Kaikki irti älytelevisiosta

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Watson

Uuteen asuntooni muutettuani on elämässäni lisääntynyt ainakin yksi asia. Ja se asia on ajasta riippumaton television katselu. Tästä kuuluu kiitos ystävälleni, joka auttoi minua valitsemaan juuri tarpeitani vastaavan telkkarin. Tyylikäs, tehokas ja tietysti tarpeeksi suuri. Kiitos myös kotimaiselle palvelulle Watsonille, joka tekee televisiosta paljon enemmän kuin pelkän television. Television hankittuani mietin, että nyt on aika napata joku viihdepalvelu, jolla saan uudesta älytelevisiostani kaiken irti. Hipheijaa, tuli Watson ja miettiminen loppui siihen paikkaan.

Watson on palvelu, joka tarjoaa aina jotain katsottavaa. Eikä ainoastaan televisiosta, vaan Watsonia voin käyttää myös tabletilla, älypuhelimella tai tietokoneella. Halutessani vaikka kaikilla samaan aikaan. Voin katsoa lempiohjelmiani suorana tai tallentaa niitä puolen vuoden ajan rajattomasti ja katsoa juuri silloin, kun minulle parhaiten sopii. Itse olen vanhan koulukunnan videovuokraamomies. Vielä, kun oli naapurissa videovuokraamo, niin marssin sinne ja valitsin konkreettisen dvd-elokuvan. Kylkeen pussi irtokarkkeja ja lähes täydellinen ilta oli valmis alkamaan. Nyt minulla on omassa telkkarissani Makuunin videovuokraamo, joka on varsinkin kotimaisten elokuvien ystävälle todella hieno juttu. Ojennan käteni yöpöydälle. Otan kaukosäätimen ja valitsen mieleiseni elokuvan. Edelleen kylkeen pussi irtokarkkeja ja täydellinen ilta on valmis alkamaan. F:n kanssa olemme käyneet hyvin tehokkaasti animaatiouutuudet läpi. Singiä on odotettu ja huomenna onkin sopivasti sen vuoro. Makuunin vuokraelokuvien hinnat vaihtelevat 0,33 eurosta maksimihintaan, joka kuumimmilla uutuuksilla on 4,99e.

Aikaisemmin olen ollut hyvin vaatimaton television käyttäjä. Kunhan kuva näkyy, niin se riittäköön. Nyt tekniikan mennessä huimaa vauhtia eteenpäin tämmöinen arkikäyttäjäkin muuttuu koko ajan tarkemmaksi ja tarkemmaksi. Kyllä, nyt minäkin ymmärrän eron on teräväpiirtolähetyksen ja “normaalin” välillä. Watsonin kautta voinkin katsella lempikanaviani HD-tasoisella kuvalla. Ainut miinus on se, että kuva on ajoittain liiankin tarkka. Ihohuokoset ja pakkeli näkyvät jopa häiritsevästi. Tekniikan kehitys auttaa myös perinteistä sisustajaa. Nykyään televisiot ovat osa sisustusta ja häiritsevät johdot on helppo piilottaa. Aikoinaan oli vaikea yhdistää 32-tuumaista kuvaputkitelevisiota osaksi modernia sisustusta. Olisi täyttänyt puolet tästä minimakkaristani.

Huomenna starttaavat jääkiekon MM-kisat. Joukkueen valinta on taas puhuttanut mediassa, kuten jokaikinen vuosi. Jääkiekko on asia, joka liimaa suomalaisia yhteen. Itse pysyn hyvin mukana kahvipöytäkeskusteluissa, koska Watsonin kautta minulla oli mahdollisuus hankkia C More Sport. Sieltä voin katsoa Leijonien ottelut sinivalkoisen ääneen Antero Mertarannan selostuksella. Viedäänkö vielä vastustajia kebab-kioskille vai mitä se Antero tällä kertaa keksii? Saapa nähdä. Saapa nähdä mitä muita kanavapaketteja tässä vielä intoutuu hankkimaan? Watsonin kautta voin rakentaa juuri mieluiseni palapelin. Hintahaitari paketeissa on 4,30e-29,95e/kk.

