JA, TÄLLÄ VIIKOLLA TÄRÄHTÄÄ!!

Se on semmoinen homma, että tällä viikolla on todellista juhlan tuntua. Olen vuosikausia haaveillut suurien juhlien järjestämistä, johon kokoontuisi lähes koko kaveripiirini samaisen katon alle. Useinhan tämmöisiä yhdistäviä kekkereitä ovat häät tai tasakymppien paukkumiset. Ensimmäisiä ei ole luvassa ja tasakympitkin paukkuvat oikeasti vasta reilun kuukauden päästä, mutta silti tällä viikolla tärähtää. Järjestämme viikonloppuna hyvän ystäväni kanssa yhteissynttärit. Ai, että. Näitä juhlia olen odottanut niin paljon. Perjantaina kävimme tekemässä viimeiset viilaukset ja nyt on kaikki valmiina.

Paikalle saapuu itselleni todella tärkeitä ihmisiä. Jokainen heistä on jättänyt minuun jonkinlaisen jäljen. Jokaisen kanssa on jaettu hienoja hetkiä. Kaikkien kanssa ei olla enää niin paljoa tekemisissä, mutta aina tavatessamme on hymy huulilla. Ystävyys, se on hieno ja merkityksellinen asia. Paikalle saapuu äiti, isä, veli, sukulaisia, lapsuudenkavereita, koriskavereita, Iholla-prokkiksen heppuja, työkavereita, aikuisiän vähän tuoreempia tuttavuuksia. Mukava päästä vaihtamaan kuulumisia ja tavoitteeni onkin ehtiä ottamaan kunnon puinnit ihan jokaisen vuokseni paikalle tulleen ihmisen kanssa. Ihan kaikki eivät toivottavasti kuplajuomaa kanssani kilistele tai muuten loppuu sankarin ilta hyvinkin lyhyeen.

Kyllähän hyvät juhlat luovat hienoja muistoja kohti seuraavaa kymmenlukua. Ne seuraavat ovatkin sitten melkoinen rajapyykki. Noh, ehkä nyt ei kannata ihan niin pitkälle vielä ajatella. Hyvissä juhlissa on ainakin laulua, tanssia, naurua, positiivisia kommelluksia ja ex-tempore-esityksiä. Ystäväkatraamme on melkoisen sosiaalista ja yllätyksellistä porukkaa. Oman alansa taiteilijoita löytyy aika moneen lähtöön, joten oletettavasti hyvää ohjelmaa on luvassa. Hyvissä juhlissa ei ole ainakaan opettajankoulutuslaitokselta tuttuja seurapelejä, pönötystä tai kädeväännössä metsojen lailla voimiaan mitteleviä, sen yhden liikaa nauttineita sankareita.

Talinerityksestä vastaava kehonosani ainakin on aivan sekaisin. Hän ei tiedä onko tulossa rippijuhlat vai nelikymppiset. Miten se onkaan mahdollista, että aina ennen tärkeitä kekkereitä naamaan puhkeaa peukalonpäänkokoinen finni? Hammastahnaa päälle yöksi ja vielä on aikaa hoitaa poskipää juhlakuntoon. Tänään työkaverit kyselivät lahjatoiveitani. Ei minulla semmoisia ole. Henkilökohtaisesti tärkeintä on saada kunnon jengi kasaan hyvällä meiningillä. Noh, hyvä ystäväni Olli on minulle jo yhden lahjan antanut. Hän lupasi viettää kanssani juhlien jälkeisen sunnuntain. Itseasiassa erittäin tärkeä lahja tuokin.

Leppoisaa viikkoa!!

-Esko-

Hiljalleen väsyvä mieskö?

Käteeni on tatuoitu yksi päivämäärä. Siinä se on ikuisesti. Se päivä on huomenna. Kahdeksan vuotta sitten tuona kyseisenä päivänä elämäni muuttui. Se muuttui aivan täydellisesti. Minusta tuli isä. En minä silloin isyydestä tiennyt yhtään mitään. Oppaita en lukenut. Saadessani käsiini sen pienen, todella pienen ihmisen. Sen pienen ihmisen katsoessa minuun niillä kiintopistettä hakeneilla silmillään ymmärsin asian, että siinä hän nyt on. Minun lapseni.

Kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon, niin paljon. Näiden juhlapäivien ympärillä tulvii aina mieleen paljon muistoja. Semmoisia haikeansävyisiä muistoja. On suoraansanottuna todella kurja fiilis toivottaa synttärionnittelut Whatsapp-viestillä tai videopuhelulla. Tämä etä-isyys ja etäisyys näyttää näinä juhlapäivinä ne kurjimmat puolensa. Huomattavasti mielummin sitä aamulla laulaisi synttärilaulun nuotin vierestä siinä yhteisen aamiaispöydän ääressä. Huomattavasti mielummin sitä antaisi sen synttärilahjan synttäripäivänä kuin puolentoista viikon viiveellä.

Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joihin ei vaan osaa tottua. Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joita ei osaa oikein kenellekään edes selittää. Tämä on niin muuttumaton tilanne, että se saa ajoittain mielen kyllä todella mustaksi. Vuodet eivät kilometrejä vähennä. Viikonloppuhin ei päiviä tule lisää vaikka kuinka joulupukilta niitä toivoisi. Ajoittain tuntuu, että tämän tilanteen edessä minusta tulee hiljalleen väsyvä mies. Nämä ajatukset on vain siirrettävä pois mielestä hyvinkin nopeasti. Kaiken kanssa oppii elämään on tapana sanoa. Toivottavasti tuossa sanonnassa on perää.

Näitä mietteitä päähän ajoittain tulvii. Tahtoi tai ei. Täytyy vaan ajatella, että ei niiden juhlien oikeilla päivämäärillä niin väliä ole. Jouluaatto voi olla ihan hyvin se oikeaa aattoa edeltävä päivä. Synttärit voivat ihan hyvin olla hieman viiveellä. Tatuointi kädessäni tulee aina muistuttamaan minua siitä elämäni muuttaneesta talvipäivästä. Se oli onnenpäivä. Huomenna on lapsellani varmasti todella onnellinen päivä. Se on tärkeintä.

Oli muuten kohtalaisen kylmä seisoskella tänään tuossa kalliolla. Mukavaa alkanutta joulukuuta!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //