Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

April 2020

, ,

Ikävä on vuotava taakka, se ajassa kevenee…

26.4.2020

Aina se vaan tulee. Tuossa kävelyllä kuuntelin musiikkia ja kuulokkeista korviini soi Happoradion uusi kappale. Siinä laulettiin hieno fraasi. ”Ikävä on vuotava taakka, se ajassa kevenee…” Pikkusankarin vierailun jälkeen se tyhjä, hiljainen koti edelleen kolauttaa ja vähän jopa lamauttaa. Siinä sitä makailee sängyllä ja tuijottelee niitä sängylle unohtuneita pehmoleluja. Viime yön nukuin pieni ja pehmeä lumileopardi kainalossa. Ajan kanssa tähän tunnelmaan on tottunut, mutta aina se yksi lamaannuspäivä sieltä tulee. Nyt se osui tälle sunnuntaille. Piti tehdä vaikka ja mitä, mutta ei vaan jaksanut. 

Viimeiset pari viikkoa olivat todella touhukkaita ja oli ihana päästä elämään sitä ihan oikeaa arkea. Tai siis tätä hieman erilaista arkea maailman parhaan karanteenikaverin kanssa. Oli myös oikein piristävää olla hienoisessa pimennossa ympärillä vilisevästä uutisoinnista. En katsonut kahteen viikkoon yhtään uutislähetystä televisiosta ja iltaisin olin niin väsynyt, että ne traditonaaliset nettiuutisten koronakierrokset jäi tekemättä. Tänä sunnuntaina otin sitten tuonkin ”vahingon” takaisin ja luin kaikki mahdolliset mediat. Pääministerin kyselytuntia kuunnellessa iski sitten jo ähky ja oli pakko ottaa kuulokkeet pois korvista. Ei vaan enää jaksanut. 

Piti pestä pyykkiä. -> En jaksa

Piti soittaa päivittäinen puhelu vanhemmilleni -> En jaksa

Piti käydä sunnuntain pitkällä lenkillä -> En jaksa

Piti laittaa ruokaa ja yhdistää siihen jääneet tortillajämät -> En jaksa

Piti siivota -> En jaksa

Onneksi tämä en jaksa-päivä osui tänään eikä kuluneille kahdelle viikolle. Tämä ei olisi kuulostanut kovinkaan mukavalta.

Iskä, voitko piirtää mun kanssa? -> En jaksa

Iskä, voitko tehä sitä sun hyvää jauhelihakastiketta? -> En jaksa

Iskä, voitko auttaa mua matikan tehtävissä? -> En jaksa

Iskä, voitko antaa unipusun? -> En jaksa

Iskä, lähetäänkö ulkoilemaan? -> En jaksa

Minulle on jäänyt hyvin mieleen tärkeän isoäitini sanat, jotka hän kesämökillä minulle lausui. Esko, tuo en jaksa on ihan sama, kun sanoisit en viitsi. Ja ihan oli mummu oikeassa. Tuossa kontekstissa jaksaminen ja viitsiminen ovat synonyymeja. Ehkäpä se on kuitenkin ihan ymmärrettävää, että aina ei jaksa tai viitsi tehdä yhtään mitään.

Pitäisikö valittaa vielä jostain? -> En jaksa.

Mukavaa sunnuntaita!!

-Esko-

// Otsikko lainaus Happoradion kappaleesta Silta //

Comments (4)
, , ,

Opettajien mahdoton tehtävä! Tässä pelissä on vain yksi elämä käytössä

24.4.2020

Tästä pelistä puhuu nyt lähes kaikki. Oli onni päästä kokeilemaan sitä jo testi- ja kehittelyvaiheessa. Levy ui sulavasti konsolin uumeniin. Itse otan hyvän asennon nojatuolistani. Avaan lasipullolimpparin ja nyt se on menoa. Mariossa olin todella hyvä. Loppuvastustajat talttuivat kovan harjoittelun tuloksena. Crash Bandicootissa Cortex tuottaa edelleen ajoittain päänvaivaa, mutta harjoittelulla oikeat näppäinyhdistelmät alkavat löytyä. Tässä seikkailupelissä hypätäänkin virtuaalisesti koulumaailmaan seikkailemaan. Taistellaan jotain näkymätöntä mörköä vastaan, jonka selästä kasvaa korvasieniä. Todella vaikea loppuvastustaja.

Noniin, pelissä voi valita monia eri hahmoja. On reppuselkäiset, rehtorit, koulunkäynninohjaajat, keittäjät, siistijät, koulusihteerit, psykologit, kuraattorit, vartijat, opettajat jne. Itse lähden ihan ammattini puolesta ratkomaan kenttiä opettajan roolissa. Äh, tälle hahmolle ei saa mitään suojavarusteita. Käsidesipullokin täytyy ostaa itse sovelluskaupasta. Yleensä en pelien sisältä tee mitään hankintoja, mutta olen lukenut, että tämä kannattaa ostaa. Karttakepillä huitominen ei tähän mörköön tehoa ja taikaloitsulle: muistetaan tintturat kaaahden metrin turvaväli, se vain nauraa räkäisesti.  

