Millainen on sinun unelmien nainen?

Tein toissapäivänä Instagramissani (@eskokoo) semmoisen kyselyosion iltaani ilahduttamaan. Kysymyksiä tuli melkoisen paljon ja niihin liittyviä viestejä vielä huomattavasti enemmän. Yritän aina kaikkiin mahdollisiin minulle tulleisiin yhteydenottoihin vastata, mutta nyt olin jo hieman helisemässä. Kyllähän se taas niin meni, että parisuhdestatukseeni liittyvät kysymykset olivat siellä podiumin korkeimmalla korokkeella. Eikä siinä mitään. Kivahan niihin oli vastailla.

Tämä klassikko: Miten voit olla sinkku, oli ehkä suosituin minulle saapunut viesti. Tähän kysymykseen olen saanut pohtia jotain järkevää vastausta tässä vuosien saatossa melkoisen monta kertaa. Täytyy koostaa siitä ihan oma kirjoituksensa. 

Jossain viestissä ihmeteltiin kuinka olenkin niin räväkkä ja tempoileva, kun minusta saa hyvin rauhallisen ja pidättyvän kuvan. Se kyllä hieman yllätti, koska mielestäni olen juuri hyvinkin paljon tuota ihan ensimmäiseksi mainittua. Mielenkiintoisia ja erilaisia mielleyhtymiä minusta ihmisten mieliin tuo some kuljettelee. Niin ja kirkkaasti kommentoiduin kuva oli aivan ehdottomasti vastaukseni kysymykseen unelmieni naisesta. Naputtelin sen hyvinkin nopeasti ja sen suuremmin mitään miettimättä, mutta itseasiassa tarkemmin itsekin vastaukseni luin. Ja kyllä, melkoisen onnistuneesti ne ovat siinä tiivistettynä. 

Sellainen ihan ihana, jolle…

…kelpaisi myös Smarketin ruusut

…oikealla tavalla rempseä ja hullu

…ymmärtäisi eletyt vuoteni ja näkisi ne vain osana minua

…ei pure huuleen, koska sattuu niin s#€%&%i

…olisin mielellään se ainut rakas mies ja tärkein semmoinen 

…lähes tyhjä maitotölkki jääkaapissa ei ole ylitsepääsemätön ongelma

Pakko on tähän loppuun laittaa vielä lainaus vuonna 2017 kirjoitetusta samaisen aihepiirin kirjoituksesta. On silloin ollut hieman korkealentoisempaa…

…lauluääni on kuin Jenni Vartiaisella. Ukulelen säestyksellä voisi aloittaa ne sunnuntain hitaat aamut.

…on Tarja Halosen hillittyä huumoria, Linda Liukkaan innovatiivista älykkyyttä ja Niina Lahtisen räväkkyyttä.

…rakastaa kesäisiä festivaaleja.

…ei aloita joulunviettoa vielä lokakuun puolessa välissä.

…syö kalkkunanakkeja kylmänä. Suoraan paketista.

…silittää ohimennessään. Siis minua…

…siivoaminen hänen kanssaan tuntuu juhlalta.

…niin ja tiskaaminen, käsin.

…ei laita pakasteita pieneen pussiin.

…tulee lasten kanssa toimeen, heittelee kauppakeskuksissa kärrynpyöriä ja seisoo päällään lukiessaan iltasatua.

…ymmärtää todella huonoa huumoria.

…antaa lainata kasvorasvojaan, yövoiteitaan ja pari kertaa kuukaudessa kuorivaa naamiota. Kruunuksi asettaa ne kylmät kurkkusiivut virkistämään jo hieman väsynyttä silmänympärystä.

…juoksee ja tekee burbee-hyppyjä olohuoneen matolla ennen lauantaisaunaa.

…juhlan jälkeen varaa jääkaappiin keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Gainomaxeja.

…on ihan h######n hauska ja hyvä tyyppi.

Siinäpä sitä olisi muuten melkoisen hyvä cocktail. Elämän varrella oikealla tavalla ravistettuna, ei sekoitettuna.

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Unelmien kesä- ja talvimökki

Oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni on tänä kesänä minulla herännyt hyvin vahva unelma kesä- tai miksei talvikin paratiisista, jonne voisi vain mennä rauhoittumaan ja viettelemään leppoisaa aikaa täydelliseen hiljaisuuteen. Tai en tiedä onko se kesämökkeily kuitenkaan ihan täydellistä rauhaa, mutta ehkäpä ymmärsitte mitä tarkoitin. Lähes kaikki lapsuuteni kesät vietin isovanhempieni mökillä. Sitten se vaan jäi. Kymmeniksi vuosiksi.

Ja tuo kuvissa näkyvä reilut sata vuotta tuolla paikalla seissyt talovanhus. Ulkoapäin on vielä ihan eloisassa kunnossa, mutta syvältä sisältä ovat vuodet jo haurastuttaneet. Tarkempaa historiaa en tiedä. Paljon se on varmasti nähnyt. On toiminut isoisäni asuintalona, vanhana kouluna, vuokra-asuntona ja viimeiset vuodet lähinnä tavaroiden säilytyspaikkana. Perheelleni se kuuluu. Isäni siellä aina satunnaisesti vierailee ja käy parhaansa mukaan jotain pientä puuhastelemassa. Minun ollessani pikkupoika oli se tarkoitus kunnostaa, mutta olisi ollut aivan liian mittava urakka.

Näin hieman varttuneempana poikana tuo paikka on herännyt mielessäni henkiin aivan uudestaan. Kesällä makaillessani esimerkiksi Ranuan lasi-iglussa upean luonnon ympäröimänä tajusin, kuinka hienoa olisikaan omistaa edes osittain paikka, joka tuommoisia hetkiä mahdollistaisi. Talovanhus vieläpä sijaitsee aivan optimisijainnilla. Noin tunti kotiovelta ja olet perillä. Voisi ajella vaikkapa iltasaunaan töiden jälkeen. Nämä unelmat sisältävät kuitenkin aika monta muttaa…

…kyllä se vaatisi vähintäänkin Kotoisan, Huvilan ja Huussin, Remonttipiiskurin ja ehkäpä kaikista tärkeimpänä Aulis Gerlanderin arpomaan Lotosta ne seitsemän oikeaa numeroa. Tai jos joku vanhoista taloista innostunut haluaisi pelastaa tuon talon kelpoisat osat? Niinsanottu materiaalinen elinsiirto. Siihen voisi sitten tilalle rakentaa semmoisen pienen mökkerön, joka kuitenkin jollain lailla tuota vanhaa kunnioittaisi. Saisipa hieno paikka jälleen uuden elämän, omilla tarinoillaan.

Aina voi haaveilla.

-Esko-