Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

puhe

, , , ,

Mitäköhän tästäkin tulee?

6.11.2018

Istuskelen Kampissa kahvilla ja naputtelen tätä juttua. Hyvin harvoin tulee kirjoitettua missään muualla, kuin siinä omalla sängyllä. Se tuttu Ikean läppärihärpäke sylissä. Onhan tämä nyt oikein piristävää vaihtelua. Oikein piristävää vaihtelua oli myös äskeinen ihan uusi asia tässä elämässä. Kävimme kaverini Sebastianin kanssa hieman kokeilemassa miltä tuntuisi tehdä podcastia. Tuo podcast- maailma on itselleni todella vieras. Yhden kerran olen vieraana yhdessä podcastissa käynyt, mutten voi sanoa kuuntelevani kovinkaan aktiivisesti podcasteja. Tai no, olenhan minäkin sen Nonsensen seksijakson käynyt kuuntelemassa (yhden niistä).

Olihan kyllä mukavaa hommaa. Aluksi oli havaittavissa jännitystä, mutta ulkoisten asioiden unohduttua tarinointi muuttui yllättävänkin luonnolliseksi. En tunne vielä Sebaa kovinkaan syvällisesti ja elämme hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa. Molemmat ovat pohdiskelevia ja puheliaita kavereita, joten ihan herkulliset lähtökohdat ovat mahdolliselle yhteiselle podcastillemme. Olen tottunut tuomaan esille ajatuksiani kirjoittamalla, mutta tämä uusi kanava kiehtoo minua kyllä myös suuresti. Todellakin kokeilemisen arvoinen media, todella.

Ympäröivä maailma täyttyy erinäisistä virikkeistä. On ääntä, on liikkuvaa kuvaa, on tekstiä. On varmasti jokaiselle jotain. Jotain minkä ääressä rentoutua ja ottaa se oma hetkensä. Saapa nähdä tuleeko tästä mitään ja tuleeko kukaan ottamaan sitä omaa hetkeänsä näiden kahden sankarin höpinöitä kuunnellen, toivottavasti.

Esko Mörkö lukee vanhoja ja niin edelleen…

-Esko-

Comments (2)
, , , ,

…ja sitten minä pidin puheen rakkaalle isoveljelleni

10.9.2017

Eilen vietettiin rakkaan isoveljeni tasakymppisynttäreitä. Juhlat olivat todella mukavat ja paikalle oli kokoontunut suuri määrä ihmisiä veljeni elämäntaipaleelta. Pienen ikäeromme vuoksi meillä on todella paljon yhteisiä ystäviä, joten paikalla oli runsaasti myös itselleni tärkeitä tyyppejä. Niin ja tietysti isä ja äiti.

Ennen juhlia kävin juoksemassa piristävän lenkin, jonka tiimellyksessä mietiskelin, että pidänpäs ihan ex-temporena puheen illan juhlissa. Juostessani naputtelin notepadiin tukisanalistaa, josta en sitten kuitenkaan saanut mitään tukea. Sormet hyppivät juostessa ihan minne sattui. Esimerkikisi lause: Käytäri hamppaei puutgu. En illalla oikein enää muistanut mitä tuolla olin ajanut takaa. No, mutta näin sen olisi suunnilleen pitänyt mennä:

Hieman kellastuneessa valokuvassa on kaksi pientä ihmistä. Kikkarapäinen pellavapää istuu basketball-paita päällä ja hänen sylissään on pieni vauva frotee-puku päällään. Vauva kurottaa ja yrittää repiä isoveljeään korvasta. Isoveli ei ole tästä moksiskaan vaan ainoastaan hymyilee kameralle. Pikkuveljen temppuilut eivät ole isompaa veljeä hetkauttaneet, hymyllä ne on lähes aina kuitattu. Tähän päivään asti. Isoveljeni on ihminen, joka on vaikuttanut elämääni todella paljon ja hänen jalanjälkiään olen seurannut todella tarkasti, ja hyvä niin. Viisas ja määrätietoinen mies.

Eskarini sijaitsi ihan veljeni koulun vieressä Joensuun Kanervalassa. Koulupäivän jälkeen minut kävi hakemassa tuo etuhampaaton pieni herrasmies. Herrasmies, joka oli veljeksistä se rohkea. Minä en pienenä uskaltanut mennä juttelemaan kenellekään. Veljeni selän takana seisoin ja hän löpötteli ja rakensi kaverisuhteita pienemmällekin veljelle. Näin se pääsi pienempikin pellavapää mukaan pihan kaveriporukan leikkeihin ja peleihin. Pikkupoikina keräsimme lehdistä erinäisten rokkitähtien kuvia huoneemme seinälle. Minulla oli paha ärrävika ja velipoikani oivaltavana kaverina teki hieman kiusaa veljelleen ja sai minut toistelemaan lausetta: Roskakorissa on Bruce Springsteenin rokkikuvia. Aika monta ärrää.

Yläaste ja lukio samassa opinahjossa. Armeija samassa sotilaspoliisivartiokopissa muutama vuosi myöhemmin. Useat hikipisarat on vuodatettu samoissa koripalloharjoituksissa. Useat oppitunnit on opetettu samoilla alakouluilla. Kasvatustieteen maistereita molemmat, paperit haettu kuitenkin eri yliopistoista. Aika tarkasti olen veljeni osoittamaa polkua seurannut. Hän on meistä veljeksistä se järjen ääni, jonka ohjeita ja sanomisia olisin voinut joissain asioissa kuunnella vieläkin tarkemmalla korvalla.

Hän toi sushia Kätilöopistolle tyttäreni elämän ensimmäisen nukutun yön jälkeen. Minä vein sushia Kätilöopistolle hänen tyttärensä elämän ensimmäisen nukutun yön jälkeen. Ja vieläpä viereiseen huoneeseen. Hän auttaa minua aina, kun apua tarvitsen. Aina voi soittaa, kun siltä tuntuu ja patja laitetaan lattialle, jos on yöpaikalle tarvetta. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja kykenemme hoitamaan asiat lähes aina hyvässä yhteistyössä.

Yhteistyömme saumattomuutta on mitattu ja ne yhteistyömme raskaimmat saumat on vielä mittaamatta toivottavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Pikkupoikina vanhempamme meitä hoitivat ja meistä huolehtivat. Tulevaisuudessa roolit muuttuvat, mutta veljesten voimalla näistäkin selvitään. Noitalinna Huraan sanoin: Pysyn aina pikkuveljenä.

-Esko-

//Kuva: R.H //

Comments (9)

Categories

Archives