Eilen olimme hyvän ystäväni kanssa suunnitelemassa tulevia yhteisynttäreitämme. Täytyyhän nyt tasakymppejä juhlia oikein kunnolla. Viimeksi tämmöiset isot juhlat järjestimme kavereideni kanssa, kun täytimme kolmekymmentä. Ja tuntuu, että nehän olivat vasta ihan äsken. Ei, ei siitä voi olla vielä kymmentä vuotta. Minä Esko Sakari täytän kohta neljäkymmentä. Sitä ollaan menty jo yli puolivälin peilaten keskimääräiseen suomalaisen miehen elinikäodotteeseen. Pakko myöntää, että näin kirjoitettuna ja luettuna se tuntuu aika hurjalta.
Nuorena sitä varmasti ajatteli, että nelikymppiset ovat jo ihan ikäloppuja, jotka eivät enää nykymenosta ymmärrä yhtään mitään. Farmariautoilla kurvailevat ja lukunurkkauksissaan Kirjakerhosta kuukausibonuksena saatuja kirjoja lueskelevat. Tiivistä perhe-elämää viettelevät siellä punaisessa tuvassaan, perunamaasta en ole ihan varma. Ei se ihan näin ole mennyt. Olen varmasti paremmassa fyysisessä kunnossa kuin parikymppisenä. Henkinen kunto on parempi ja onhan tuota elämänkokemusta myös hieman päässyt karttumaan. Ei minua niinkään ikä häritse, enemmänkin ne numerot. Neljä ja nolla.
Itselläni alkoi vähän niinkuin uusi elämä tuossa kolmisen vuotta sitten. Punainen tupa ja perunamaa- miehestä tulikin minikaksiossa asusteleva sinkkumies. Kohta nelikymppinen semmoinen. Pidän itseäni tällä hetkellä hyvin tasapainoisena ihmisenä. Vaikka juuri nyt en osaa ihan tarkalleen sanoa, miltä elämäni mahtaa esimerkiksi viiden vuoden päästä näyttää. Suurella mielenkiinnolla lähdetään taivaltamaan jälleen uutta kymmenlukua. Paljon on tullut tehtyä niin hyvässä kuin pahassakin. On ollut paljon onnistumisia ja tietysti myös epäonnistumisia. Suurimpana eroaminen ydinperheestä, jonka jälkeen olikin rakennettava oma identiteetti ja tulevaisuudenhaavet ikäänkuin alusta.
Elämän peruspilarit ovat hyvillä kantimilla. Minulla on maailman ihanin lapsi. Minulla on korkeakoulututkinto, joka on taannut minulle viran työssäni luokanopettajana. Minulla on oma asunto, jonne on aina mukava tulla. Tästä nyt vielä toki muutama hassu euro maksettavana. Minulla on ihanat vanhemmat ja veli, jotka tukevat ja auttavat tilanteessa kuin tilanteessa. Minulla on mahtava ystäväpiiri, joista lähes kaikki pääsevät muutaman viikon päästä kilistelemään uudelle kymmenluvulle. Minullahan on asiat siis oikein hyvin.
Vielä nelikymppisenä vedän jalkaani ne rikkinäiset pillifarkut, nahkatakin ja lippiksen. Tanssin festareilla aamuyön tunteina. Jostain aikanaan luin, että kuinka kauan se Iholla-Esko yrittää roikkua nuoruuden haaveissaan? No tähän voisi vastata, että roikutaan nyt ainakin vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Terveisin! Nuorekas ja vetreä nelikymppinen (kohta).
Ikäpohdintaa varmasti tulossa lisää tässä lähikuukausina. Tämmöinen kevyt aloitus.
Mahtavaa maanantaita!!
-Esko-
14 Comments
Mahtavaa! Upea nelikymppinen 😊 Mahtaako vakilukijoille tulla jakoon vip-lippuja bileisiin 😅
No, täähän täytyy laittaa harkintaan Muffin. 😊
Juuri tuossa salilla juttelin muuteman naispuolisen ikätoverin kanssa, että kyllä me nykyajan nelikymppiset ollaan mahtavia😁
No, olen Tatti Vee kanssasi täysin samaa mieltä. Terveisiä Muumimailmaan ja Joensuuhun! ☀
Vip-lippua kannatetaan myös täältä hyvinkäältä. En kyllä usko että täytät 40. Itselläni samat lukemat lähestyy parin vuoden päästä. Ihan ok fiilis 👌
Sama Hml. Iham ok fiilis. Ja totta se on. 40, 40 ja vielä kerran 40. 😂😂
Upeaa! Neljä nolla – kaksi lukua joita ainakin minä ajattelin lapsena olevan eläkeikä 😂 Mutta ainakin omalla kohdallani voin sanoa että en palaisi kolmenollaan. Kannan mielelläni tämän nelinollan vastuun ja kokemuksen. Ja vaikka kuka sanoisi mitä, ne revityt pillifarkut menee täälläkin jalkaan vielä pitkään. Onnea jo nyt tulevaan parhaaseen vuosikymmen muutokseen 👍🏼
Kiitos oikein paljon Iida! Menee, menee, pillifarkut forever!! 😂😂
Eiks nelkyt oo uus kolkyt ja niin edes päin 😀
Joo, joo! Ohikulkija puhuu vain ja ainoastaan asiaa. 😊
Onnea Esko! 😊 Itse täytin 40 kohta kaksi vuotta sitten eikä ollut kuin hauskaa viettää synttäreitä. Muutama vuosi sitten ajattelin aika paljon sitä että “puolet” elämästä on mennyt, ja vielä nopeasti. Silloin vähän ahdisti että meneekö toinen puolikas yhtä nopeasti. Mutta olen sittemmin tottunut ajatukseen enkä enää ajattele ikääni kovin paljon. Hauskoja juhlia sinulle! 🥂
Kiitos Ina!
Puolet elämästä kuulostaa juurikin vähän erikoiselta. Ajankulkuun, kun ei itse pysty kauheasti vaikuttamaan. Ihan todistetusti. Siihen toki pystyy kuinka sen ajan käyttää. Eli mahdollisiman hyvin. 🙏🏻
[…] Noniin, jatketaanpas nyt vielä tänään tuon eilisen ikääntymisteeman ympärillä. Väistämätön faktahan on se, että ajan kulkuun ei kukaan meistä voi vaikuttaa. Siihen, kuinka sen aikasi käytät, voit kuitenkin vaikuttaa todella merkittävästi. Katselin taannoin Maria Veitolaa, kun hän kyläili NBA:n supertähti Lauri Markkasen luona. Markkanen toisteli useampaan kertaan, kuinka hän omilla valinnoillaan pyrkii olemaan se paras versio itsestään. Se oli nuorelta mieheltä todella viisasta puhetta. Tänään tuolla kuntosalilla katsoin peiliin ja mietin mielessäni. Katsooko minua tuolta peilistä paras mahdollinen versio itsestäni? Tätä olisi varmasti meidän jokaisen hyvä ajoittain pohdiskella. […]
[…] pääse hikoilemaan monta ja monta kertaa viikossa. Älkää pelätkö, en ala jokaista kirjoitusta nelikympin lähestyessä aloittamaan sairaskertomuksella ja juuri sillä hetkellä vallitsevien vaivojen […]