Mitä olisin tehnyt eri tavalla?

Ensinnäkin on ollut todella mukava naputella vastauksia myös tänne blogin puolelle saapuneisiin kommentteihin. Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan, asuntoasiaan. Reilun vuoden olen nyt asustellut tässä ”uudessa” kodissani. Viime vuoden puolellahan asuntoni oli remontissa noin seitsemän kuukautta ja koki sen aikana joitakin ainakin omaa silmääni miellyttäviä muutoksia. Keittiön yläkaapit poistuivat. Lattia vaihtui valkoiseen saarniparkettiin ja kalusteet saivat vähän uusia järjestyksiä.

Hankin asuntoni kunnon erohöyryissä vuonna 2016. Ihastuin siihen välittömästi. Juuri sopivan erikoinen minikaksio. Sopivan erikoinen on omistajansakin, joten niinsanottu hyvä match. Asunnon hankin sen elämän vaativiin tarpeisiin. Ajoittain vaihtuvia kokoonpanoja tätä asuntoa edelleen asuttaa ja hyvin se on meitä kaikkia palvellut. Vaan kuinka kauan se vielä palvelee? Sen varmasti aika näyttää. 

Minä henkilökohtaisesti en ole ikinä haaveillut mistään jättimäisistä neliöistä tai omakotitaloista. Ja ei kai niihin tässä kaupungissa juuri kenelläkään olisi varaakaan. Asunnossa näen sen käytännöllisyyden kaikista tärkeimpänä asiana. Kotona ollessani vietän kirkkaasti eniten aikaa sängylläni, joka on lähes täydellinen televisionkatselulokaatio. Ruokaa laittelen vain omasta bravuurikirjastani ja aika askeettinen keittiöni palvelee sitä tarkoitusta mahtavasti. Kylppärissä mahtuu hyvin suihkuttelemaan ja pyykit kuivattamaan, niin ei ole se kodin ärsyttävin kapistus eli pyykkiteline keskellä ”olohuonetta”. Taloyhtiön sauna on kymmenen askeleen päässä kotiovesta ja  autopaikka kahdentoista. 

Tämä hyvin epävarma tilanne maailmalla ja korkohommat myös varmasti huolettavat juuri tällä hetkellä hyvinkin montaa asunnonomistajaa. Itselläni oli lainassani korkokatto, joka on tältä huolelta vielä toistaiseksi suojannut, mutta loppuupa sekin tuossa joulukuussa. Taas toistan itseäni ja kiitän, etten silloin aikanaan ostanut omiin ansioihini nähden liian kallista asuntoa. Varmasti muutaman satasen tulevat korkomenot nousemaan, mutta uskon hyvin selviäväni. Enkä todellakaan halua koko palkkaani asumiseen sijoittaa. 

Mitä olisin tehnyt remontissa eri tavalla? Asentanut lasiliukuoven tuohon huoneiden väliseen oviaukkoon. Sillä keinolla olisi asunto saanut vielä selkeämmin kaksi eri huonetta ja täyden kokoonpanon ollessa paikalla olisivat asukkaat saaneet enemmän sitä omaa tilaa, jota kaikki elämäänsä ajoittain kaipaavat. Tämän voi onneksi asentaa myöhemminkin, mutta laiskuushan siinä helposti iskee, kun kaikki on sitä viimeistä silausta vaille valmiina.

Turhat höyryt ovat tässä vuosien saatossa jo täysin haihtuneet ja edelleen olen asuntooni kovin ihastunut. Stailauksen jälkeen ne perhoset vatsassa vain entisestään lisääntyivät.

Kivaa iltaa!!

Esko  

Miten tämä on niin h#€%&%n vaikeaa?

En tiedä monesko tämmöinen samantyyppinen teksti on täältä tulossa. Minä pidän tästä hetkestä. Otan vuonna 2016 ostetun läppärin syliini ja hyppään sängylleni. Takaraivossa on joku ideanpoikanen ja alan vain kirjoittamaan. En ole koskaan osannut hirveästi jäsennellä juttujani. Kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan. Julkaisen sitten valmiin lopputuloksen ihmisten luettavaksi. Viisi vuotta kirjoitin täysin säännöllisesti noin 5-7 kertaa viikossa. En minä mitään juurikaan miettinyt. Kirjoitin, koska pidin siitä hommasta. Kovin oli hyvä tapa jäsennellä ajatuksia ja käsitellä ympärillä pyöriviä aiheita.

En oikein ymmärrä mikä minuun on mennyt tässä parin viimeisen vuoden aikana. Jotenkin on tämä naputtelu tuntunut aivan mielettömän työläältä ja h#€%&/n vaikealta. Ei näitä enää kukaan lue. Seitsemän sekunnin tanssivideo kiinnostaa noin 100 000 kertaa enemmän. Jaksanko enää altistaa itseäni tuonne keskustelupalstojen korppikotkien haaskalinnuksi? Ei minulla ole mihinkään mitään sanottavaa. Kyllä minulla on ja minä haluan kirjoittaa.

Muistan edelleen täysin tuntemattoman ihmisen sanat minulle Ilosaarirockin päälavan edustalla. ”Esko haluan vain sanoa, että kirjoitat todella taitavasti ja tekstisi tyyli on tunnistettavaa.” En ennen vuotta 2016 edes tiennyt osaavani kirjoittaa. Ajoittain lueskelen omia vanhoja tekstejäni ja ilman itsekehua voin todeta. Minä osaan halutessani kirjoittaa hyvin ja vieläpä omalla persoonallisella tyylilläni. Enkä usko, että tuo taito on minnekään kadonnut. Se täytyy vaan kaivaa esiin.

Täytyisi kaivaa esiin myös joku taitava koodaaja, joka osaisi hieman blogini ulkoasua päivittää. Itse sitä yritin tehdä ja se ei kovin hyvin onnistunut. Kuvat ja tekstit hyppivät ihan miten sattuu ja sivubannerit katosivat kokonaan. Puhelimelle kokonaisuus skaalautuu ihan hyvin, mutta esimerkiksi tietokoneella luettaessa ulkoasu on karmea. Eli jos tiedät jonkun WordPressiä taitavan, niin ilmoitathan minulle.

Minä haluan edelleen uskoa, että ihmiset haluavat pysähtyä ajatuksella kirjoitetun tekstin äärelle. Tekstin, joka mahdollisesti herättää ajatuksia ja antaa peilauspintaa omiin elämänkokemuksiin. Suuri haaveni olisi myös herättää blogini kommenttikenttä vanhaan loistoonsa. Aikaisemmin kommentteja tuli ihan hirveästi. Niitä oli pääosin kiva lukea ja niihin oli pääosin myös kivaa vastailla. Toki ymmärrän, että kommentointikanava on siirtynyt enemmän tuonne Instagramin puolelle. Olisiko tämä E2O-blogi poikkeus? Olisipa.

Minkälaisia juttuja olisi kiva täältä syksyn hämärtyessä lueskella? Antakaa mennä.

Ihanaa iltaa!

Esko