Kesäinen Tampere tarjoili tahteja, sävyjä ja leppoisaa tunnelmaa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Visit Tampere

Miniloma Tampereella. Tämä merkintä oli ja on oikeastaan ainut, joka kalenteriini tälle kesälomalle oli ja on raapustettu. Hyvä niin, koska kotimaan matkailu on itselleni ollut aina hyvin mieluisaa hommaa. Ei sitä aina kovinkaan kauas tarvitse lähteä kokeakseen aivan erilaisia asioita, joita se kotikaupunki tarjoaa. Tampere on itselleni hyvin tuttu ja samalla niin kovin vieras kaupunki. Parhaiten tunnen Särkänniemen, Pikku Kakkosen puiston sekä ne hieman nuoremmille ihmisille suunnatut aktiviteetit. Niinsanotulla aikuismatkalla en ollut Tampereella juuri koskaan käynyt.

Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus ja kysyin mukaani hyvinkin kokenutta reissuystävääni Jennyä. Hän vastasi oikein iloisesti, jotta tietysti haluaa lähteä mukaan. Ei ollut Tampere hänellekään kotimaan kohteista se kaikista tutuin. Lähtökohdat matkalle olivat siis hyvin suotuisat. Meille järjestetty ohjelma oli oikein kiva ja ruokapaikat hyvin valittu. Myös kahdelle kävelijälle hotellimme Courtyard by Marriott Tampere City oli aivan optimaalisella sijainnilla siinä Tampere-talon kupeessa.

Saavuttuamme hotellille minä otin tuttuun tapaani pienet päiväunet niissä pehmeissä valkoisissa lakanoissa. Tämän teen lähes aina ja jokaisessa paikassa, jonne nahkaisen reissulaukkuni asetan. Jenny lähti jo etukäteen tutustumaan kaupungin tarjontaan ja herättyäni minä suuntasin perästä kohti Finlaysonin Art Areaa. Söimme Cafe Katossa maistuvat salaatit. Ihailimme eteemme avautuvaa maisemaa sekä hieman korkean paikan kammoisina pohdimme tulevaa Finlaysonin katolla tapahtuvaa kattokävelyä.

Pelko oli täysin turhaa, koska kattokävely oli hienosti järjestetty. Turvavaljaat kiinni, kuuloke korvalle ja askelta askeleen eteen. Oli hyvinkin erikoista katsella kaupunkia täysin erilaisesta perspektiivistä. Tasaisin väliajoin pysähtelimme ja kuulokkeista rauhallinen ääni kertoi hieman eri alueiden historiaa. Tampereen Pellava, kieltolaki sekä tehtaiden ehkäpä hieman erilainen työkulttuuri jäivät itselleni päällimmäisinä mieleen. Tällä kertaa visuaaliset ärsykkeet valtasivat suuremman osan keskittymiskyvystäni. Hieno kokemus ja tästä eteenpäin se tuttu Finlaysonin kyltti näyttäytyykin ainakin itselleni aivan uudessa valossa.

Keskustori ja Kesäkeidas olivat päivän kruunaava vapaa ja leppoisa ohjelma. Ruokaa, juomaa, aurinkoa ja hyväntuulisia ihmisiä. Ravintolatarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Söimme, nautimme ja saimme vielä paikallisoppaan noutamaan meidät ihan privaatille ilta-ajelulle. Rauhanniemen kansankylpylä tarjoili kyllä semmoisen maalausmaisen auringonlaskun, että enpä ollut aikoihin nähnyt. Mieletön paikka ja uimahousujen puuttuminen oli ainoa asia, joka siinä hetkessä edes hieman harmitti.

