Eihän sulle isi koskaan satu mitään?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IF Vakuutus

Eihän sulle isi koskaan satu mitään? Tyttäreni käveli ohitseni ja huomasi otsikoinnin, kun viimeistelin edellistä kirjoitustani koskien Ifin vakavan sairauden turvaa. Suljin läppärini ja nappasin hänet sohvalle syliini istumaan. Keskustelimme hetkisen aiheesta ja kerroin asioista hänen ikäkautensa huomioiden. En alkanut luettelemaan esimerkiksi kymmenen sairauden listaa, joiden korvauspiiriin vakavan sairauden turva yltäisi. ”Niin, sähän juokset lenkkejäkin paljon. Mä lähen nyt piirtämään.” Niin juoksen, mutta vakavia sairauksia ei niiden kohdalle iskiessä oikein voi karkuunkaan juosta. Ne on vain kohdattava ja silloin astuu esiin sana huoli.

Huoli on asia, joka saa aivan uuden merkityksen siinä hetkessä, kun kätilö ojentaa syliisi pienen kauniisti kapaloidun nyytin. Lapsen huoli vanhemmasta ja vanhemman huoli lapsesta on mukana käsikirjoituksessa varmasti läpi elämän. Itse muistan pikkupoikana itkeneeni peloissaan, koska isi ja äiti kuolee. Isä oli juuri muuttanut uuden työn perässä toiselle paikkakunnalle ja me muut muutimme vasta hieman myöhemmin. Pieni poika oli asiasta hämmentynyt ja tuo hetki on jotenkin piirtynyt hyvin tarkasti mieleeni. 

Viimeisimmän Ifin kirjoituksen jälkeen soitin isälleni pitkän puhelun. Tällä kertaa en kysynyt pikkupoikamaisesti ihan suoraan milloin te äidin kanssa kuolette? Hieman hienovaraisemmin keskustelimme suvussamme esiintyneistä vakavista sairauksista. Onneksi niitä ei juurikaan ole ollut. Itseasiassa tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun puhuimme tästä hieman raadollisemmasta aiheesta. Seksi, sairaudet ja raha ovat olleet perheessämme aina hieman vaikeita puheenaiheita. ”Emme me tuommoista vakuutusta tarvitse. Emmekä varmasti saisikaan. Me alamme olla jo sen verran vanhoja.” Nämä iskän sanat jäivät pyörimään puhelun jälkeen mieleeni. Minulle he eivät ole vanhoja, vaan ihan ne samat isä ja äiti, kun silloin pellavapäisenä pikkupoikana.

Oman lapseni kautta on alkanut ajattelemaan elämää ja sen rajallisuutta jotenkin hieman eri kantilta. Mitä jos minulle sattuisi ihan oikeasti jotain? Oman jaksamisen lisäksi se lapsen huoli olisi varmasti todella raastavaa seurattavaa. Niin raastavaa, että ei siihen nämä kirjaimet tässä tekstissä edes riitä. Iskä ja äiti eivät enää tuota vakuutusta saisi ikänsä puolesta. Minä sain ja sen myös hankin. Se ei henkistä huolta poista, mutta taloudellista huolta ikävän takaiskun kohdatessa helpottaisi.

Vakavan sairauden turvan hankkiminen netistä oli todella helppoa ja vaivatonta. Naputtelin itseni tälle sivustolle ja laskuri antoi vuoden vakuutusmaksuksi 175,67 euroa vuodessa 30 000 euron kertakorvauksella. Kyllä tuo summa varmasti helpottaisi mahdollisimman normaalin arjen jatkumista hämmentävässä, surullisessa ja pelottavassa tilanteessa. Tämä yhteistyö Ifin kanssa sai hieman pohdiskelemaan asioita ja oli myös hyvänä virikkeenä isän ja pojan väliseen keskusteluun perheemme vaietuista aiheista.

Elämä on näytelmä, jota kukaan ei voi valmiiksi käsikirjoittaa. Niin se on tuo luontokin, joka kuvissa näkyy. Mielettömän näköinen oli Vanhankaupunginkoski eräänä maaliskuisena lauantaina.

Aurinko siellä valaisee.

-Esko-