Tietoa mainostajalle ›
, , , , , ,

Tapahtuipa meille mitä tahansa, olen isäsi

21.2.2017

” Jokainen nainen on tytär, jokaisella on isä.” Tällä lauseella alkaa Jenni Pääskysaaren ja Mikko Kuustosen kirjoittama teos: Isän tyttö, Tytön isä. Eilen F:n nukahdettua hiippailin sohvalle ja luin kirjan loppuun. Todella hyvä ja puhutteleva teos. Herätti todella paljon ajatuksia. Minä olen isä ja minulla on jo kuusivuotias tytär. Tytär, joka on opettanut ja antanut minulle näiden vuosien aikana niin paljon. Lähes jokainen päivä pitää sisällään hetkiä, jolloin miettii, että kunpa aika vaan pysähtyisi ja hetket voisi elää aina uudelleen ja uudelleen. (Tapahtui juuri oikeassa hetkessä…)-> Kirjoittelen tätä juttua kahvilassa ja viereisessä pöydässä puhua pölpöttää pieni tyttö. Sivukorvalla kuuntelen juttuja hyönteispölytyksestä ja merien suolaisuusasteista. Kyllä, noista pienistä elämäniloisista tarinankertojista me aikuiset voimme oppia uutta joka päivä. Noustessani pöydästäni on pakko antaa pikkumimmille yläfemma ja sanoa, että pysy aina tuommoisena höpöttelijänä.

Ihmislapsi on syntyessään niin pieni ja heiveröinen. Ei pärjäisi ilman vanhemman apua ja lämpöä hetkeäkään tässä maailmassa. Kätilön käsistä alkaa seikkailu, sekä vastasyntyneellä, että hänet tähän maailmaan saattaneilla vanhemmillaan. Vanhemmuus on asia, joka kestää läpi elämän. Oli tilanne mikä tahansa. Tilanne on minulla loppuelämäni toinen, johon olin Kätilöopistolla valmistautunut. Kirjassa asia kiteytyy yleisesti todella hyvin: ” Lapsi ei ole valinnut syntyä näille vanhemmille, vaan vanhemmat ovat valinneet saada lapsen tietäen, että vanhemmuus on elinikäinen sitoumus, sitovampi kuin parisuhde.” Kyllä, näin se menee. Nimim. Kokemusta on.

Saadessani lapsen elämääni. Olin täysin untuvikko isä. En minä tiennyt kuinkapäin vaipat laitetaan tai mikä on Nenäfriida. En minä tiennyt mitä rasvaa laitetaan taiveihottumaan tai milloin voidaan aloittaa kiinteä ruoka. Vuodet tähän valmensivat. Vuodet vierivät ja minusta tulikin yhteishuoltaja-isä. Olin täysin untuvikko yhteishuoltaja-isä. En minä aina muista pakata kurahousuja hoitoreppuun. En minä osaa tehdä kuplalettiä. Vuodet tähänkin toivottavasti valmentavat. Vanhemmuuden tärkeimmän asennon olen vuosien varrella oppinut ja se on polvillaan lattialla. Polvillaan lattialla, mukana lapsen leikeissä. Antaa hänelle aitoa aikaa ja olla ajoittain Fluttershy tai Rolle. Näitä hetkiä ei saa enää takaisin vuosien päästä. En halua sitten vuosien päästä harmitella asioita, joita en lapseni kanssa ole tehnyt tai touhunnut.

Vuosi on tätä uutta vanhemmuutta takana ja päivä päivältä tämä rooli alkaa sujua paremmin ja paremmin. Aluksi koin suurta syyllisyyttä ja päänsisäistä häpeää tilanteestani. Ja olihan se alku melkoista harjoittelua. Harjoittelua tämä on varmasti läpi elämän, mutta nykyään pystyy jo helposti keittelemään pastaa, laulamaan Suvi Teräsniskan biisejä sekä leikkimään vasemmalla kädellä Shopkinsseilla. Pyykkikoneen laulaessa taustalla. Onhan tämä myös päivä päivältä rikkaampaakin. Autossa kuunnellaan nykyään Frank Sinatran My Wayta. -> Kiitos Sing-elokuvan. Iltaisin voidaan katsella Ruudusta Vain elämää uusintoja -> Kiitos Suvi Teräsniskan. Ei tarvitse enää katsoa keltapaitaista pientä kaljupäätä Kaapoa, jonka tunnussävelmä on ah, niin tarttuva. Ei tarvitse seurata Pipsa Possun isää, joka ei ollut se ns. penaalin terävin kynä. Tai, hienoja hetkiä nuokin. Kuuluvat varmasti jokaisen lapsiperheen elämään. Aikansa kaikkea.

