Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ystävät

, , , ,

Minkälainen peli se padel mahtaa olla?

15.9.2020

Helsingin suositun Löyly-saunaravintolan viereen ilmestyi muutamia vuosia takaperin erikoinen kenttä. Tennikseltä se jollain tavalla näytti. Pallo ainakin. Squashista oli poimittu joitain ominaisuuksia. Mailakin näytti ainakin kaukaa ihan tenniksessä käytettävältä. Usein kentän ohi kulkiessa sitä pysähtyi ihmettelemään, että mikäs laji tuo oikein onkaan? Padelhan se oli. Jostain luin, että juuri tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava mailapeli. Nyt oli aika tämän useaan asiaan myöhäisherännäisen ukkelinkin päästä kokeilemaan tätä uutta hittilajia. Jossain vaiheessa myönnän miettineeni, että juuri siksi en lajista innostu, kun se oli joka paikassa esillä. Annetaan nyt mahdollisuus.

Veljeni varasi meidän ystäväporukalle vakiovuoron, joten olihan se mukaan ilmoittauduttava. Erinäisiä mailoja olen elämässäni aika paljon kädessäni pitänyt, joten ihan vierasta se ei voi olla. Tosin tennis on kyllä laji, jossa olen aina ollut todella huono. Ja aika harvassa ovat nykymaailman hittilajit, joihin itselläni ei olisi minkäänlaista kosketuspintaa. Padeliin ei kertakaikkiaan ollut. Mailan ostin Prismasta arpomalla. Oli kaksi vaihtoehtoa, sininen ja punainen. Sormi osoitti punaiseen enttententtenin loputtua. Säännöistä ei ollut pienintäkään hajua.

Ensimmäinen pelikerta meni lähtökohtiin nähden yllättävänkin hyvin. Sääntöjä kertailtiin siinä pelailun yhteydessä ja nopeasti ne kyllä oppi. Ymmärrän oikein hyvin lajin räjähdysmäisen suosion. Todella matalan kynnyksen laji. Leppoisa lätkyttely onnistuu varmasti ihan kaikilta. Ainakaan meidän pelailumme ei ollut millään tavalla rankkaa. Hyvä, että tuli hiki. Toivon, että pelimme kehittyminen korreloi suoraan hikoilun ja kohoavan sykkeen määrään. Sosiaalisena lajina toimii todella hyvin, koska nelinpelissä on aikaa myös mukavaan jutusteluun. 

Tässä iässä nämä viikottaiset urheilutuokiot ovat fyysisen puolen lisäksi myös ainakin itselleni äärimmäisen tärkeitä sosiaalisia tapahtumia. Monen elämä on hyvinkin kiireistä ja spontaanit tapaamiset eivät onnistu ihan sormia napsauttamalla. Nyt tapaa itselle tärkeät ihmiset ainakin kerran viikossa. Tuleepa siinä tulevaisuudessa toivottavasti hikikin näiden jutustelujen yhteydessä. 

Niin ja yksi tärkeimmistä ensimmäisellä kerralla opituista asioista. Laita jalkaan shortsit, joissa on taskut. Miksi? Tulette huomaamaan, jos menette joskus kokeilemaan.

Illanjatkoja!!

-Esko- 

Comments (0)
, , , , ,

Tämä kirja on hyvä ja tärkeä

9.6.2020

Kävimme tyttäreni kanssa viime viikolla tervehtimässä vanhempiani terassilounaan merkeissä. Äiti oli laittanut upeat ruoat meille matkalaisille. Isä oli hankkinut lapsenlapselleen todella tärkeän ja kauan halutun kirjan. Ilme, kun pappa tuon yllätyksen antoi. Se oli jotenkin liikuttava näky. Halata teki mieli ja kiittää, mutta piti vain tyytyä jälkimmäiseen.

Voi, kun olisi isälläni ollut mahdollisuus hankkia tuollainen kirja aikoinaan myös omalle pojalleen. Kirja, joka olisi ollut varmasti myös pienelle Eskolle tärkeä. En tosin ollut mikään kova lukutoukka. Viisikkoja ja Vihreää Varista lainasin Joensuun jylhästä kaupunginkirjastosta, kun niin tekivät kaveritkin. Takakannen jaksoin lukea.

Perheemme ei ole koskaan ollut mikään sankarillinen esimerkiksi tunnetaidoista tai negatiivisista asioista keskustellessa. Urheilu vei poikia mennessään jo pienestä pitäen ja niille perheen yhteisille keskusteluille ei liiemmin aikaa tai ehkäpä motivaatiota juurikaan ollut. Hyviä miehiä meistä on veljeni kanssa tullut. Upeassa ja rakastavassa perheessä olemme saaneet kasvaa. Riitatilanteita, joita ei kyllä ihan hirveästi ollut ratkoimme omaperäisillä, ei ainakaan tuosta kirjasta tutuilla tekniikoilla. Muistan yhden tapauksen, kun yritin heittää veljeäni Bauerin luistimella. Onneksi ei osunut. Riidan syy: Kumpi saa nauhoittaa Mc Hammerista kertovan dokumentin omalle VHS-kasetilleen. Veljekset, veljekset.

Tuo Elinan ja Sofian Kaikki on mahdollista- kirja on kyllä todella onnistunut teos lapsille ja miksei vanhemmillekin. Kirjassa käsitellään niin tunnetaitoja, kaverisuhteita, rohkeutta ym…Kirja on hienosti kuvitettu ja teksti on sujuvaa sekä helppolukuista. Välipaloina on erilaisia testejä ja vinkkejä esimerkiksi kokeisiin valmistautumiseen. Yksi lempikohdistani on tyttöjen mummon vinkki Sofialle, kun hän pyrki koulunsa oppilaskuntaan. Hän neuvoi olemaan rohkeasti erilainen ja pientä Sofiaa tekemään oppilaskuntaräpin. No sehän onnistui täydellisesti ja pieni ekaluokkalainen valittiin viemään luokkansa asioita eteenpäin.

Tämä kirja on oiva väline ja silta rakentaa lapsen kanssa hyviä keskusteluja niistä vaikeistakin asioista, joita me kaikki elämässämme varmasti joskus kohtaamme. Vaikeiden tunteiden tunnistamisesta, kaveritaitojen tai hyvän unen merkitykseen. Ja tietysti myös positiivisten, vahvuuksien sekä hyvien asioiden löytämiseen itsessä ja ympärillä olevissa ihmisissä. Iloa ja pirteyttähän tuon kirjan tarkoitus on tuottaa. Hyvin on onnistunut. Täällä se on luettu jo ainakin kolme kertaa läpi ja kuunneltukin kaksi kertaa.

Ensi syksynä koulujen alkaessa lainaan tuota tyttäreni kirjaa ja lisään sen omaan ”työkalupakkiini” sinne matematiikan ja muiden opeoppaiden sekaan. Näkisin, että varsinkin pienempien oppilaiden kanssa toimii todella hyvänä välipalana opetuksessa. Kun tämän partasuun höpinät alkavat pikkuoppilaita puuduttaa, niin on väliin hyvä ottaa hieman näiden iloisten sisarusten ajatuksia. Tämä teksti onkin hyvä päättää kirjasta löytyvään yhteen voimalauseeseen.

”Elämä on ihana seikkailu.” 

Niinhän se on.

-Esko-

Comments (4)