Ensiksi matikkaa ja sitten lukutunti

Joo, seuraavaksi on lukutunti. Tämän virkkeen olen arkityössäni sanonut vuosien saatossa useita ja useita kertoja. Kohta alkaa #readhour, eli koko Suomen yhteinen lukutunti. Tämä järjestetään kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi ja samalla halutaan kiinnittää huomiota suomalaisten nuorten lukutaidon ja -innostuksen vähenemiseen. Tärkeä asia, hyvin tärkeä ja lähdenkin tästä itse kohti kauppakeskus Forumia lueskelemaan ja antamaan oman panokseni tälle tempaukselle.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mikään lukutoukka. Edelleenkään en tartu kirjaan kovinkaan usein. Haluaisin olla ihminen, joka ottaa käteensä kirjan ja syventyy siihen täydellisellä antaumuksella. Unohtaa kaiken ympärillä olevan ja vain lukea, eläytyä ja lukea. Äänikirjoja kuuntelen lähes joka ilta, mutta fyysisiä kirjoja en edes juurikaan omista. Lapsena ja nuorena en omalla ajallani juurikaan lueskellut. 3 etsivää, Vihreät varikset sekä Viisikko olivat silloin kovia juttuja. Näistä muistan kyllä kannet, mutta sisältö hävisi urheilulle, kavereille ja kasibittiselle Nintendolle.

Tämä saattanee vaikuttaa siihen, etten myöskään aikuisiällä oikein osaa uppoutua kirjojen vietäväksi. Nykypäivän nuorilla ja lapsilla on vielä itseänikin enemmän kilpailijoita fyysiselle kirjalle. On matkapuhelimet, vähän suurempibittiset pelikonsolit, harrastukset ym. Luokanopettajana teen päivittäin töitä, jossa lukeminen on vahvasti keskiössä. Pienten oppilaiden kanssa lukuinnostus on vielä todella korkealla ja viime viikolla kirjastoautossa vieraillessa jokainen oppilas löysi melkoisen helposti itselleen sopivaa luettavaa. Ja se kirjastoautovierailun jälkeinen lukutuokio oli mukavaa katsottavaa. Täysin hiljaisessa luokassa pikkusankarit uppoutuivat omiin kirjoihinsa. Vanhempien oppilaiden kanssa lukutuokiot eivät välttämättä ole aina ihan yhtä levollisia.

Koko suomen yhteinen lukutunti on hyvä idea ja toivottavasti herättelee ihmisiä, kuinka merkittävästä asiasta onkaan kyse. Itseäni ainakin herätteli kampanjan mediassa esiintyneet sloganit:

” Olipa kerran maa, jonka ihmiset lopettivat lukemisen. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran äiti/ isä, joka ei koskaan lukenut satuja. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran poika, joka osannut lukea työpaikkailmoitusta. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran nuori, joka haaveili lukemisesta, muttei osannut keskittyä. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran nuori, joka ei osannut lukea pääsykokeisiin. Sen pituinen se. ”

Niinpä. Nyt vaan kello 19-20 kirja käteen ja lueskelemaan. 

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Suomen koulujärjestelmä hävisi pornolle

“Tänään 4.9 vietetään maailman seksuaaliterveyspäivää ja tämän vuoden teema on seksuaalikasvatus. Seksuaalikasvatus on tehokkainta, kun lähtökohta on avoin, keskusteleva ja ennakoiva.” Tämä oli suora lainaus @tasaseks projektin Instagramista. Tutustuttuani tähän feediin ja heidän tärkeään sanomaansa aloin miettiä omaa nuoruuttani ja muistojani omista aloittavan suunnistajan haparoivista rastimerkeistä tähän elämän hyvinkin merkittävään osa-alueeseen. Mietiskelyn lopputulos oli aika selvä. En muista saaneeni juuri minkäänlaista seksuaalikasvatusta. Tai sitten se on hukkunut sinne pippelille ja pimpille kikattelun syövereihin. Kato Aksu, mikä on sivulla 67.