Toinen päivä, jonka ohjelma oli myös erittäin mieluisa. Tampere-talossa on parhaillaan tarjolla jo edesmenneen Keith Haringin teosten näyttely. Olin jo kotona katsonut valmiiksi Yle Areenasta löytyvän dokumentin, joka avaa tämän aikansa mestarin elämää. Elämää, joka päättyi Aids:in nujertamana Haringin ollessa vasta 31-vuotias. Teokset olivat puhuttelevia, värikkäitä ja kokonaisuus oli hienosti toteutettu. Samaisen rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy myös Ilpo Muston London Calling-valokuvanäyttely, josta oli mukava bongailla suuria tähtiä tuolta musiikkimaailman terävimmältä huipulta. Ja olipa siellä poistuessa vielä mahdollisuus nähdä itsellenikin hyvin tuttuja teoksia. Oli Keisteriä sekä Kerimovia. Jälkimmäisen teos, kun sattuu löytymään kehystettynä tuosta keittiöni seinästä.

Kulttuurikokemuksia rikkaampana olikin aika siirtyä lounaalle Tampere-talossa sijainneeseen ravintola Tuhtoon. Siinäpä istuskellessa mietti, että on kyllä hotellimme hyvin sijoitettu. Kaikki toisen päivän aktiviteettimme sijaitsivat siinä samaisessa kompleksissa. Viimeisenä ja reissumme päättävässä kohteessa pääsimme nauttimaan nuorten yrittäjien aikaansaannoksesta. Saunakeidas, joka sijaitsi siinä aivan ravintolan edessä. Siellä oli tarjolla jos jonkinmoista saunaa ja allasta. Rentoa oleilua aurinkotuoleissa, välillä uiden ja löylyä heittäen. Hattua nostan näille nuorille yrittäjille, jotka siinä keskustellessamme korostivat yhdessä tekemisen merkitystä. Näin se oli Saunakeidaskin saanut alkuna. 

Yhdessä teimme Jennyn kanssa Tampereella kivoja kesäisiä touhuja. Lämpimästi (kirjaimellisesti) suosittelen muillekin.

Kiitos Tampere, kiitos!

-Esko-

Oi Tampere!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Visit Tampere

Tampere on kaupunki, joka on ollut aina suhteellisen lähellä asuinkaupunkejani. Kuitenkin se on jäänyt kovin etäiseksi. Pikkupoikana tuli käytyä jääkiekkoa pelaamassa Hervannan halleissa, jotka muistaakseni olivat jotenkin maan alle sijoitettu. Tupsukorvat voitettiin aina, kirvesrinnoille hävittiin.

Hieman isompana poikana tuli kesäisin käytyä Delfin basket-turnauksessa pelaamassa koripalloa. Muistan, kun sain parhaan pelaajan palkinnoksi Kummelin t-paidan (aika relevantti valinta). Harmi, kun on hävinnyt. Ja vielä isompana poikana tuli Pyynikin palloiluhallissa pelattua ihan tosissaan tuota samaista koripalloa. Urheiluun siis vahvasti tiivistyi siteeni tähän sisämaan helmeen.

Lähiaikoina on Tampereella tullut käytyä todella usein, joskin visiitit ovat pituudeltaan muutamia minuutteja. Viime viikonloppuna oli todella kiva viettää Tampereella koko viikonloppu ja olipas sinne paikanpäälle järjestetty jos jonkinmoista aktiviteettia. Pieni paikallisoppaani oli hyvin arvokas, koska hänen avullaan ei tarvinnut ihan joka paikkaan navigaattorin avulla siirtyä. Ihmisnavigointi toimi oikein mallikkaasti tai ainakin kohtalaisesti. Ainiin, unohdin sanoa, että tuosta olisi pitänyt kääntyä. Eiiii haittaa.

Reissun ensimmäinen vierailukohde oli Tampere-talossa sijaitseva Muumimuseo. Olimme saaneet avuksi ihan oman oppaan. Hän johdatteli meitä kirjojen tarinoiden siivittämänä ympäri visuaalisesti todella kaunista museota. En ollut ikinä vieraillut kyseisessä paikassa ja pakko todeta, jotta oli erittäin vaikuttava kokemus.

