Category: Arki ja fiilis

Posted on

Juhlat piristävät, eikun…

Onpas ollut leppoisa lauantai. Nukuin pitkät unet ja toteutin niinsanotun pitkän aamun. Sen olin mielestäni ansainnut, koska töissä on ollut huomattavasti normaalia pidempiä päiviä johtuen arviointikeskusteluviikoista. Mukava on oppilaiden vanhempia tavata. Liian vähän heidän kanssaan kerkiää lukuvuoden aikana höpisemään. Sängystä noustuani kävimmekin pikkuhepun kanssa ottamassa hieman hikeä pintaan Vantaan Superparkeissa. Kyllä ovat nuo aktiviteettipuistot hyviä keksintöjä. Taas oli todella paljon lapsia liikkumassa hiki päässä. Ja toki myös aikuisia.

Vuosi sitten tänä samaisena lauantaina järjestettiin The Blog Awards Finlandit, joita olin paljon odottanut. Hienot juhlathan ne olivat. Tänä vuonna kyseisiä juhlia ei jostain syystä järjestetä, mutta tänään illalla kaksi todella hyvää ystävääni järjestää yhteissynttärit. Eli upeat juhlat ovat luvassa myös vuonna 2018, hieman erityyppiset. On kiva, että ihmiset jaksavat tämmöisiä suuria juhlia järjestää. Paikalle saapuu paljon minunkin tuttuja eri elämänvaiheilta. Osaa näkee lähes viikottain, osaa en ole nähnyt varmasti kymmeneen vuoteen. Mukava päästä vaihtamaan kuulumisia rennoissa ympyröissä.

Itse olen niin laiska järjestämään minkäänlaisia juhlia. Omia tupareitanikin olen nyt parisen vuotta suunnitellut. Taisi jäädä järjestämättä. Minullakin on paljon kavereita erinäisistä piireistä ja osa heistä ei tunne toisiaan lainkaan. Voisin kuvitella, että jos nämä kaikki sankarit joskus saisi saman katon alle, olisi luvassa varmasti melkoiset tanssit. Heitä kaikkia yhdistää se rento elämänasenne ja hurtti, ehkä hieman erikoinen huumori. Juhlissahan on myös se loistava puoli, että ne pääosin rakentuvat ilon kautta. Tittelit ja mahdolliset murheet jäävät ainakin hetkeksi sinne narikan puolelle. Ainiin, onhan minullakin tulossa ensi vuonna isot pilleet. No, palataan näihin myöhemmin ja nautitaan tänään täysillä kavereideni hienoista puitteista.

Kyllähän kunnon juhlat ajoittain piristävät, eikun. Ehkä aamulla ei olla ihan samoilla fiiliksillä. Jes, nyt mennään.

Mukavaa lauantaita!!

-Esko-

// Eka kuva: Pixabay //

Posted on

Perjantain vanhat: Napakymppi seuranhakuilmoitus

Ystäväni laittoi eilen minulle linkin, joka tarjosi mahdollisuutta hakea mukaan Napakympin uudelle romanttiselle kaudelle. No, eipä voisi olla siis ajankohtaisempaa perjantain vanhaa, kuin aikoinaan naputeltu Napakymppi seuranhakuilmoitus. Menisiköhän tämä vielä, vai täytyisikö jo päivittää uusi versio?

//// Useammin on kommenttikenttääni tullut viesti, että tämä blogi on vain treffipalsta ja seuranhakua varten perustettu. Enpä silloin ensimmäisiä tekstejä kirjoittaessani uskonut, että tästä löytyy tuollainenkin optio. Seuranhakupalstana ei ole kyllä kovinkaan hyvin toiminut. Ja hirveän työn takana olisi blogia kirjoittaa pusujen toivossa. Varmasti suuri osa lukijoistani on toisen sukupuolen edustajia, mutta minulla on vahva missio. Saada myös miehet lukemaan blogeja, tai ainakin myöntämään, että hekin blogeja ajoittain lukevat. Kyselinkin blogigaalassa useammalta maamme kärkimiesbloggaajalta, josko he lähtisivät minua missiossani tukemaan? #pojatkinlukee- kamppiksen kylkeen #miehetkinlukeeblogeja, hmm. Ehkä täytyy vielä hetki rakentaa kokonaisuutta.

Nyt kuitenkin takaisin asiaan ja seuranhakuun. Ajelimme tänään syysloman vietosta kotiin ja jotenkin minulla alkoi päässäni pyöriä vanhan kunnon Napakympin kuvakavalkadit. Se oli seuranhakua parhaimmillaan ja yksi lapsuuteni suosikkiohjelmista. Aina jännitti yhtä paljon, minne se matkakäärö tuoreen pariskunnan vie. Kari Salmelainen saattoi kilpailijat yhteen ja Kaitsu soitteli sulosäveliään taustalla. Ei prkl! Tulikin Lapua, eikä Los Angeles. Jos istuisin herra X:n tuolilla ja legendaarinen Salmelaisen Kari kysyisi, että esittelepäs lyhyesti itsesi. Se menisi varmasti jotenkin näin:

Olen Esko, mies pääkaupungistamme Helsingistä. Päivisin työskentelen luokanopettajana ja vapaa-aikani kuluu urheilun ja ystävien merkeissä. Minulla on viisivuotias tytär, joka on timantti. Timantti, jonka kiillosta tulee huolehtia. Tulevaisuudenhaaveisiini kuuluu viettää onnellista, urbaania perhe-elämää. Pidän eläimistä ja on minulla ollutkin akvaario. Tosin jouduin siitä luopumaan, koska ostin täysin vääriä kaloja ja ne alkoivat jahdata ja jopa syödä toisiaan. Tästä kuitenkin syytän eläinkaupan myyjää, joka nämä minulle möi ja oikeina esitteli. Ruoanlaittajana olen luova, mutten kovin monipuolinen. Olen mentaliteetiltani: Kuohukerma pelastaa pikkuvirheet- tyyppinen kokki. Vaatteista ja pukeutumisesta pidän paljon ja tyylini peruskallio on kireät pillifarkut. Viimeksi ostinkin niin kireät, että sain ne kyllä jalkaani. Pois en saanut. Nilkasta otti kiinni. Olisitko sinä se, joka auttaisi minua saamaan farkut pois jalasta, siis nilkkojen yli?

Noniin. Tulipa nyt sitten tehtyä kommenteista innostuneena tämmöinen kuvitteellinen seuranhakuilmoitus Napakympin hengessä. Loppuhuipennus: Kari kysyy, että kenetkäs valitset? Hmm. Kaikki olitte niin ihania, syvällisiä, hauskoja, mutta valitsen neiti C:n. Kaitsu laita flyygeli laulamaan. Aika siirtyä uuden kumppanin eteen. Ruskeasta matkalaukusta paljastuu käärö ja Lapua, ei Los Angeles. Jes, jes!!  Minulla onkin pieni lentopelko, enkä ole hirveästi matkustellut ja kumppanin kanssa tulee olla mukavaa ja onnellista paikasta riippumatta.

Mukavaa viikonloppua!!

-herra X Esko- ////

// kuvat. Amanda Aho //