Olipahan hieman erikoislaatuinen viikonloppu. Sekä perjantaina, että lauantaina oli tarjolla hieman erityyppistä ohjelmaa. Perjantaina sain kunnian olla kutsuttuna elämäni ensimmäisen opettamani luokan järjestämään luokkakokoukseen. Kiva oli tavata näitä reippaita nuoria ihmisiä ja tottahan se on. Kyllä ne alakoululaiset pikkusankaritkin kasvavat vuosien mittaan. Melkein kaikkien nimet ja kasvot osasin edelleen yhdistää. ”Sä olit niin hyvä tyyppi, että halusin yrittää parhaani koulussa.” Näin sanoi yksi nuori herrasmies. Tästä lausahduksesta tuli hyvä mieli tälle kohta tasakymppejä täyttävälle maisterille.
Näitä noin kuukauden päästä koittavia tasakymppejä juhlittiinkin sitten ystäväni kanssa järjestetyissä yhteisjuhlissa lauantaina. Juhlat olivat täydelliset. Kaikki meni aivan nappiin ja palautteen perusteella myös vieraat viihtyivät vallan hyvin. Tarjolla oli paljon erityyppistä ohjelmaa. Oli laulua, soittoa, taikuutta ja eräs todella hämmentävän erikoinen lyyrinen kokonaisuus. Esiintyjät laittoivat niinsanotusti kaiken peliin ja se näin sankarin ominaisuudessa tuntui erityisen hyvältä. Aluksi myös hieman ”pelkäsin” kuinka toisilleen tuntemattomat ystäväni löytävät yhteisen sävelen, mutta tämä nyt oli jo lähtökohtaisesti täysin turha pelko ja ilta sen viimeistään pyyhki pois täydellisesti.
Itsekin tuli noustua lavalle useampaan otteeseen ja tulipa siellä vetästyä vanhan räppiduomme Kajjmaroscan ”hittibiisi” Rivien välistä. Jonkinmoista puhetta siinä yritti myös käydä vetäisemässä. Olin äärimmäisen liikuttuneessa olotilassa, kun yritin suustani saada jotain järkevää ulos. Se, että näin siinä silmieni edessä niin paljon tärkeitä ihmisiä sai minut hyvälle ja herkälle tuulelle. Ihmisiä, joiden kanssa on koettu paljon. Hiekkalaatikolta, koripallokenttien ja tuhansien yhdessä vietettyjen hetkien kautta tuopposen ääreen tuonne Helsingin keskustassa sijainneeseen legendaariseen ravintolaan. Se oli ikimuistoista.
Eilen ja vielä tänäänkin oli hieman tyhjä olo. Juhlat on juhlittu ja milloin lie saa seuraavan kerran noin suuren porukan kasaan? Häät, no ne eivät ole näillä näytöillä ihan tuossa oven takana. Nuohan olivat itselleni vähän semmoiset hääjuhlat, tosin ilman morsianta, pappia ja niitä kaikkia aina hieman vaivaannuttavia seuraleikkejä. Upea viikonloppu takana ja upeita viikonloppuja on onneksi vielä edessä. Seuraavana semmoisena palataankin taas sinne perusasioiden äärelle.
Mahtavaa viikkoa!!
-Esko-
