Monthly Archives

September 2019

, , , ,

Latasin Tinder Goldin ja nyt meni ihan villiksi!

29.9.2019

No, enhän minä nyt mitään maksullisia palveluja ota. En todellakaan. Ei minua kiinnosta Tinderin virtuaalilentokoneen ykkösluokassa minnekään muille maille itseäni lennättää. Saatika sitten saada mahdollisuus ilmaisien Superlikejen lähettelyyn. Eihän niitä muutenkaan kukaan lähetä kuin vahingonlaukauksina. Iänkin voisi piilottaa. Ylpeä nelikymppinen haluan olla nyt ja aina. No, se on kyllä mahdotonta. Siellä kyllä näkisi, että ketkä ovat minun erikoisen profiilini mahtaneet oikealle pyyhkäistä. Hmm, ihminenhän on lähtökohtaisesti utelias olento. Parin kaverin kannustuksella solmin sitten kuukauden yksisuuntaisen sopimuksen ja nyt minä sitten ansaitsen kultaa. Tinderin kultaa. Toivottavasti ei jatku automaattisesti tämä sopimus. 

Villiksi on siis heittäydytty ja Tinder Gold ladattu. Todella erikoinen innovaatio. Jos osaan yhtään tulkita kyseistä palvelua ja ymmärrän oikein niin minusta on tykännyt näin syyskuun 2019 loppupuoleen mennessä 1535 ihmistä, siis 1535. Ja tässähän nyt oikein kunnolla konkretisoituu tämä nykyisen sovellusrakkauskulttuurin ydin. Ehkä se seuraava, ehkä se seuraava, ehkä se seuraava. En jaksa tutustua kunnolla. Siis älkää nyt ymmärtäkö väärin. Tämä ei ole mikään kehumiskirjoitus, kuinka on vientiä vaan juuri päinvastoin. Kun riittäisi vain se yksi ja oikea. Tuommoisesta määrästä varmasti aivan ihania ihmisiä on melkoisen haastava löytää se timantti, jonka kanssa nauraa, silitellä ja ehkäpä jopa alkaa rakentaa sitä vaaleanpunaista tulevaisuutta.

Tämä ei ole myöskään lyhyen matematiikan ylioppilaskirjoitustehtävä, mutta ihan nopeilla laskutoimituksilla sain aikaan seuraavia tuloksia. Näin hypoteettisena ajatuksena. Jos haluaisin tutustua ja kävisin Seurasaaressa kahvilla kaikkien minulle vihreän sydämen painaneiden kanssa. Superaktiivisena ja joka päivä sumpittelevana siihen menisi vähän reilut neljä vuotta. Jos ottaisin hieman rennommin ja tutustuisin uusiin ihmisiin vain joka toisena päivänä ottaisi se aikaa noin kahdeksan ja puoli vuotta. Omalla, totutulla noin kerran kuussa tahdilla voisi viimeiset kupposet juoda tuolla pilven reunalla.

Jos ihan oikeassa elämässä ja livenä minulle olisi tullut viimeisien vuosien aikana 1535 ihmistä sanomaan, että sinäpä olet ihan hyvä tyyppi. Sinuun olisi kiva tutustua, vaikka juttusi hyvin erikoisia ovatkin. Kyllä siinä olisi tämä poika varmasti jossain vaiheessa todennut, että niin olet sinäkin. Olet aivan ihana. Juuri sinä olet ainutlaatuinen. Juuri sinuun minä haluan tutustua oikein kunnolla. Tämä virtuaalimaailma ei ainakaan kohdallani saa aikaan samanlaisia tuntemuksia. Ihan hirveän raaka sanoa, mutta jotenkin nämä sovellukset tuntuvat ihan peleiltä. Peleiltä oikeilla ihmisillä ja heidän tunteillaan. Uskoisin, että aika moni on kuullut sanottavan, että saanko pelata sun Tinderiä?

Pelimaailmaan tämä Tinder Gold antoi myös hyvän mahdollisuuden. Siinä sopimuksen solmittua sai myös kylkiäisenä ilmaisen boostin. Tästäkään en ihan tarkalleen tiedä mitä mahtaa tarkoittaa. Painoin boost-napin pohjaan ja johan alkoi tapahtua. Yhtäkkiä alkoi aika juosta ja sydämiä lenteli siihen tahtiin ettei oltu ennen nähty. Tuli mieleen Super Mario Brosin hirveällä työllä löydetty salakenttä. Siinä pelissä tosin lenteli vain kolikoita. Tämän boostin loputtua oli tapahtunut jotain, en tiedä mitä. Uusia ihmisiä vain ilmestyi jostain. Mitenköhän tästä pelistä löytyisi se loppuvastustaja? Joo, joo juuri se, kuka tarjoaa ne kaikista suurimmat, mielenkiintoisimmat ja mukavimmat haasteet.  

Lopetan namä Tinderiä koskevat kirjoitukset lähes aina samalla tavalla. Niin nytkin. Edelleen uskon niihin yllättäviin kohtaamisiin. Nyt vielä entistä enemmän. Tosin on kyllä hyvä, että on tullut tutuksi tämäkin maailma. Jos joskus siihen parisuhdekelkkaan vielä hyppäisi, niin ei tarvitse sitten jossitella ja kysellä sinkkukavereilta, jotta saisinko ihan vaan huvikseni pelailla sun Tinderiä? On muuten ihan helvetin vaikea ja erikoinen peli.

