Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

selviytyjät

, , , ,

Kirja elämästä

16.1.2018

Kirja elämästä. Kirja rohkeista ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Tämän Teemu Potapoffin kirjoittaman ja Julius Konttisen upeilla kuvilla maustetun kirjan voitti:

SAIJA 10.1.2018 at 20:58 

Mun tyttö. Ja sen suukot. Ja kaikki meidän yhteiset höpsötykset. Se kun huonon päivän jälkeen illalla halataan ja viimeisinkin harmi sulaa pois.” (Laitathan minulle meilillä osoitteesi, niin saan kirjan matkaan. kyro.esko@gmail.com)

Kiitos kaikille osallistuneille. Viestinne olivat hienoja, syvällisiäkin. Onneksi olkoon voittajalle ja koskettavia lukuhetkiä.

Pirteää tiistaita!

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

Suru on subjektiivinen kokemus

10.1.2018

Kiitos Essi, Heidi, Ivari, Jani, Jasmin, Anneli, Jani, Erja, Mika, Sauli ja Sami. Rohkeita ihmisiä. Kovia kohtaloita. Lapsen kuolema, syöpä, päihteet, mielenterveysongelmat, seksuaalinen hyväksikäyttö… Sinulla todetaan syöpä. Meidän kauan ja hartaasti odotettu lapsi sai syntyä tähän maailmaan. Sai syntyä meille. Sai elää täällä kaksi vuotta ja hänet vietiin pois yllättäen, meiltä. Kuinka elämä voi jatkua tuommoisten koettelemusten jälkeen? Kuinka sitä ei voi koskaan ymmärtää, että niistä omista mitättömistä asioista valittaminen on yksinkertaisesti turhaa. Miksi täytyy kiroilla itsekseen, kun joudut raappaamaan aamulla ne auton ikkunat? Miksi se Suomen sää saa aivan liian usein suupielet alaspäin? Kuinka niitä ympärillä olevia pieniä, arkisia ja hyviä asioita ei osaa arvostaa tarpeeksi?

Luin Teemu ”Pastori” Potapoffin koostaman ja Julius Konttisen upeilla kuvilla maustetun kirjan, Selviytyjät. Viimeisen sivun jälkeen olo oli outo. Se oli surullinen. Se oli levollinen. Se oli surullisenlevollinen. Se oli toiveikas. Usko ja toivo paremmasta huomisesta on mittaamattoman arvokas voimavara. Suru on todella subjektiivinen kokemus. Suruun et voi valmentaa itseäsi. Toisen kokemaa surua et voi saada omaksesi. Toisen surussa voit tukea, myötäelää ja ymmärtää.

Kaukaa näkee kaiken paremmin…” Laulaa Jenni Vartiainen. Juuri nyt osaa tarkastella niitä omia murheellisia hetkiään rakentavammin ja selkeämmin. Kirjan luettuani aloin miettimään olivatko ne omat surun ja ahdistuksen hetkeni edes sallittuja? Kyllä, varmasti olivat. Ne olivat minun suruani. Minun subjektiivisia juuri siinä hetkessä maailmanlopulta tuntuneita surujani. Tämä kirja oli tärkeä lukea. Se antoi todella paljon perspektiiviä elämään. Siihen aitoon elämään. Minulla on kaikki hyvin. Oikein hyvin.

Elämästä tulee nauttia. Jokainen eletty hetki on arvokas ja siitä vesisateesta valittaminen on oikeasti vain niin turhaa. Onni on olla ja elää. Onnekseni minulla on mahdollisuus arpoa teidän lukijoideni kesken tämä kyseinen todella puhutteleva teos. Kirjoita kommenttikenttään asia, joka saa sinut iloiseksi. Asia, joka tuottaa sinulle hyvää mieltä ja olet mukana kirjan arvonnassa. (Arvonta päättyy sunnuntaina 14.1 kello 20.15. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi. Olen yhteydessä voittajaan.)

Elämä on hyvä!

-Esko-

// Kirja saatu. //

Comments (203)