Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

pyörre

, , ,

We are grains of sand

18.5.2017

Hyvä teko, hyvä mieli, positiivinen vire. Nämä mainitsemani asiat virittävät ympärilleen myös samaa henkeä. Kultaisen säännön lailla ne leijailevat ympäristöönsä. Itse sain tällä viikolla tästä todella hyvän konkreettisen esimerkin. Olin lähikaupassani ostamassa iltapalaa. Valitsin oranssilla lapulla varustetun falafel-salaatin ja käpöttelin kassalle. Laitoin ostokseni hihnalle ja yllätyin todella positiivisesti kassaneidin kommentista. ”Voitko odottaa minuutin, niin saat tuosta salaatistasi kuudenkymmenen prosentin alennuksen.” Tässä ei mielessäni ollut se säästetty euro, vaan kuinka pienestä kommentista voi tulla hyvä mieli. Palasin vielä kauppaan ja ostin tälle mukavalle kassaneidille Kismetin. Hän laittoi hyvän kiertämään ja toivottavasti ei ymmärtänyt Kismettini tarjoamista väärin.

Negatiivinen yleisilme, takakireys, stressi. Valitettavasti myös nämä käänteiset asiat leijailevat helposti ympäristöön. Itselleni voisi ojentaa vuoden 2017 alkuvuoden negatiivisuuden levittäjäpalkinnon. Elämässä kaihersi suuria asioita ja en sitä myöskään liikaa peitellyt. Elin ulkona omasta itsestäni, sisimmästäni. Koko ajan tiedostin, että tämä ei ole minua. Minä en ole tämmöinen, mutta sisällä pulppusi ja myllersi. Kuminauha oli virittynyt niin tiukalle ja sen katketessa tuli isku täydellä voimalla vasten kasvoja. Onneksi katkesi. Ruhjeet paranevat ja oli todella kuluttavaa elää elämäänsä kuin äärimmilleen viritetty kuminauha. Nyt tietää kuinka asiat ovat, kuinka elämän suuntaviivat piirtyvät. Asiat olisivat voineet mennä hyvin monella eri tavalla. Nyt ne menivät näin ja onneksi ei enää ole epätietoisuutta, ei olettamuksia.

Ollessani keskellä pyörrettä. Kolme vuotta vanha kuva, hymyilevä oma naama pinkillä pipolla ja pitkällä tukalla Iltalehdessä, Seiskassa ja keskustelupalstoilla. Tuolla pyörteessä tuntuu siltä, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa minun elämäni. Kaikki ihmiset varmasti puhuvat kahvipöydissä asioistani. Kaikki varmasti tuijottavat ja kuiskuttelevat selkäni takana, että tuossa se romahtanut epäonnistuja talsii. Leukakin on rintaan visusti painunut. Oikeasti asiat eivät todellakaan ole näin. Mikko Leppilampi totesikin osuvasti Me Naisten haastattelussa: ”Ajatukseni pyörivät ihan liikaa oman napani ympärillä. Siellä käsitin, että jokaisella on ihan tarpeeksi omia huolia, eikä ketään kiinnosta minun tekemiseni…” Kyllä, näin juuri. Pienestä peikosta kasvattaa helposti päähänsä jättimäisen monsterin.

” We are grains of sand…” Kuten tuossa kuvassakin mainitaan. Olemme kaikki vain hiekanjyviä täällä jättimäisessä maailmassa. Kaikkiin on elämänlaineet piirtäneet omat juonteensa. Joskus lähdemme ajelehtimaan virtausten mukaan, mutta aina me jonnekin päädymme. Tukevasti, sinne muiden sekaan. Muiden sekaan toivottavasti levittämään ympäristöönsä positiivisia vireitä.

Helteet saapuvat ja hiekanjyvät ropisevat jo mukavasti tuolla tennareiden alla.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , , ,

Irti pyörteestä!