Iltoja, iltoja!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (13)
, , ,

Tunnusta väriä!

24.9.2019

“Eikö sulla ole Esko seurapaitaa päällä? Suhun oli kova luotto!” Näin huuteli kovasti arvostamani vanhempi mieskollega kulmasohvalta töihin saapuessani. Ja ei ollut. Olin kyllä tietoinen tänään olevasta seurapaitapäivästä, mutta siinä aamukiireessä vetäisin päälleni helposti käsillä olleen villapaitani. Olisi kyllä pitänyt laittaa, koska seuratoiminnassa olen ollut itsekin mukana aivan pikkupojasta asti. Jokaiselle seuralle ja seuratoiminnassa mukana olevalle nostan kyllä äärimmäisen paljon hattua. Korvaamattoman arvokasta työtä lasten, nuorten ja toki vanhempienkin puolesta.

Seuratoiminta on antanut minulle niin paljon. Sitä kautta olen saanut elämääni pysyviä ystäviä. Saanut itselleni liikunnallisen elämäntyylin. Oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan joukkuepelin sääntöjä. Saanut kilpailla ja kurkottaa oikeasti kohti omia unelmiani. Ja toki kiitos kuuluu myös vanhemmilleni, jotka ovat aina tukeneet ja seurojen kausimaksut maksaneet. Ostaneet haluamani uudet Air Jordanit ja Bauerin luistimet.

Tässä onkin hyvä muistella niitä seuroja, jotka ovat elämäni varrelle mahtuneet. Pitkä on muuten lista.

RATANAT, JOENSUU -> Jalkapallo

Muisto: Vihreät pelipaidat. Harjoitukset Rantakylässä ja puuhamiehenä Mauno Siintomaa

JOKIPOJAT, JOENSUU -> Jääkiekko

Muisto: Mehtimäen ulkojäillä lämimässä Sami Kapasen kanssa. Rystyllä ratkaistu turnausvoitto Savonlinnasta.

LAHDEN REIPAS, LAHTI -> Jalkapallo

Muisto: Suomen Cup-turnaus Pudasjärvellä ja elämäni ensimmäinen pullonpyörityskokemus. Minuutti huulet yhdessä naapuriluokassa majoittuneen tytön kanssa. Räppäri Brädin luutiminen joukkueemme vasempana pakkina.

KIEKKOREIPAS, LAHTI -> Jääkiekko

Muisto: Löysin taannoin tekemäni maalimuistiinpanolistan. Olin maalannut noin kahden maalin keskiarvolla. Olin hyvä luistelemaan ja tuossa iässä pääsin aika usein yksin läpi ja eikun rystyltä kiekko reppuun. Lopetin, koska aloin pelkäämään laitataklauksia. Jatkettuani olisin todennäköisesti miljonääri. Rightilta laukova isokokoinen maalinälkäinen viimeistelijä. Kovaa huutoa, tai sitten ei.

LAHDEN NMKY, LAHTI -> Koripallo

Muisto: Tämä oli sitten se viimeisin lajivalintani. Pelasin ajoittain kolmea lajia päällekkäin ja se oli hieman liikaa. Koris oli helppo ja oikein mukava laji. Pääsiäisturnauksen voitto täyden Urkkatalon edessä jäänyt mieleeni. Parhaan pelaajan palkintona Mäkin lippis. Iskällä ruohonleikkaushattuna edelleen.

ORIMATTILAN JYMY, ORIMATTILA -> Koripallo

Muisto: Kauhajoen Karhun kaataminen kotisalissa Suomen parhaassa korispyhätössä Orimattilan Urkkatalolla. Täysi tupa ja hieno meininki. Tämän joukkueen saunaillat olivat myös melkoisen mukavia.

JOENSUUN KATAJA, JOENSUU -> Koripallo

Muisto: Ensimmäinen kausi miesten korkeimmalla sarjatasolla Korisliigassa. Peliminuutteja ei juurikaan tullut, mutta sitäkin arvokkaampia kokemuksia kyllä. Uskomaton joukkuehenki, joka hitsautui todella hyväksi pitkillä bussimatkoilla. Ystäviä edelleen useita tuolta vuodelta, joka kruunautui Sm-pronssimitaliin. Täysin unohtumaton kokemus.

NAMIKA LAHTI, LAHTI -> Koripallo

Muisto: Valmentajan kanssa käyty keskustelu kesätreeneissä. Valitako opiskelu yliopistossa, vai jatkaa korista “ammattimaisesti”? Valitse Esko opiskelu ja tätä ei ole tarvinnut katua. Varmasti oikea valinta.

HEDELMÄKORI, HELSINKI -> Koripallo

Kaupungin parhaaksi koripallojoukkueeksi City-lehdessä valittu Hedelmäkori on tämän hetkinen seurani, minkä väriä tunnustan. Eri alojen omien elämänsä sankareista koostuva todella leppoisa korisjengi, jonka harjoituksissa on aina hauskaa. Kaikki ymmärtävät mitä Heko-koris tarkoittaa ja pelaavat sen mukaan. Pääsee olemaan vielä osana joukkuetta ja se on itselleni korvaamattoman tärkeää. Siihen olen kasvanut ja tulen vielä kasvamaan.

Seuratyö kunniaan!!

-Esko-

// Kuvat: Seba -Hekon Facebook //

Comments (2)