Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

helmikuu 2017

, , , , ,

Ehkäpä isän tärkein tehtävä on uskoa tyttäreensä

27.2.2017

Kukaan ei tarvitse isää tai tytärtä rakentuakseen kokonaiseksi ihmiseksi. Mutta jos tämä side on olemassa, siinä piilee mittaamattomasti mahdollisuuksia- ja kysymyksiä ja hämmennystä.” Tätä sidettä olen pohtinut paljon lukiessani tätä paljon mainostamaani kirjaa. Isän tyttö, Tytön isä. Nyt luin teoksen jo toiseen kertaan läpi. Minä olisin varmasti kokonainen ihminen ilman tytärtänikin, mutta ilman häntä ja hänen mukanaan tuomaa vastuuta ja pyyteetöntä rakkautta en varmasti olisi näin rikas, kokonainen ihminen. Lapseni on hionut särmäni pois. Puhkaissut sisältäni itsekkyyden ilmapallot ja opettanut minulle mikä elämässä on oikeasti tärkeää, merkityksellistä. Lapseni on rakentanut minusta paremman kokonaisen ihmisen.

Aiemmin minulta on kysytty asioita, joita haluan tyttärelleni antaa elämänsä taipaleelle ja mitkä ovat sellaisia asioita, joista toivoisit lapsesi sinut muistavan? Haluan, että lapselleni kehittyy vahva itsetunto. Tätä pyrin vahvistamaan sanoilla, teoilla ja lämmöllä. Itsetunto on kuin suojamuuri, joka suojelee sinua elämän karikoissa. Torjuu ilkeyden nuolet ja säilyy särkymättömänä epäonnistumisen kokemuksissa. Vahvistuu vain niinä heikkoina hetkinä, joita elämä väistämättä tuo tullessaan. Haluan, että lapseni osaa arvostaa itseään. Tietää, kuka hän on. Tekee itse omat valintansa. Valintansa, joita minä pyrin tukemaan parhaani mukaan.

Luoda yhteisiä muistoja. Ne näyttävät kantavan vahvoina. Sellaisia muistoja, jotka elävät keskellä arkea, mutta tekevät isän ja lapsen suhteesta ainutlaatuisen.” Itse muistan omasta lapsuudestani ajat, kun äiti oli muualla ja isä hoiti meitä poikia. Isäni ei ollut mikään superkokki ja edelleen muistan miltä maistuivat keitetyt nakit runsaalla ketsupilla. Muistan, kun olimme isäni koripalloharjoituksissa mukana. Saimme pomppia trampalla ja roikkua köysissä. Pieniä juttuja, mutta ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Toivon, että jo nyt olen pystynyt F:lle tarjoamaan näitä arkisia ”muistoja”, joita hän odottaa ja tykkää tehdä kanssani. Muovailutuokiot lattialämmitetyssä kylppärissä. Yhteiset piirtotuokiot ja ne uimakoulun jälkeiset pähkinät ja pillimehu. Joka kerta ostan uimahallin vanhan koulukunnan välipalakoneesta pienen pähkinäpussin ja pillimehun. F muistaa numerot jo ulkoa. Pähkinät saa ykkösnapista ja pillimehu on numero yksitoista.

En todellakaan ole mikään täydellinen vanhempi. En usko, että kukaan on. Eikä tarvitsekaan olla. Kaikki tekevät virheitä. Harkitsemattomia päätöksiä. Tärkeintä on olla paras vanhempi juuri sille omalle lapselle. ”Armollisinta on armollisuus. Siis se, että on mahdollista pyytää ja saada anteeksi.”

Nyt on kirja luettu kaksi kertaa. Nyt on kirjoitettu kaksi pohdiskelevaa tekstiä kirjasta kummunneista ajatuksista. Näihin teksteihin on mielenkiintoista palata vuosien päästä. Kaikki kiteytyy hyvin Mikko Kuustosen sanoihin: ”Ehkäpä isän tärkein tehtävä on uskoa tyttäreensä.” Ehkäpä!

-Esko-

// Lainaukset kirjasta: Isän tyttö, Tytön isä. Mikko Kuustonen ja Jenni Pääskysaari //

Comments (4)
, , , , ,

Uusi mottoni

26.2.2017

Tuntuu, että juuri kirjoittelin joululoman jälkeisiä tunnelmia. Nyt kirjoitellaankin jo hiihtoloman jälkeisiä fiiliksiä. Fiiliksiä, jotka ovat hyvin positiivisia. Paljon touhua. Paljon lepoa. Paljon kavereita. Paljon äidin tekemää ruokaa ja kisamakkaraa. Paljon hienoja kokemuksia Lahden kisamontussa. Paljon hyvin epätyypillistä tekemistä minulle, eli lukemista. Hiihtoloman huippuhetket syntyivät seuraavista asioista:

  • F:n fiilistely uudesta asunnostani ja yhteinen reissu Ikeaan. F sai itse valita muutamia tuotteita ja toimia minisisustajana. Nyt on paljon pinkkejä tekokukkia ja monni-sisustustarra seinässä. Hienoja kyllä.
  • Uusi televisioni, johon sai suoraan Ruutu-palvelun. Tämä mahdollisti F:n ja minun vanhat tutut Vain elämää-nukutukset. Itsekin oli mukava katsoa jaksoja uudestaan.
  • Lahden MM-hiihtojen tunnelma. Olin hieman skeptinen, kuinka sitä hiihtokisoista voi innostua. Kyllä voi. Ihmisiä oli todella paljon ja oli upea huomata kuinka vanha kotikaupunkini heräsi henkiin todella isosti. Oli pop-up ravintolaa, oli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ja kaikki tämä noin kilometrin päässä vanhempieni kotiovelta.
  • Mikko Kuustosen ja Jenni Pääskysaaren kirja: Isän tyttö, Tytön isä. Luen toista kertaa. Hienoja ajatuksia. Fiksuilta ihmisiltä.
  • Sain joululahjaksi myös Paperi T:n runoteoksen: Post Alfa. Siinä on hyvää luettavaa esim. maanantaipäiville. Mustanpuhuvaa meininkiä. Tasoittaa hyvin ajoittain yltiöpositiivista hömpötystä.
  • Törmäsin Lahdessa useisiin vanhoihin ystäviini, joita en ollut nähnyt varmasti kymmeneen vuoteen. Eräs heistä sanoi todella mieltäni lämmittävän kommentin: ” En lue juuri koskaan mitään blogeja, mutta tilanteesi tietäen sinun blogiasi silmäilen silloin tällöin. Tätä kautta voin päästä sisälle miehen tunnemaailmaan erotilanteessa. Jatka samaan malliin ja hymyä huuleen.”
  • Löysin uuden mottoni selmade.fi:n Instatililtä. Siellä oli lainaus Mato Valtoselta ja se kuului näin: ” Miksi aina sanotaan, että sateen mahdollisuus on 30%. Miksei sanota, että auringon mahdollisuus on 70%? Aina lähdetään kaivaa sen paskan kautta.” Niinpä. Tästä täytyy kirjoittaa oma postauksensa. Kirvoitti paljon ajatuksia.
  • Petit St. Louisista ostettu Byredon tuoksukynttilä ja uusi hajuvesi. Kriteeri oli huumaava, naisiin vetoava tuoksu. On kuulemma reklamaation mahdollisuus.

Niin ja vielä yksi tärkeimmistä huippuhetkistä: Huomenna duuniin hyvällä fiiliksellä. Kevät saapuu ja kohtahan siellä hiekanmuruset rapisevat Martensien pohjien alla.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!! Osalle alkavaa lomaviikkoa!!

-Esko-

Comments (9)