15.9.2016

14329150_10209846043409163_511719936_oKirjoitus jatkaa eilisellä teemalla. Kaikesta selviää, olkoon se näiden tekstien lyhyt ja ytimekäs sanoma. Isku vasten kasvoja, tulevaisuus uusiksi, matto lähtee jalkojen alta oikein isoimman kaavan kautta. Pieni tyttö mukana kuvioissa, jonka elämää ei saisi liikaa hetkauttaa. Tottakai se hetkahtaa, mutta millä tavalla ja kuinka paljon, on vanhempien käsissä. Tässä lähtötilanne, joka veti tämän miehen keskelle pyörrettä. Pysäyttämätöntä pyörrettä. Asioita vilisi silmien ohi ja itse pyrit pitämään edes jollain tavalla laidoista kiinni. Oli pakko päästä irti pyörteestä ja itse en siihen kyennyt. Onneksi ystävät ja erinäiset tahot tekivät sen mahdolliseksi. Tuohon mustaan pyörteeseen en halua enää koskaan joutua. Jos joudun on minulla nyt paremmat työkalut raivata tieni ulos sieltä.

Pitkästä aikaa palailin blogini alkuaikojen todella diippeihin kirjoituksiin. Kirjoittaminen oli yksi keino kiristää otetta laidoista ja yrittää suojata kasvoja pyörteen aiheuttamista haavereista. Joku silloin laittelikin palautetta, että olisiko pitänyt hieman harkita blogin aloittamista tuossa mielentilassa ja elämäntilanteessa. Olisiko? Mielestäni ei ja yhtäkään kirjoitusta en kadu. Jokainen kirjoitus on aito omassa raadollisuudessaan. Jokainen kirjoitus on minulle tärkeä ja on ollut upea huomata kuinka paljon ne ovat antaneet ihmisille. Ne viestinne ovat olleet todella tärkeitä ja vertaistukea on toivottavasti saatu puolin ja toisin. Elämä ei aina ole Gladen tuoksukynttilöitä ja pehmeitä vilttejä. Elämä on välillä todella karua ja kylmää. Sen halusin myös tuoda avoimesti esille.

Eilen sivusin myös eron aiheuttamaa häpeän tunnetta. Itselleni se oli tiukka paikka. Tämä sosiaalinen ja eloisa mies olikin yhtäkkiä yksiössään. Ikkunan edessä roikkui pinkki ja harmaa verho. Lattialla matto, jolla pelasimme kuukausi sitten kolmistaan Afrikan tähteä. Otsassa oli leima: eronnut. Eronnut mies, joka maksaa elatusmaksuja. Tuntui, että sosiaalinen statukseni oli pommitettu palasiksi. Eihän sitä ollut mihinkään pommitettu. Itse pommitin itseäni ja mietin liikaa mitä muut nyt minusta ajattelevat. Varmasti ajattelivat, että Esko elää elämänsä tiukinta vaihetta. Autamme häntä parhaamme mukaan. Hän on tehnyt kaikkensa, hän on hyvä jätkä ja hän varmasti tulee ulos tuolta mustasta ja synkästä pyörteestä. Vahvempana kuin koskaan.

Toivottavasti tuolta pyörteestä irroittautuminen antaa uskoa edes yhdelle ihmiselle. Antaa fiiliksen, että kaikesta selviää vaikka mieli olisi kuinka musta ja kaikki tuntuu täysin merkityksettömältä. Antaa kipinän ja rohkeuden hakea apua. Jos olet täysin umpisolmussa, niin joku sen osaa aina avata. Oli se sitten paras ystävä, äiti tai kiharatukkainen psykiatri. Elämä on erikoinen. Elämä on lohdullinen. Elämä on mahtava. Täällä eletään vain kerran ja loppuelämäni pyrin elämään niin mahdottoman onnellisesti. Tämä kulunut kliseinen lause on niin totta: Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vahvistaa ja vapauttaa!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)