Teillä kaikilla on mahdollisuus kokeilla kuukauden ajan maksutta Watsonia. Kokeilujakso ei sisällä maksupaketteja eikä Makuuni-vuokrausmahdollisuutta, mutta käykää ihmeessä tutustumassa! Helppoa, vaivatonta, kotimaista ja koukuttavaa. Applikaatiot ladattavissa täällä: iTunes ja Google Play-kauppa.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

…sinä tarvitset sitä enemmän

Oma perhe ja isovanhemmat. Ihmiset, jotka antavat pienelle ihmiselle parhaat eväät kasvamiseen osaksi ympäröivää maailmaa. Ainakin omalla kohdallani näin voi todellakin sanoa. Facebookista iski silmääni ystäväni laittama video, jossa hän haastoi ihmisiä mukaan #kokosuomikiittää haasteeseen. On siis aika kiittää rakkaita isovanhempiani. Osa on seurannut elämääni pilven reunalta jo pidemmän aikaa. Viimeinen itselleni läheisin Helsingin mummu vasta vähemmän aikaa.

Joensuun mummo: Kiitos. Kiitos ryynimakkaroista ja läskisoosista. Kyllä, pienenä yksi lempiruoistani oli sinun valmistama läskisoosi joensuulaiseen tyyliin. Punainen maito toimi ruokajuomana. Enää käytän sitä vain kahvin kanssa, mutta ei olisi pieni poika jaksanut harrastaa kolmea palloilulajia ilman ruokiasi. Muistan aina sen pienen enkeli-ompelutyön olohuoneesi seinällä.

Joensuun ukki: Kiitos. Sinä hieman etäisempi harmaakiharapäinen ukkeli. Paljoa et koskaan puhunut, mutta sen keltaisen autosi muistan. Usein sitä autotallissasi korjailit. Joensuussa käydessäni pyrin aina kävelemään sen puutalonne ohi, jossa oli pihasauna. Niin ja se autotalli.

Helsingin pappa: Kiitos. Sinulla oli vesisänky. Paras hetki tuossa sängyssä oli aina levänestoaineen levittäminen. Saimme luvan kanssa hyppiä ja pomppia sängylläsi. Olit jämäkkä ukkeli, joka käveli aina kädet selän takana. Tämä tapa on siirtynyt jo minunkin tyttäreeni.
Tukholmassa kävelimme jonossa. Poikasi, pojanpoikasi ja pojanpoikasityttären kanssa tuossa samassa asennossa.

Mökillä otit meidät kalareissuille mukaan ja aina ihmettelimme kuinka jaksat niiden kahden lahnan takia tehdä sen älyttömän työn verkkojen ja sen oranssin muoviläpyskän kanssa.

Niin ja anteeksi. Nyt sen uskallan jo myöntää. Sait aikoinaan syntymäpäivälahjaksi viulun. En kyllä tiedä miksi, koska sukumme ei varsinaisesti ole kovinkaan musikaalinen. Leikin kitaristia ja katkaisin kielen. Kenellekään en kertonut. Poikki on varmaan vieläkin.

Helsingin mummu: Kiitos. Asuit viimeiset vuotesi aivan lähellä. Edelleen muistan puhelinnumerosi ulkoa. Puhuimme viikottain. Puhelimessa olit aina pirteä ja olit kiinnostunut elämästäni. Luurista piteli kiinni kuitenkin jo hieman hauras ja väsynyt käsi. Kävin luonasi usein ja aina juostessani lenkin ohitsesi katson sinne viidennen kerroksen parvekkeelle. Ranskalaiset pastillit ja keksivohvelit ovat painuneet pienen mimminkin muistoihin. Sinun pastilleina niitä edelleen ostetaan.

Kiitos niistä lapsuuden kesistä mökillä. Mökillä, jonne kokoontui koko serkkukatraamme. Aina meistä huolehdit ja teit sitä maailman parasta ruskeaa kastiketta. Niin ja Färssiä.

Kiitos siitä viimeisestä riisipiirakasta munavoilla. Hoitaja toi sen sinulle iltapalaksi. Sanoit ettei sinulla ole nälkä. Sanoit, että syö sinä Esko se. Sinä tarvitset sitä enemmän.

Te kaikki loitte pienen vaaleatukkaisen pojan elämään turvallisen verkon. Verkon, joka oman perheeni lisäksi on muovannut minusta minut.

Kiitos vielä kerran teille kaikille!

-Esko-