Pelissä täytyy hallita satoja reppuselkäisiä. Saada heidät noudattamaan täydellistä käsihygieniaa sekä noudattamaan suositeltavaa kahden metrin turvaväliä. Nämä kaikki tulee tehdä rajatussa kouluksi nimetyssä rakennuksessa. Painetaan starttia ja lähdetään kokeilemaan. Näin lähtökohtaisesti kuulostaa todella vaikealta seikkailulta. Ensimmäisessä radassa reppuselkäiset saapuvat kouluun etäopetusjakson jälkeen. Nyt täytyy olla tarkkana ettei kukaan mene tervehtimään pitkän tauon jälkeen niitä tärkeitä luokkakavereita liian lähelle. Ei prkl! Siellä Antero kerkesi heittää jo yläfemman ja vihreä energiamittarini sai ensimmäisen kolauksen.

Saavutaan sisälle ja naulakoille. Siellä ovat linolevytekniikalla toteutetut nimikyltit noin kymmenen sentin päässä toisistaan. Tämä ensimmäinen kenttä on jo melkoisen haastava. Reppuselkäiset asettelevat ulkovaatteitaan porrastetusti ja kaikkien sisälle ohjaaminen on kestänyt noin puolisen tuntia, ei menetyksiä energiamittarissa. Jes! Siirtyminen käsienpesualtaalle ja koko ajan täytyy muistaa se turvaväli. Tila alkaa loppumaan kesken, mutta Kalle Käärmejono mutkittelee ympäri koulua minun samalla laulaen jokaisen kohdalla kaksikymmentä sekuntia kestävää käsienpesulaulua. Kappaleeksi pelissä valikoitui Fröbelin palikoiden Meidän laivassa. Alkaa tulemaan korvista ulos toukokuun loppupuolella. Siinä on iiiiso reikä pohjassa. Sinikan kohdalla loppui saippua, joten energiamittari ohenee.

Selvisin toiseen kenttään ja tässä onkin alkamassa matematiikan oppitunti. Laitoin alussa aivan vahingossa tasoksi extra hard. Edessä onkin uusi ja uljas avoin oppimisympäristö. Samassa tilassa kokoontuu noin kuusikymmentä reppuselkäistä ja kahden metrin turvavälin säilyttämiseksi helpoimmalla tasolla olisi päässyt toteuttamaan tämän Messukeskukseen. Nyt ollaan extra hardilla ja energiamittari kokee jälleen kolauksen. Nyt se on jo keltaisella. Pauli on unohtanut penaalin kotiin ja lainakynät käyttöön. Kärkien pureskelua en huomaa ja yhtäkkiä se onkin jo Nelliinan kädessä. Ope saanko mennä vessaan? Kysyy Rauli, Kake ja Anniina. Joo, mutta muistakaa se Meidän laivassa, meidän laivassa ja kaksikymmentä sekuntia käsien pesua. Tämä on vaikea peli. 

Kolmoskenttään lähdetään jo energiamittarin ollessa siis keltaisella. Pliiiing, kellot soivat ja siirrytään välitunnille. Jes, löydän salakätköistä ensimmäisen turvavarusteen, neonkeltaisen heijastinliivin. Näytän jo vähän supersankarilta ja lähden ulos pitämään huolta siitä turvavälistä. Reppuselkäisiä vilisee ympäriinsä ja eihän tästä liivistä ole tässä pelissä yhtään mitään hyötyä. Pekka, Kanerva ja Unto ovat innostuneet ottamaan juoksukilpailun ja tietysti valitsivat taistelutantereeksi sora-alustan. Loppukirissä Unton jalat sotkeutuvat hieman hätäisesti solmittuihin kengännauhoihin ja polvihan siinä aukeaa. Verta vuotava haava polvessa. Nyt on pakko jälleen käydä sovelluskaupassa ostoksilla. Teleskooppivarrella asettelen Hansaplastin paikoilleen. Lohduttelen itkevää pikajuoksijaa kahden metrin päästä.

On aika siirtyä ruokailuun ja neloskenttään. Tämä on joidenkin tietojen mukaan yksi pelin vaikeimmista radoista. Samoilla ottimilla reppuselkäiset napsivat keittäjien loihtimia herkkuruokia. Sami maistaa hieman toisiinsa kiinnittyneistä juustoista. Ei ole samaa kuin kotona, joten hän laittaa sen takaisin tarjolle. Mittarit punaisella. Annukalla on heinäallergiaa ja näen jo kaukaa, kun aivastus on tulossa juuri siinä makkarakastikkeen kohdalla. Supersankarimaisesti otan jättimäisiä loikkia, mutta on liian myöhäistä. Jättimäinen aivastus ja hidastettuna pieni räkäklöntti lentää kaaressa ja uppoaa sinne ruskeaan kastikkeeseen. GAME OVER!

Aivan helvetin vaikea peli. Lähes mahdoton, mutta joku tämänkin varmasti pystyy ratkaisemaan. Ei tämmöisiä muuten tehtäisi. Super Mariossa sai lisäelämiä. Crash Bandicootissa sai lisäelämiä. Tässä pelissä on käytössä vain yksi elämä. Toivottavasti Lee Anderson, Sandy Marin ja kumppanit tekevät järkeviä ja kaikkien terveyden kannalta oikeita ja viisaita päätöksiä. Onneksi tämä oli vain kuvitteellinen videopeli ja sekin vasta testiversio.

Ihanaa viikonloppua!!

-Esko-

Comments (13)