Tapahtuipa meille mitä tahansa, olen isäsi.” Näihin sanoihin päättyy teos: Isän tyttö, Tytön isä. Näitä sanoja mietiskelen tänään, kun peittelen oman maailman rakkaimman höpöttelijäni nukkumaan. Pussaan ja teen uuden yhteisen juttumme ”ponihieronnan.” (Hieron selkää My little Ponyn harjalla…) Toivon, että se on turvallinen paikka nukahtaa, nyt ja aina.

Tässähän vallan herkistyy. Hiihtolomalla.

-Esko-

// Lainaukset: Jenni Pääskysaari, Mikko Kuustonen: Isän tyttö, Tytön isä //

Comments (31)

You Might Also Like

31 Comments

  • Reply Elina 21.2.2017 at 18:56

    Taitaa vanhemmuus olla kokoajan pientä opettelua..Meillä katotaan just kaljupäätä ja sitä villiä koirajoukkoa..parasta just nyt.. Sä teet asiat just nyt oikein hyvin!

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:34

      Niinhän se Elina on. Kiitos!! Teen asiat omalla tavallani ja toivottavasti hyvin…:) Ryhmä Haaau, Ryhmä Haau…

  • Reply L 21.2.2017 at 18:57

    Ihana Esko! Olet paras isä tyttärellesi!

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:34

      Kiitos L…

  • Reply Heli 21.2.2017 at 19:57

    Tulipa tuosta hyvä mieli 🙂 Juuri tuo omankin lapsen höpöttely alkaa heti aamulla ja loppuu nuhahtamiseen, ajattelen että yleensäkin lapsilla on silloin asiat hyvin, jos höpöttelyä riittää 🙂

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:34

      Näinpä Heli, näinpä…:)

  • Reply 6tytönäiti 21.2.2017 at 23:40

    Hieno kirjoitus! 🙂 Itse kuuden tytön äitinä olen sitä mieltä että juuri läsnäolo on se kaikkein tärkein asia. On lapsi sitten pieni tai jo aikuisuuden kynnyksellä niin kaipaa kyllä vanhemman aitoa kiinnostusta kuunnella mikä on lapsen elämässä tärkeää juuri sinä hetkenä. On se sitten Ryhmä Hau tai makaroonilaatikon teko <3

    • Reply Laura W. 23.2.2017 at 01:19

      Olen niin samaa mieltä! 🙂 Kun osaa (ja osaisi…) arjessa olla läsnä ja kiinnostunut lapsen näkökulmasta, voi säilyttää hyvän yhteyden lapseen eri kehitysvaiheissa, eri tarpeissa. Respectiä kuudesta tytöstä, kuulostaa niin ihanalle ja vaikka välillä haastavallekin varmasti! <3

      • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:37

        Respectiä, todella!!

      • Reply 6tytönäiti 26.2.2017 at 20:58

        Kiitokset respectistä! 🙂 Haastavaa on todellakin välillä ja miten musta tuntuu et kun tytöt kasvaa niin huolehdin aina vaan enemmän.. Pienten kans valvoi yöt kun lapsi ei nukkunut ja nyt valvoo et koska se lapsi oikein tulee kotiin 😀 Mut kai se on läsnäoloa sekin 😉 nuoren mielestä kyl välillä pelkkää kyttäämistä..

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:35

      Sinulle maailman suurin hatunnosto. Kuudelle lapsellesi terveisiä…:)

  • Reply LauraW 22.2.2017 at 02:12

    Kiitos tästä postauksesta, tosi koskettavaa pohdintaa vanhemmuuden iloista ja kipupisteistäkin. Paras postaus mistään pitkään aikaan, herätti paljon ajatuksia! Joskus niin tuntuu että itse asiassa lapset kasvattaa meitä vanhempia monessa asiassa… Sulla vaikuttaa olevan hieno ote omaan vanhemmuuteesi -kun on lapselle aidosti läsnä niin se on tärkeintä – niitä unohtuneita kurahousuja voi sitten aina soveltaa jotenkin. Tiesitkö muuten että isällä on erityinen merkitys tyttärelleen itsetunnon kehittymisen kannalta? 🙂 Aurinkoisia hiihtolomapäiviä isille ja tyttärelle! T: nuhanenäisten pientensä unta valvova Laura

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:35

      Heippa Laura!
      Kiitos…:) Hyviä lomapäivä sinullekin!

