Olenko rikkonut sovellusrakkauden etikettiä?

Mikä on Tinderin ja Instagramin summa? No, se on Tindstagram. Kohtalaisen haastava kirjoittaa tämä nettideittailun uusin ilmiö. Nettideittailun etikettiin kuuluu se, että jos Tinderissä ei matchia synny, niin silloin se on ehdoton ei. Nyt on tämä Tindstagrammaus nostanut päätään. Eli osumatarkkuuden osuessa origoon, lähdetäänkin vielä lähestymään mahdollista kohdetta Instagramin yksityisviestillä. Lueskelin Hesarin juttua aiheesta ja tunsin piston sydämessäni. Olenko rikkonut nettideittailun etikettisääntöjä? Olen laittanut vastakkaiselle sukupuolelle hyvin korrekteja yksityisviestejä Instagramissa. Olenko siis Tindstagrammaaja?

On tämä nykymeno kyllä melkoista, kun täytyy kirjoittaa säännöt myös sovellusrakkaudelle. Alkoikin heti soimaan päässä Anna Puun kappale (on muuten hieno biisi), Säännöt rakkaudelle. Kukapa kirjoittaisi hieman samantyyppisen kappaleen, Säännöt sovellusrakkaudelle? Jos hyppäät pitkästä suhteesta tänne Tindereiden, Happnin, Instagramin, Tindstagramien maailmaan, olet auttamatta hukassa. Tai minä ainakin olin ja olen ehkäpä edelleenkin. Koin itse, että suora viesti Instagramissa on asteen rohkeampi ja suoraselkäisempi lähestymistapa kuin mahdollinen Tinder-viestittely. Ja nyt sitten sekin on jotain h#####n Tindstagrammausta.

Olen tässä ehkä hieman sivuraiteilla Hesarin jutusta, jossa kirjoitettiin ikävästä ilmiöstä, että Tindstagrammaus saattaa mennä ihan häiriköinnin puolelle. Tätä en siis ole harrastanut ja ymmärrän oikein hyvin jos toista osapuolta ei lähestymiseni sovellusmaailmassa kiinnosta. Tietysti, ymmärrän. Ihmisten yksityisyyttä täytyy kunnioittaa ja ketään ei todellakaan saa häiriköidä. En minä vaan tiedä kuinkapäin täällä virtuaalirakkauden kentällä pitäisi oikein olla? Lankapuhelimet takaisin ja luokkasormukset kaulaan!

”Meidän täytyy keksiä säännöt sovellusrakkaudelle…”

-Esko-

// Lähde: hs.fi/nyt Anne Kantola 19.10.2017, Anna Puu: Säännöt rakkaudelle //

// Kuvat: Markus Suntila //

Tämä tehoaa oikeasti, ihan oikeasti…

Bongailin Training Drama-blogista tuommoisen sopivan ja kevyen aamukirjoittelun. Sepä sai minut pohtimaan myös omia aamurutiinejani. Nehän toistuvat arkena hyvinkin samanlaisina. Lomalla aamut alkavat täysin eri tavalla. Nyt varsinkin, kun yksin heräilen ja voi viettää niitä hitaita aamuja. Ovat kyllä ihan mukavia. Siitä sitten Fressille jumppailemaan reittä entistä kovempaan iskuun. Nämä hitaat aamut ovat kuitenkin harvinaisempia herkkuja, joten keskitytään nyt niihin arkisiin minuutilleen toistuviin rutiineihin.

Aamuisin…

…torkutan aina kymmenen minuuttia.

…tiputan Berocan kuppiin ja menen suihkuun.

…laitan tuplaespresson kapselikeittimestäni. Kapselit loppu, joten tänään on mentävä hakemaan lisää Kazareita. Eniten kofeiinia, olen kysynyt.

…pikakuivaus, vaha märkiin hiuksiin ja ykkösellä uusi vakioni, Suomeen rantautunut Inkiväärishotti. Tarjoushaukkana bongasin Tigeristä eurolla. Ostin samointein kymmenen. 

…rahkajogurtti samalla, kun puen päälleni. 

…hammaspesu ja sitten tulee tuote, joka todella tehoaa. Jokainen vanhempi tai Netflixiä hieman liian myöhään katsellut tietää sen ensimmäisen näyn, joka peilistä aamulla katsoo. Tummuutta ja hashtag #thebagsundermyeyesareikea on aiheellinen. Olen kokeillut, kyllä olen kokeillut useita ja useita tuotteita, joilla voisi edes vähän hälventää väsymyksen merkkejä silmien seudulla. Ei mainittavia tuloksia. Toisen kerran Eskon blogihistoriassa saapuu siis kosmetiikkavinkki. Törmäsin tähän tuotteeseen (remescar) vahingossa apteekissa ja ajattelinpas kokeilla. Suosittelen todella. Voisi korvata jopa sen liukuvoiteen sieltä äitiyspakkauksesta. 

…hyppäys autoon ja Spotify soimaan. Acoustic covers on yleensä valinta. Tai Pyhimyksen ja Vestan Kynnet, Kynnet repeatilla.

…hyvää huomenta opettaja! Hyvää huomenta, istutaan.

Ja siitä lähtee päivä käyntiin.

Huomenta ja mukavaa torstaita. Tulossa kyllä upea, aurinkoinen syyspäivä!

-Esko-