Nyt voi jo varmasti sanoa, että syksy se tekee tuloaan. Tänään olin välituntivalvonnassa varvassandaalit jalassa ja ehkäpä ne voi laittaa jo odottelemaan seuraavia kevätauringon säteitä. Oli varpaat meinaan aivan jäässä. Se on tällä miehellä ollut lähiaikoina muuten hyvinkin perustavallista elämää. Niinkin tasaista elämää, että ei ole oikein liikkunut päässä mitään kirjoitusaiheitakaan. Notepadiini menin tarkastuskierrokselle, josko sieltä jotain löytyisi.
Olinhan minä sinne taannoin jotain naputellut. Sieltä löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia aihioita: Tuohon hymyyn kiteytyy niin paljon, Vie lapselta tikkari, Sorvaustreffit, Keski-ikäinen Loiri, Vauvan ekat sanat: Paa nyt helvettiin se Iphone ja sen semmoista. Valmiita juttuja en ole saanut tehtyä. Ei ole niinsanotusti lähtenyt. Täytyy nyt hieman aktivoitua, koska noistahan syntyy vaikka ja mitä.
Perusarjessahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta itselläni se on kyllä toistanut täysin samaa kaavaa. Töitä, pikkupäikkärit, urheilu ja ehkäpä ulkona ruokailu. Naugtybrgerissa sekin. Tuttuakin tutumpi paikka. Täytyisi nyt hieman alkaa laajentamaan skaalaa ja alkaa tekemään enemmän asioita. Toteuttaa niinsanottua out of box-ajattelua. F viettelikin mennyttä viikonloppua Helsinki-kodissaan ja hänen kanssaan aloimme tätä jo hieman toteuttamaan.
Ennen olen saanut Levottomista tutusta En ole koskaan– pelistä helpon pisteen vakiollani: En ole koskaan käynyt Kiasmassa. Nyt en sitäkään voi enää käyttää. F on innostunut vierailemaan erinäisissä museoissa ja lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa Helsingin ylväässä nykytaiteen museossa. Ihan eivät kaikki installaatiot auenneet 8-vuotiaalle. Eivät ne kyllä auenneet hieman vanhemmallekaan, mutta yläkerran karvateos aukesi. Instagramissa tuohon ei ole voinut olla törmäämättä ja sen olenkin halunnut nähdä. Erikoinenhan sekin oli, mutta jollain tavalla äärimmäisen kiehtova. Vietimme huoneessa varmaankin tunnin.
Olen luvannut F:lle, että jossain vaiheessa opettelen laittamaan hänen hiuksiansa erinäisille leteille. Myönnän, olen luistanut tästä melkoisen tehokkaasti. On yksi asia, jossa kärsivällisyyttäni mitataan ja se on pieni, tarkka näprääminen. Lettien tekohan on nimenomaan juuri tätä. Sadepäivän ratoksi olikin hyvä laittaa Youtubesta tutoriaali pyörimään ja aloittaa letityshommat. Elämäni ensimmäinen letti näki päivänvalon. Ei tuosta ihan Isin lettikirjaa kirjoita, mutta hyvä startti, hyvä startti.
Ja huipentuupa tämä viikko vielä melkoiseen arjen katkaisuun. Lähdemme ystävieni kanssa minimatkalle Berliiniin. Ihastuin paikkaan siellä viimeksi käydessäni ja nyt pääsee uudestaan. Rentoa oleilua, ihmisten tuijottelua, vähän shoppailua ja tietysti Dönereitä. On luvattu vieläpä todella kivaa säätä. Perusarki on kivaa, mutta niin on myös sen virikkeellinen varioiminen.
Esko, nyt semmoista ihan ohkaista aktivoitumista!
-Esko-
