Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

tyyli

, , , ,

Vuoropuhelu nahkatakin kanssa, hetkinen!

10.11.2020

”Sinua minä olen etsinyt. Sinua minä olen etsinyt useita vuosia. Kaksi olen kotiini jo kantanut. Ei, ne eivät olleet täydellisiä. Toinen liian tiukkis ja toinen ei ollut aito, vaikka niin päällepäin näytti. Yritin niitä kunnialla kantaa, mutta niin ne ovat unohtuneet. Unohtuneet jonnekin ja etsintä on jatkunut.

Jokainen tarvitsee lämpöä elämäänsä ja sitä sinä minulle tarjoat. Jokainen tarvitsee suojaa elämäänsä ja sitä sinä olet minulle antanut. Jokainen tarvitsee jotain, mitä voi kunnialla ja ylpeydellä kantaa. Sinua minä voin. Sinusta olen aidosti ylpeä. Sinua haluan suojella. Sinusta haluan pitkäaikaisen kumppanin. Sinä näytät kanssani hyvältä.

Nyt minä sinut löysin. Sinä olit siellä syrjässä. Siellä kaikkien uusien ja kalliiden takana. Siellä sinä olit jo puolet arvostasi menettäneenä. Minä sinut löysin ja olen todella onnellinen. Toivottavasti tulet olemaan kanssani kauan. Jos aika repii sinuun reikiä, tulen ne parhaani mukaan paikkaamaan. Jos aika sinua kuluttaa. Ei se haittaa. Se näyttää vain hyvältä. Jos joku sinua haluaa lainata. En lainaa. Sinä olet vain minun.

Täydellisen nahkatakin metsästys on päättynyt.”

Kävin kellarivarastokoppiani täydentämässä. Kesätakkeja sinne jo siirtelin. Siellä minä sinut huomasin. Siellä olit Ikean sinisessä kassissa, yksin. Kovia lupauksia minä olin sinusta aikoinani tehnyt. Aidosti ylpeä ja suojella sinua halusin.  

V€%&t! Heti, kun oli parempaa tarjolla siihen tartuit. Kierrätetty ja valmiiksi kulutettu. Sinä et minua kunnialla ja ylpeydellä kantanut, vaikka kuinka lupasit. Röökilläkin oli joku reiän olkapäähäni polttanut. Paikkaamatta senkin jätit. Sinä ompelemassa. Salli minun nauraa!

Laita minut kiertoon. Joku vielä kanssani hyvältä näyttää, oikeasti onnelliselta. Sinä et siihen pystynyt!

Se “täydellinen” nahkatakkisi

Harvemmin sitä tulee kirjoiteltua vuoropuhelua itseni ja vanhan nahkatakkini kanssa. Olin kirjoittamassa tekstiä vakiovaatteestani, nahkatakista ja sieltähän löytyi eteeni oma tekstini. Tekstini, jossa vuolaasti ylistin jo varastoon siirrettyä vanhaa nahkarotsiani. Kaikkea minäkin olen naputellut.

Jos siis minulta kysyttäisiin, mikä on vaatekappale, jota useimmin käytän? Kyllähän se vastaus olisi nahkatakki. Tosin nyt Koronan aikana on sen käyttö jäänyt huomattavasti vähemmälle. Töissä päälläni on lähes aina verkkarit ja iltaisin ei juuri missään tule liikuttua. Jos tulee, niin kyllä se useimmiten on nahkarotsi, jonka päälleni laitan. 

Juuri tällä hetkellä tuo täydellinen nahkatakkini on Deadwood-merkkinen kierrätysnahasta valmistettu rotsi. Jotenkin sitä on nyt vaikea lähteä kauheasti ylistämään tuon vanhan tekstini jälkeen. Todetaan nyt lyhyesti, että hyvin istuu ja juuri tämän hetkisiin tarpeisiini vastaa.

Hyvän nahkatakin metsästys on päättynyt, toistaiseksi!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (0)
, , , , ,

Nyt minä sain yhden unelmieni huonekaluista

2.10.2019

Yksinkertaisen ja ajattoman kaunis. Näin voisi kuvailla uusinta huonekaluhankintaani. Tuosta Artekin tarjoiluvaunusta olen salaa haaveillut todella kauan. Aina sen hintalapun nähdessäni loppuu haaveilu aikasen nopeasti. Minun oma rakas äitini on kyllä uskomattoman muistin omaava ihminen. Hän on myös ihan samanlainen kuin minä. Jos jotain saa päähänsä on se vaan saatava. Isäni ja veljeni ovat ehkä hienoisen rationaalisempia ihmisiä. Äidin poika minä taidan olla, aina.

Mainitsin äidilleni joskus melkein kolme vuotta sitten tähän asuntooni muuttaessani, että kylläpä tuohon sohvan viereen sopisi hyvin juuri tuo kyseinen tarjoiluvaunu. Keskustelu jäi sitten siihen ja sohvan vieressä on eiliseen päivään asti ollut Ikean vanha tv-taso. Viime viikolla asia nousi jostain taas esille ja sitten tulikin soitto, että miepä kävin nyt sen Artekin sinulle ostamassa. Ennen ei tule, kun olet asuntosi siivonnut ja raivannut.

Maanantaina suoritin sitten suursiivouksen ja raivasin “olohuoneestani” kaiken ylimääräisen pois. Eilen tuo helmi sitten asuntooni saapui ja onhan se nyt ihan älyttömän hieno. Aina, kun kävelen siitä ohi ihastelen sitä hymy huulilla. Kyllähän tuo huuma jossain vaiheessa laantuu, mutta voihan sitä nyt vähän fiilistellä. Nyt alkaa olemaan tässä kämpässä ainoastaan huonekaluja, joilla kaikilla on oma tarinansa. Mummoni tuoli vuodelta 1960, itsetehty keittiönpöytä, Artekin nojatuoli ja nyt tämä uusi timantti.

Äitini aina esittelee nämä hankintansa ehkä hieman suruisilla saatesanoilla. Sitten, kun miusta aika jättää. On sinulla aina muistot mukanasi. Niin on, nuo ajattomat huonekalut tulevat varmasti seuraamaan myös minua. Niin kauan, kun miusta aika jättää. Eli toivottavasti tulevat näkemään vielä paljon hyviä hetkiä ja vuosia elämässäni.

Mitäs tykkäätte?

-Esko-

Comments (6)