Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

vieraskynä

, , , ,

Vastaus puolen vuoden takaiselle minälle. Good choice!! (Vieraskynä)

3.2.2017

Ensimmäisen vieraskynäni kirjoitti Olli. Olli otti kunnon irtioton ja näin mies kirjoittelee palattuaan Suomeen.

// Ihmismieli muuttuu – ja seitsemässä vuodessa se muuttuu paljon. Tarkalleen ottaen tuolloin, keväällä 2010, olin vaihdossa Balilla. Kaikki oli rentoa, uutta, ihmeellistä, koulu oli kesken, tulevaisuus avoinna…

Nyt, 7 vuoden jälkeen, lähdin matkalle kohti tuntematonta, päämääränä saada selvyys mieltä askarruttaviin kysymyksiin:
– Voisinko työskennellä ulkomailla? Jos kyllä, niin voisiko se työpaikka olla Aasiassa?

– Voiko onnellisuus kätkeytyä reppuun vai vaatiiko se paljon enemmän?

– Jos käy kaukana kurkkaamassa, niin näkeekö paremmin lähelle?

Palasin Suomeen jouluksi ja muutaman kuukauden poissaolo avasi todellakin silmiä. Ensinnäkin, olen aina ajatellut etten kärsi työstressistä, mutta näin vaan tuli todettua, että vaatii useamman viikon, että saa työperäiset ajatukset pois mielestä, vaikkakaan työpaikka ei olisi minua ottamassa avosylin vastaan, kun palaan matkaltani.

Toisekseen, iän myötä mukavuudenhalu lisääntyy ja paikoin lakanoihin pesunkin jälkeen jääneet tahrat ja hieman kosteusvaurioista kärsineet kylppärit painoivat mieltä ja tekivät olosta asteen verran epämukavan, onhan Suomessa kuitenkin tottunut siihen että kaikki on ”viimeisen päälle”. Tämä mielentila ajaa vääjäämättä myös siihen, että majoituksen valinnassa on tarkempi kuin aiemmin, eikä mikä tahansa luukku kelpaakaan. Totta kai, tämä myös asettaa budjettirajoitteen ja matkan päättyminen tulee vastaan odotettua aiemmin.

Kun olet matkan päällä useamman kuukauden ja tarkoitus on hankkia uusia kokemuksia, nähdä uusia paikkoja ja vain olla, on ajatusten kääntäminen ajoittain vaikeaa. Kun on tottunut siihen, että on kesälomalla ja aktivoituu lähes päivittäin muuhunkin kuin poolilla makaamiseen, tulee vääjäämättä esiin tilanne, jossa ei ole aiemmin ollut. Tarkoituksena siis se, että löytää mieleisensä olotilan ja paikan, jossa pysytellä useita päiviä, tekemättä välttämättä muuta kuin olla auringossa, nauttia luonnosta tai lukea kirjaa. Aluksi tämän zen-tilan löytäminen oli vaikeaa, mutta loppua kohden se helpottui. Totta kai, matkalla tuli myös haastettua itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin, osuihan matkalle myös uusia tilanteita, kuten skootterikolari, poliisin teennäiset sakot ja vuorikiipeily (okei, 3 726 metriä on sen verran ettei apuvälineitä tarvitse, mutta askeleiden kanssa saa varoa).

Kaiken kaikkiaan oli matka todellakin tekemisen arvoinen. Opin käsittelemään uusia tunnetiloja, haastamaan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin, totesin että on myös hyvä palata Suomeen (vaikka keskitalvella vallitseva pimeys tulikin melkoisena yllätyksenä mielelle, vaikka sen olemassa olon tiedosti). Silti, ulkomaan kaipuu jäi valloilleen ja pääseehän Suomen ulkopuolelle vielä tuonnempanakin. Totesin myös, että vihdoin ymmärrän Dalai Laman sanonnan ”Once a year, go to a place where you’ve never been before” konkreettisen tarkoituksen.

Lopuksi, onnellisuutta on monenlaista. Luulen, etten tule koskaan saamaan materiasta niin paljoa mielihyvää kuin siitä, minkälainen näkymä avautuu eteeni kiivettyäni kolme päivää vuoren rinnettä ylös nähdäkseni horisontissa siintävän auringonnousun. Kaipuu on edelleen ulkomaille ja myöskin haaveet komppaavat tätä, niin työelämän kuin vapaa-ajankin osalta. Mutta aika näyttää…

– Olli //

Suuri kiitos. Rohkea mies!!

