Välitunnilla istahdan opehuoneen lokoisille sohville ja avaan iltapäivälehden applikaation. Sen hetken luetuimpana uutisena on opettajien pöyristyminen työnantajan heille antamasta jouluisasta paperisesta pussukasta. Jutustahan sitten lukija hyvinkin helposti tulkitsee opettajat kunnon mielensäpahoittajiksi, joille ei perkele edes lahjat kelpaa. En ala juttua tai pientä paperipussukkaa sen enempää analysoimaan. Tulisiko joskus kirjoitus, jossa ammattikuntamme esiintyisi edes jollain tasolla positiivisessa valossa?
Pienestä asti minulle on opetettu, että kaikista lahjoista täytyy olla tyytyväinen ja kuljettelihan tuo kuva helsinkiläisten opettajien saamasta omalla tavallaan sympaattisesta lahjapussista ainakin minut kauniisti teiniaikojen jouluihin. Siihen hetkeen, kun aattoaamuna muistat ettet ole iskälle vielä mitään hankkinut. Äkkiä jostain pieni pussukka, johon kerään kaapeista kaikkea vähänkään joulusta muistuttavaa. Isän ja äidin omasta karkkikätköstä kaksi erilaista konvehtia, viime joululta jääneitä tuikkuja oli sopivasti kaksi jäänyt polttamatta ja vielä on teepaketissakin muutama viikko päiväystä jäljellä. Muistaminen se on tärkeintä ja hyvillä mielin isä teinipojan lahjan avasi.
Itse en ole koskaan edes odottanut työnantajaltani mitään suuria muistamisia. Esimerkiksi talon tarjoamat kahvit ja niiden kakkutarjoilut eivät minulle henkilökohtaisesti ole juuri millään tavalla tärkeä juttu. Usein niistä kakuista jää valtaosa syömättä ja vielä puolen vuoden päästä löytyy pakkasesta se kevätkahveille hankittu suklaaunelma. Näihin kaikkiin erinäisiin muistamisiin kuluvat rahat voisi mielestäni huomattavasti mielummin osoittaa vaikkapa luokkien välituntitarvikkeisiin.
Palaute, joka työssäni eniten merkitsee on oppilaideni antama. Niistä ”lahjoista” saan kaikista parhaan tunteen ja tiedän tekeväni jotain luokassa oikein. Tuo kuvassa esiintyvä lause: Luokassa on ihana olla. Se oli itselleni hyvin merkityksellinen, jonka sain lukea, kun luokan tunnelmasta heiltä kyselin. Etenkin tämmöisenä sekavana ajanjaksona on tärkeää, että oppilaat kokevat olonsa turvalliseksi. On se lapselle varmasti myös melkoista myllerrystä. Etäopetusta, lähiopetusta, käsidesiä ja koronatestejä. Yhtäkkiä se tuttu opettaja onkin muuttunut ilmeettömäksi maskisankariksi.
Jos itse olisin saanut jollekin tuommoisen paperipussukan antaa, niin kyllä minä olisin sen suoraan luokalleni ohjannut. Muistaakseni itse olen tuommoisen joskus pienenä saanutkin. Tuikut ja tee oli tosin korvattu semmoisella punaisella rusinarasialla.
Kohtahan se onkin jo loma ovella. Täytyykin hankkia isän lahja tänä vuonna hieman aikaisemmin.
-Esko-
// Lähde: IltaSanomat 17.12.2020 //
