Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

suomen kieli

, , , ,

Minä päden, sinä pädet, hän pätee

9.4.2019

Hän on varmaan sitä parempaa väkeä. Iltalehdessä oli juttu, jossa oli listattu ehkä hieman huumorilla uuden ajan statussymboleita. Nämä hankkimalla on sinulla mahdollisuus päästä pätemään. Niin, kenelle ja minkäköhän takia?

Kerran minäkin vähän yritin päteä rivitalonaapurustossamme ja hankin Pyhimyksen sanoin auton mallia Janis Petke. Valkoinen käytetty farmariBemari. Noh, se osoittautuikin yhdeksi huonoimmista hankinnoistani koskaan. Lähes koko ajan korjaamolla ja aina punaisen valon syttyessä mittaristoon, näin silmissäni sen siivillä ryyditetyn dollariemojin. Se siitä statussymbolista. Nyt on Mazda ja toimii kuin unelma. Takaisin niihin Iltalehdestä löytyneisiin uuden ajan statussymboleihin.

Huonekasvit

Löytyy, yksi. Ikeasta hankittu ja ei tunnu kuolevan millään edes minun, maailman huonoimman hortonomin käsittelyssä. Statussymbolipisteet 2. 

Vinttikoira

Pöytääni koristaa Stockmannin alesta hankittu ruusukultainen ranskanbulldoggisäästöpossu. Statussymbolipisteet 0.

Tesla

Keskituloisen luokanopettajan kukkarolle vielä hienoisen arvokas hankinta. Mazdalla mennään, mutta sen olen päättänyt, että seuraava autoni on hybridi. Toyotan CHR tulee autopaikkaani koristamaan lähivuosina. Jälleen niitä pieniä ekotekoja. Statussymbolipisteet 0.

Taiteilija Grayson Perryn keramiikka

Asunnostani löytyy pikkusankarin keramiikkaa ja juuri otinkin esille hänen maalaaman pääsiäispupun. Näitä löytyy maailmasta tasan yksi kappale. Ei ehkä rahallisesti yhtä arvokas kuin Perryn teokset, mutta henkisesti sitäkin tärkeämpi. Statussymbolipisteet siis 10.

Ottolenghin mausteet

Suolaa löytyy. Mustapippuria löytyy. Siinäpä ne sitten aika pitkälti olivatkin. Statussymbolipisteet 0.

Puulla lämpiävä pizzauuni

Sain juuri ystävältäni Jukalta synttärilahjaksi rasvakeittimen. Ei sinne ehkä pizzoja voi laittaa. Kaikkea muuta kylläkin. Voisi jälleen niitä Marseja paistella. Saa hyvin jatkoroikalla tuohon terassille. Sisällä kyseinen vempele ehdottomassa käyttökiellossa. Kesällä täytyy rasvajuhlia järjestää. Statussymbolipisteet 0.

Täytekynä

Onko kellään nollaseiskaa tai nollavitosta? Tämän kysymyksen kuulen lähes päivittäin. Omaani laitan nollaseiskaa. Lyijytäytekynällä ei liene statusymbolipisteet kovin korkealle nouse, eli 0 tästäkin.

Viinikellari

En juo viiniä. Tästä olen kuullut elämässäni melkoisen monta kertaa. En vain ole oppinut tykkäämään viineistä. En ole koskaan elämässäni tilannut ravintolasta punaviiniä, itselleni. Tästä saisi melko varmasti pisteet Levottomien en ole koskaan pelistä. Statussymbolipisteet miinukselle.

Kotitekoinen Gin oratuomesta

Olemme ystävieni kanssa aikoinaan tehneet kotiviiniä. Pikahiivalla tietysti. Valkoiseen jättimäiseen muovisankkoon laitoimme kuplimaan. Tässä nyt kirjoittaessa tulikin mieleeni, että onkohan tällä tapahtumalla asiayhteys tuohon, etten kertakaikkiaan pidä viineistä? Jos pitäydyn vain sukunimikaimani tuotteissa, eli statussymbolipisteet 0.

Päteä verbissä on jotenkin semmoinen negatiivinen soundi. Näin Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä onkin hyvä ottaa tähän loppuun pieni kielioppitehtävä. Mikä mahtaa olla perusmuotoisen verbin päteä passiivi?

Onnea suomen kieli ja hyvää Mikael Agricolan päivää!

-Esko-

// Lähde: Iltalehden nettiartikkeli 5.4.2019 Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , , ,

Nämä sanonnat ihastuttavat ja vihastuttavat…

7.7.2017

Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.

Ai, että. Siellä se masuakki potkiikin äidin omassa pienessä hautumossa. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli kotiuttaa tuo pieni tuleva sinappikone jo mahdollisimman nopeasti. Viimeiseen asti on säilynyt se suuri arvoitus: Ei ole haluttu katsoa näkyykö siellä ultraäänikuvassa etupylly vai etusaparo? Sillä ei ole mitään merkitystä, ei kertakaikkiaan mitään, koska onhan oman jäkikasvun saaminen niin parhautta, niin parhautta.

Nyt on käsillä hetki, jonka jokainen isä varmasti muistaa loppuelämänsä. Kätilö ojentaa sakset ja on aika katkaista tuon pienokaisen ja äidin välinen ruumiillinen yhteys. Ettei nyt vain sattuis mitään. Huh, hyvinhän se meni. Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta. Alkaa valmistautuminen aamuihin, jolloin herää hieman ärrimurrina, koska unet ovat jääneet hieman mitättömiksi. Ajoittain varmasti kiinnostelisi nukkua enemmän. Tämä on vain ajanjakso. Ajanjakso, jonka reunukset aika kultaa myöhemmin. Nopeasti on nämä rakkauspakkauksen ensimmäiset kuukaudet taputeltu.

Ei, vitsi! Kyllä ovat ystävät olleet kekseliäitä. Varpajaislahjaksi olivat tilanneet Maailman paras faija- teepparin. Ristiäisten jälkeen lupasivat vielä hankkia rekisterikilven lastenvaunuihin. Hyvin vedetty, todella hyvin vedetty ystäviltäni. Meni kyllä tunteisiin. Positiivisella tavalla, tietysti. Positiivisia on myös nämä illat. Nämä ovat niin hyggeiltoja. Viltti, levy raakasuklaata. Oma murmeli ja tuo pieni kuukuna vatsan päällä katselemassa televisiota ja ihmettelemässä maailmaa. En nyt oikein itsekään ottanut koppia mistä tämmöiset hommat tulivat mieleeni, joten…

…jätän tämän kirjoituksen nyt vain tähän ja lähden Ruisrockiin. Heinäkuussa postailen hieman leppoisammalla tahdilla, koska lomille lomps!

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Hyvää viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat Jere Lehtonen. Lokaatio: Eino Leinon ystävän Akseli Gallen-Kallelan museo //

// Lähde: Iltasanomat artikkeli 5.7.2017 ja artikkeli 19.6.2017 //

Comments (18)