Tove Janssonista pidän paljon ja oppaamme kertoi hyvin mielenkiintoisia käänteitä hänen elämästään. Aidot piirrokset ja hänen elämänkumppaninsa rakennelmat tarinoiden inspiroimina olivat yksinkertaisesti upeita. Äänimaailma ja valaistus tulee kokea paikanpäällä, joten kannattaa ehdottomasti käydä itse toteamassa. Vierailu huipentui oman Muumi-aiheisen animaation tekemiseen. Taitavia nuo diginatiivit.

Siinäpä museossa kierrellessä alkoi jo hieman nälkäkin kurnimaan vatsassa ja pääsimmekin kätevästi syömään Tampere-talossa sijainneeseen ravintola Tuhtoon. Brunssipöytä oli katettu kattavilla antimilla ja etenkin jälkkäripöytä teki suuren vaikutuksen. Yllätys, yllätys. Kätevää, että vierailuun saa sovitettua samaan syssyyn myös laadukkaan ruokailun.

Vatsat täynnä olikin aika siirtyä kohti majapaikkaamme Grand Hotel Tammeria. Tämä jylhä rakennus sijaitsee aivan Tampereen keskustassa ja sisään astuessa saattoi aistia historian havinaa. Tuli mieleen vanhempieni olohuoneen sisustus, joten koti-ikävä ei ainakaan päässyt iskemään. Huone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja ikkunasta avautui hulppeat näkymät hienosti valaistun kaupungin ylle. Astuessamme huoneeseen oli sängyllä todella kivoja jouluisia yllätyksiä. Siinäpä mietti, että onpas ihmisten lämminhenkisyys ja ystävällisyys todella mieltä piristävää. Alkoi joulumieli pikkuhiljaa hiipimään puseroon.

Odottelimme hotellilla hämärän saapumista ennenkuin siirryimme kohti Särkänniemeä ja siellä sijaitsevaa Koiramäkeä, joka oli saanut ylleen jouluisen henkäyksen. Suomi oli saanut ylleen myös henkäyksen Ukko Ylijumalan kurjempaa puolta, koska vettä satoi aivan kaatamalla. Emme antaneet sen haitata, vaan uhmasimme säätä ja ihastelimme tunnelmallista “kylää” pienen kukkulan päällä. Putiikit ja tontuiksi pukeutuneet työntekijät saivat ainakin hetkeksi unohtamaan päin naamaa piiskanneen vesisateen. Uskoisin, että lumihuntuun verhoiltuna paikka näyttäisi entistä vaikuttavammalta.

Ruokailimme ravintola Näsinneulassa, josta olisi hieman kirkkaamalla kelillä auennut todella hulppeat näkymät. En ole muuten koskaan syönyt noin korkealla.

Hotellille palasi kohtalaisen väsynyt kaksikko. Vaahtokylvyt ja sukellus hotellin pehmeisiin valkoisiin lakanoihin oman ihanan tyttären viereen. En tiedä montaa parempaa asiaa tässä elämässä. Siihen, kun vielä toiseen kainaloon joskus joku ihana käpertyy, niin alkaa hipomaan jo täydellisyyttä. No, hyvin se meni näinkin ja uni tuli noin kymmenessä minuutissa.

Sunnuntai starttasi aamiaisella jopa ritarillisissa tunnelmissa hotellin aamiaissalissa. Ihan, kun olisi jossain linnassa mutustanut mustaa makkaraa puolukkahillolla. Kunnon tankkaus ja samaisena päivänä olikin pikkumimmin harrastuksen talvinäytös, jonne iloisen typyn kävin heittämässä. Itse suuntasin vielä käväisemään Tallipihalla ja Tampereen joulutorilla. Piipahdin myös ulkopuolelta katsastamassa aivan lähellä sijainnutta jääveistosnäyttelyä. Aika valitettavasti loppui kesken, koska luonnollisesti halusin mennä katsomaan tyttäreni upean esityksen.

Tulipas kattava paketti ja pakko tähän loppuun kehua hieman itseäni. Olen kehittynyt valokuvaajana. Mielestäni hyvinkin onnistuneita otoksia. Oi Tampere, johan tarjoilit hienot puitteet ihanalle isä tytär-viikonlopulle.

Suuri kiitos!!

-Esko ja F-