Se on pikkujouluviikonloppu kääntymässä kohti loppuaan. Viisi päivää ja sittenhän se onkin jo joululoma ovella. Erikoista kuinka nopeasti tämä ensimmäinen lukukausi on hujahtanutkaan. Syksyllä ”pienten” kanssa aloittaessa jopa hieman jännitti, mutta juuri tällä hetkellä ikäluokkahyppäys tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdoilta. Mukavat työkaverit siinä sivussa luovat hyvää fiilistä ja sehän on myös vallan mukavaa. Näiden työkavereiden kanssa vietimme siis perjantaina niitä legendaarisia ”firman” pikkujouluja.
Pikkujoulutiimi oli loihtinut upeat puitteet onnistuneelle illalle. Ja olihan sinne loihdittu myös mahdollisuus laulaa karaokea. En tiedä mikä minuun aina menee tuon karaoken kanssa? Se on asia, jossa totaalisen häpeän ja suuren onnistumisen raja on hyvin häilyvä. Itse luulen aina olevani tuossa jälkimmäisessä kategoriassa. Itsevarmuus on tapissaan ja tunnen itseni kovan luokan tulkitsijaksi. Aamulla videomateriaalia katsellessa ja etenkin kuunnellessa sitä vajoaa tahtomattaan takaisin tuonne ensimmäiseen kategoriaan. Ei se Lapin kesä ihan Loirilta kuulostanutkaan.
Lauantai menikin sitten enemmän ja vähemmän lepäillessä. Lähes naapurissani järjestettiin hieman vähemmän mainostetut ystävämyynnit, josta kävin todella edullisesti hankkimassa hieman joululahjoja sekä itselleni kauan etsimäni vanhan koulukunnan baseball-takit. Todella kovat löydöt. Illalla kävin katsomassa kovaa vauhtia kasvavaa kummityttöäni ja palauttelemassa mieleeni kuinka nopeasti pienet lapset onnistuvatkaan levittämään kaikki lelunsa olohuoneen lattialle. Hieman nopeammin onnistuu levittäminen, kuin siivoaminen.
Sunnuntai alkoi tutusti Fressin juoksumatolta ja tietysti infrasaunasta. Yksi parhaista tavoista aloittaa päivä. Iltapäivällä ystäväni Ollin kanssa Ikeaan ja tietysti lihapullat ranskalaisilla. Minä se olen erikoinen heppu, kun voin sanoa viihtyväni Ikeassa. Ja pikkujouluissa tuli muuten puhetta muistakin asioista, joissa olen ehkä hieman erikoinen. En juo koskaan viiniä. En ole sitä taitoa koskaan oppinut, enkä aio myöskään enää opetella. En myöskään pidä suklaasta. Opehuoneen pöydälle lähes päivittäin ilmestyvistä konvehtirasioista en ole syönyt vielä yhtäkään. Joskus niitä saattaa mennä, mutta enemmän olen puhtaita irtokarkkimiehiä.
Yllättävän aktiivinen viikonloppu pikkujoulujen jälkeiseksi, yllättävän.
-Esko-