Kotonani tämän aihealueen käsittely ei ollut avointa, se ei ollut keskustelevaa, eikä myöskään ennakoivaa. Tämä on oikeastaan asia, josta meillä ei kotona puhuttu. En tiedä miksi minulla on jäänyt mieleeni tilanne, kun yritin selittää jotain siitä pienestä valkoisesta eläimestä, jolla on musta hännänpää. Muutama kirjain oli sitten pikku-Eskolla vaihtanut paikkaa ja vanhemmat kysyivät ääntään korottaen, että mistä sinä olet tuommoisia sanoja oppinut. Isän ja äidin tuntien hyvin nopeasti vaihtoivat puheenaihetta. Ei meillä istuttu pöydän ääressä tai saunan lauteilla ja keskusteltu ehkäisystä tai muutoksista murrosikäisen pojan kehossa. 

Moni muistelee usein kuinka ovat koulussa rullailleet kondomeja banaaneihin tai saaneet koulusta vastauksia seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Minulla ei tämmöisiä muistikuvia ole ja voinkin yhtyä muistaakseni A-studion keskusteluillassa vilahtaneeseen erään samoja asioita muistelleen miehen lainaukseen. ”Suomen koulujärjestelmä hävisi pornolle.” Sieltä ne on minullakin ensimmäiset muistijäljet, Ratto taisi olla lehti. Löysimme pikkupoikina lehtiroskiksesta aikuistenlehtiä, joita sitten menimme porukalla selailemaan Joensuun Niskakatu kakskasissa sijainneen kerrostalon rappukäytävään. Oli niin jännittävää, että muistan sen hetken edelleen.

Toinen suuri hetki ja hahmo, (kirjaimellisesti) oli Satisfaction Jakson. Hieman vanhempi tuttuni oli saanut jostain taivaskanavalta nauhoitettua aikuisviihdettä VHS-kasetille, jossa tämä roolihahmo näytteli. Keräsimme kavereiden kanssa kasaan neljäkymmentä markkaa ja lunastimme tämän videon itsellemme. Sitä sitten kierrätettiin ja ihmeteltiin. Kasetti oli nimetty TOP GUN:iksi, ettei vain oikea sisältö paljastuisi. Sitä säilytettiin kirjoituspöytäni salalokeron alla. Salaista, niin kovin salaista oli kaikki seksiin liittyvä. Enkä nyt ole ihan varma oliko herra Jackson myöskään finninaamaiselle teinipojalle se kaikista keskustelevin seksuaalikasvattaja. Avoin hän kyllä oli.

Jostain olen joskus lukenut, että ihmisen ruokailutavoilla on yhteyttä noihin lemmenleikkeihin. Malttamattomaksi möyhentäjäksi on minua ruokapöydässä joskus sanottu. Toivottavasti tämä tutkimus ei ole ihan vedenpitävä ja tuo titteli ei ole ainakaan peruja nuoruuteni hienoisen heikosta valistuksesta. Varmasti olisi nuori malttamaton möyhentäjä kaivannut avointa keskustelua seksuaaliasioiden ympärille ja onneksi nykypäivänä on tämmöisiä tasaseks-tyyppisiä projekteja olemassa ja jo alakoulussa aletaan tutustumaan ja etsimään vastauksia tähän hyvin moninaiseen ja tärkeään asiaan.

Se on tuo internetti tuonut myös tämän aiheen lieveilmiöt muutamien hipasujen päähän jokaisen lapsen ja nuoren arkea. Ei ollut meillä, kun linjat ja lankapuhelin. On siis entistä tärkeämpää, että seksuaalivalistus on nykypäivänä hyvin erilaista kuin se oli omassa nuoruudessani. Ehkäpä tuon valistus sanan tilalle voisi vaihtaa vaikkapa rennon ja jokaisen omia tarpeita arvostavan keskustelun. Käydään se sitten kotona, koulussa, nuorisotalolla, neuvovassa chatissa tai ihan missä vaan.

-Esko-