä perunoiden kanssa? Jesse Kaikurannalta tiedustelisin, että minne hänet pitikään viedä? Niin ja parisuhdebloggaaja Sami Minkkiseltä: Mikä meininki?