Comments (0)
, , , ,

Onnellisuus ja yksin olemisen taito (Vieraskynä)

20.10.2016

img-20161020-wa0011Blogissa alkaa uusi epäsäännöllisin väliajoin päivittyvä sarja, nimeltään: Vieraskynä. Ensimmäisen vieraskynän kirjoittaja teki rohkean irtioton. Todella rohkean. Itse olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on kanttia tehdä kovia siirtoja ja niinpä olikin hienoa, että Olli raapusti ajatuksia herättävän tekstin.

“Maailma on pieni…” Näin todetaan usein. Ollin ja minun tapauksessa tämä pitää paikkaansa. Itse kirjoittelen tätä johdantoa vanhemmillani. Vanhempieni talossa, joka sattuu olemaan Ollin vanhempien rakentama. Tässä huoneessa, jossa tällä hetkellä makailen, on Olli leikkinyt pikkupoikana. Tällä hetkellä hieman isompana poikana hän leikkii toisella puolella maapalloa. Annetaan Ollin kertoa:

////”Joskus on vaan pakko päästä hetkeks pois, hetkeks muualle.  Hetkeks irti. On hyvä löytää itsensä kaukana kaikesta. Olla poissa jotta voi tulla takas.”

Löydä itsesi kaukana kaikesta.”05/2014 Jare ja Finnair.

Mutta mitä jos onkin kotona jo siellä kaukana, kaukana kaikesta. Tätä olen viime vuodet miettinyt, tarkalleen vuodesta 2010 lähtien, kun olin Balilla vaihdossa. Onko onnellisuus sitä, että pihassa on velalla ostettu auto ja painat kasista neljään hihnaa, jotta saat asuntolainan maksettua ja oravanpyörä pyörii siinä sivussa omalla painollaan. Vai voisiko se olla jotain muuta? Serkkuni kuvasi ajatuksen siten, että ”Pomppaat aamulla ylös sängystä, vedät shortsit ja hihattoman päälle, hyppäät flip-floppeihin, lyöt kypärän päähän ja ajat skootterilla töihin 10 minuuttia.” Mielestäni se on aika hyvin kuvattu. Onnellisuushan on kuitenkin jokaisen itsensä määriteltävissä, on se sitten materiaan, turvallisuuden tunteeseen tai muuhun elämiseen liittyvää onnellisuutta. Tähän viittaa myös seuraava teksti, jossa psykologi Kari Kiianmaa on vastannut (Seura, 18/2012 ) lukijan kysymykseen ”Miksi työnteko ei kiinnosta”

https://seura.fi/terveys/seurapsykologi/seurapsykologi-miksi-tyonteko-ei-kiinnosta/

Tässä kiteytyy mielestäni myös osittain oma ajatusmaailmani. Tai nykyisin vallitsevan ajatusmaailman kyseenalaistaminen. Aina voi tulla takaisin, mutta mukavuusalueelta ulosastuminen vaatii kuitenkin eniten rohkeutta ja itseltäni se vaati työn lopettamisen, asunnon vuokraamisen sekä repun pakkaamisen. Ainakin muutama kuukausi Aasiassa avannee mieltäni sen verran, että tiedän, haluaisinko asettua Suomeen, vai voisiko se paikka olla kenties jossain muualla, jossain lämpimässä. Jossain, missä kylmää ja jäätä ei näkisin kuin juomalaseissa.

Olen itse ollut aina sellainen ihminen, että kaipaan seuraa. En viihdy kotona kovinkaan montaa iltaa viikosta yksin, vaan aina jos tarjolle tulee mitä tahansa muuta tekemistä, jota minä itse tai kaverini ehdottavat, ne menevät ja kepittävät kotona olemisen mennen tullen. Reissuun lähtiessäni tiedostin, että Suomessa asiani olisivat hyvin, kun tulen takaisin ja elämä hymyilee. Aasiaa yksin kiertäessä on kuitenkin ollut erinomainen olo. En ole osannut kaivata omaa rauhaa, kuin vasta nyt kun tiedostaa mitä se todella merkitsee. Pakkaat repun ja valitset seuraavan suunnan vasta lentokentällä, ilman että tarvitsee kysyä keneltäkään muulta mielipidettä asiaan. Reppureissaamisessa on myös se hyvä puolensa, että reissun päällä on myös useampi samaa matkakuumetta kärsivä levoton sielu, josta saa nopeastikin seuraa ja hostellin aulassa ajautuu helposti pitkääkin juttutuokioon niin halutessaan.

Life rules.

-Olli- ////

Kiitos Olli vieraskynästä, rohkea heppu!

-Esko-

// kuvat: Olli //

Comments (4)