Onko tää sun työtä?

Keltainen suuri rakennus. Jättimäinen sali, jossa edessä leveä pöytä. Pöydän ääressä useita tuoleja. Pöydän päällä nuija ja joitain kirjoja. Mitäköhän täällä tapahtuu? Pieni pellavapäinen Esko-poika vierailulla isänsä työpaikalla Joensuun käräjäoikeudessa joskus 1980-luvulla.

Ei ollut silloin vielä virallisesta Lapsi mukaan töihin päivästä mitään tietoa. Enkä minä oikein koskaan pikkupoikana tiennyt tarkalleen mitä isäni työkseen tekee. Laittaa rosvoja vankilaan perusteesinä riitti ihan hyvin. Näin myöhemmällä iällä olen oppinut ymmärtämään hänen työuraansa hieman paremmin. 

Äidin työpaikka sijaitsi Joensuun torin juurella korkeassa talossa. Sieltä sai joskus säästöpossun mukaansa. En edes muista mikä mahtoi pankin nimi silloin olla. Samassa rakennuksessa vuosia ja vuosia myöhemmin olen viettänyt Joensuun Katajan koripallojoukkueen saunailtoja. En minä oikein pikkupoikana tarkalleen tiennyt mitä äitini työkseen tekee. Säästöpossu perusteesinä riitti oikein hyvin. 

Huomenna marraskuun 22. Päivänä järjestetään jälleen Lapsi mukaan töihin-päivä. Näen tämän oikein tärkeänä päivänä, koska onhan se lasten hyvä tietää mitä vanhempansa työkseen tekevät. Nykypäivänä saattaa isän tai äidin titteli (esim. business development manager) olla niin vaikeasti ymmärrettävä , että piipahdus työpaikalla saattanee avartaa hieman ajattelua. Oma lapseni on ollut useita kertoja mukana työpaikallani ja hänellekin on ollut varmasti mukavaa ja tärkeää nähdä isänsä hieman ”erilaisessa” roolissa. 

”Onko tää sun työtä?” Kysyi eräs pikkuoppilas minulta tällä viikolla? Joo, on vaikkei se siltä aina tunnukaan. Tänään, kun opettelimme kahden kertotaulua ja piirtelin päästäni Kisu Kertokakkosta paperille, niin en voinut olla ajattelematta. On tällä maapallolla kyllä hyvinkin erilaisia työpaikkoja. 

Oletteko vierailleet lapsena vanhempienne työpaikoilla?

-Esko- 

Suomalainen mies on säälittävä vässykkä, ja p”#€%t!!

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Ei muuten ollut työpaikan pöydällä korvapuusteja ja suuria tulipunaisia ruusuja aamulla odottamassa. Olisiko tarvinnut olla? Ei todellakaan. On mielestäni kuitenkin tärkeää, että meillä miehillä ja pojillakin on oma päivänsä. Se tuo esiin tärkeitä asioita, joita toivottavasti edes joissain medioissa nostetaan esille. Tai ainakin omaan korvaani päivän teema kuulostaa todella merkittävältä: ”Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.”

Kirjoitin Googleen hakusanaksi: suomalainen mies. ”Suomalainen mies on säälittävä vässykkä.” Suomalainen mies on katoamassa maailmankartalta.” Suomalainen mies ei tanssi, vaikka syytä olisi.” ”Suomalainen mies ja työttömyys.” ”Suomalainen mies on tyhmä.” Poimin sieltä kahdelta ensimmäiseltä sivulta edellä mainittuja fraaseja. Kuulostavat melkoisen masentavilta. Toki virkkeet on irroitettu kontekstistaan, joka harmaan klangin saa aikaan. Ei helvetissä, kyllä suomalainen mies on todellinen timantti, arvokas semmoinen.

Itse olen saanut isältäni ja isoisiltäni hyvää miehen mallia. Isoveljeni on ollut mentorini ihan pikkupojasta lähtien. Olin pienenä todella ujo ja aina tallustelin veljeni perässä. Hän oli rohkea ja aloitti keskustelun, minun nyökytellessä taustalla. Aktiivisen urheiluharrastukseni myötä olen tavannut elämässäni todella paljon erilaisia miehiä ja poikia. Pukukopeissa on ollut hyvä kasvaa. On oppinut arvostamaan kaveria. Tsemppaamaan, kannustamaan, voittamaan, toki myös häviämään ja pettymään. Ja semmoinen pilke silmäkulmaan on sieltä ikuisiksi ajoiksi elämääni mukaan tullut. Voisin väittää ettei se sieltä koskaan katoa. 

Katselin työpäiväni jälkeen kuntosalin infrasaunassa First Dates Suomi- ohjelmaa. Siinä eräs neitokainen totesti miesihanteekseen ihan tavallisen miehen, joka osaa puhua. Ja osaahan suomalainen mies puhua, jos hänelle siihen mahdollisuus annetaan. Ja se olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaikilla siihen mahdollisuus olisi. Olisi kanava, jossa häntä kuultaisiin ja ymmärrettäisiin. Miehet ja pojat saisivat olla juuri semmoisia, kun haluavat ilman mitään stereotyyppisiä odotuksia tai syyllistyksiä heidän valinnoistaan. Kaikki saisivat kurkottaa kohti omia unelmiaan juuri omien vahvuuksiensa kautta ympärillä olevia ihmisiä arvostaen ja kunnioittaen.

”Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.” Kaikki nämä kohdat ovat elämässäni tulleet tutuksi. Paljon teen töitä oman terveyteni eteen. Viikottaiset urheilumäärät ovat edelleen lähes samoja, kun aktiiviurheiluajoillani. Urheilen, koska nautin siitä ja toki tässä iässä myös siksi, että yksinkertaisesti näen toivottavasti enemmän terveitä päiviä elämässäni ja pysyn hyvässä iskussa. Niin ja toki myös siksi, että ajoittain voin vetää roskaruokaa niin paljon kuin jaksaa. 

Tasa-arvoa etenkin vanhempien erotessa tulee edistää paljon tulevaisuudessa ja uusi voimaan astuva lapsenhuoltolaki on jo askel parempaan suuntaan. Kyllähän se kiistämätön fakta on, että miehelle jää useimmiten käteen se kakkospari näissä asioissa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa sieltä pakasta voi kaivaa jo ässäparia tai jopa tasapuolista värisuoraa. 

Työskentelen luokanopettajana alakoulussa ja kyllähän minä työssäni olen lapsille jonkinmoinen roolimalli. Tätä ei kyllä arjessa aina kovinkaan paljoa tule pohdittua. Omana itsenäni siellä luokan edessä touhuilen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ihan tavallisena suomalaisena miehenä. Jokainen opettaja sukupuolesta riippumatta tekee hyvin arvokasta työtä lastemme ja nuortemme eteen, mutta kyllähän miehiä olisi hyvä saada alalle lisää. Jos media joskus jotain positiivista alastamme kirjoittelisi, niin saattaisi jopa toteutuakin. 

”Puhuu ne miehetkin” oli aikanaan Iholla-sarjamme teaserin nimi. Joo, joo kyllä ne puhuu ja kirjoittaakin.

Hyvää miestenpäivää! Kuvassa kesäinen otos Mielensäpahoittajan festivaalilta. Mallusjoen miesvoimistelijat, olkaapa hyvät!

-Esko-