  • Reply Sanna 22.2.2017 at 11:39

    Kun selvisin esikoistyttäreni murkkuiästä mikä kesti 10 vuotiaasta 21 vuotiaaksi, selviän mistä vaan ja loput 3 tulee siinä perässä 😀
    Ei todellakaan jaksa nipottaa enää pienistä. Siitäkin läpi menty, että yksi lapsi haluaa olla ”downsiftaaja”: ei koulutusta, ei ammattia, ei työtä. Omillaan kuitenkin asuu ja toimeen tulee eli elämänhallinta ok. Ei auttanut opastus hyvällä, pahalla, kiristämällä, uhkaamalla jne. Kaikki on kokeiltu. Kuitenkin hän on minun oma rakas lapsi ja meillä on hyvät välit <3 p.s. tämä ei ollut se esikoinen…
    p.p.s osaan vieläkin muumien vuorosanat ulkoa 😀

    Että tsemppiä kaikille äideille ja isille! Lapsi opettaa todellakin enemmän meitä vanhempia.

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:36

      Heippa Sanna!
      Kyllä, tsemppiä! Ja kiitos viestistäsi…:)

  • Reply Agarina 22.2.2017 at 14:24

    Ihana postaus, huikeita mietteitä. Lapsesi on onnekas saadessaan omistaa noin sydämellisen ja välittävän isän <3

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:36

      Kiitos Agarina…:)

  • Reply Ellis 22.2.2017 at 20:20

    Niin sitä oppii kaikenlaista, uusia biisejä ja ponihierontaa (hauska keksintö muuten!) 🙂 ja eikö oo hassua, kuinka nuo pienet ihmiset muovaavat osaltaan myös meitä? Mietipä, minkälainen olisikin poikalapsen isä Esko?

    • Reply Nimetön 23.2.2017 at 11:49

      Sitä voi miettiä… Eihän hän muistaakseni halunnut lisää niitä lapsia?

      • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:39

        Heippa Nimetön!
        Kyllä, kaikkea voi miettiä…:) Oikein mukavaa talvista keskiviikkoa!!

      • Reply Ellis 23.2.2017 at 22:24

        Ihan noin tarkkaan en Eskon sanomisista kirjaa pidä 😂 ja lähinnä siis tarkoitin tätä ajatusleikkinä sillä tavoin että jos F olisikin poika.

        • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 22:32

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:37

      Kyllä Ellis, niin muovaavat. Siinäpä mietittävää…:)

  • Reply Nippe 23.2.2017 at 11:16

    Meinasin vuodattaa kyyneleitä jo pelkästä otsikosta…
    Isä ja tytär-suhde on henkilökohtaisesti niin koskettava.
    Minä omistin ihanimman, välittävimmän ja hauskimman isän, mitä lapsi voi toivoa!
    Muistot kannattelevat. Edelleen hänen numeronsa kännykässä, vaikkei vastaamassa ole enää fyysisesti ketään.
    Mutta edelleen, muistot kannattelevat.
    Kirjoituksesi on niin kaunis. Tyttäresi on onnekas.
    En muuten itsekään osaa tehdä erikoislettejä ja yhtä opettelua se oli pienen vauvan kanssa.
    Unohti jopa itse silloin syömisen = palvelu vauvalle pelasi 24h 😄
    Tänä vuonna kuusivuotias on kehitellyt eräänlaisen uuden uhmaiän, lovely.
    Tai on vain yhtä itsepäinen (mutta kiltti!) kuin äitinsä…😆
    Muuten, Frank Sinatra ON kova!

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:38

      Kiitos Nippe viestistäsi, koskettavaa luettavaa. Sinatra on kova!!…:)

    • Reply Heli 23.2.2017 at 21:13

      Minulla sama juttu omasta isästä, äiti kuoli kun olin lapsi, jäätiin sitten isän kanssa.

      Noin kuusivuotiaanahan monelle tulee se ”ihana” pikkumurkkuikä 😀

      • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 21:24

        🙏

  • Reply Anne 24.2.2017 at 00:36

    Ihana Esko. Liikutuin tekstistäsi. Olet paras isä lapsellesi, toista sinua ei ole <3.

    • Reply Esko Kyrö 24.2.2017 at 08:35

      Oi, kiitos…:)

  • Reply Kurkoitan tähtiin | E2O 27.12.2017 at 21:02

    […] TAPAHTUIPA MEILLE MITÄ TAHANSA, OLEN ISÄSI […]

  • Reply Naiset ovat ihania! | E2O 7.3.2018 at 20:50

    […] ”En minä aina muista pakata kurahousuja hoitoreppuun. En minä osaa tehdä kuplalettiä. Vuodet tähänkin toivottavasti valmentavat. Vanhemmuuden tärkeimmän asennon olen vuosien varrella oppinut ja se on polvillaan lattialla. Polvillaan lattialla, mukana lapsen leikeissä. Antaa hänelle aitoa aikaa ja olla ajoittain Fluttershy tai Rolle. Näitä hetkiä ei saa enää takaisin vuosien päästä. En halua sitten vuosien päästä harmitella asioita, joita en lapseni kanssa ole tehnyt tai touhunnut.”  TAPAHTUIPA MEILLE MITÄ TAHANSA, OLEN ISÄSI […]

  • Leave a Reply