Luonto on paikallaan

MAJOITUS SAATU: Hotel Rantapuisto

Huomenna töihin ja kyllä olen sitä hetkeä jo hienoisesti odotellutkin. Parisen viikkoa tässä on mennyt erinäisiä vaivoja potiessa ja en todellakaan halua, että esimerkiksi tämä blogini alkaa iän karttuessa muuttua Eskon potilaskertomukseksi. Eli nyt toivottavasti pääseekin kirjoittelemaan jo aivan eri aiheista. Tässä sängyllä naputtelen ja silmäilen aina ajoittain tuota ikkunoista avautuvaa maisemaa. Siihen ei kyllästy. Siihen ei kyllä kyllästy millään. Tuo luonto on niin kaunis. Itseasiassa sen kirjoittaminen, kuvittaminen tai videoiminen on mahdotonta. Se täytyy itse kokea ja aistia.

Olen käynyt päivittäin hieman kävelemässä, koska raitista ilmaa on vain saatava ja onneksi kuntoni on sen suonut. Myös nämä maailman ympäröivät uutiset ovat tempaisseet minut ajoittain aivan liian syvälle ja tuolla luonnossa hiljaisuudessa käveleminen sekä kauniin luonnon ihaileminen tyhjentää ajatuksia melkoisen tehokkaasti.

Tämä Hotel Rantapuisto on tarjonnut tuohon aktiviteettiin täydelliset olosuhteet. “Takaoveni” aukeaa suoraan upeisiin puitteisiin. Muutama kymmenen metriä alas ja olenkin jo aivan meren rannalla. Olen ottanut tästä mahdollisuudesta nyt kaiken mahdollisen irti. En voi enää koskaan ilman lottovoittoa kirjoittaa, että takaoveltani on muutama kymmenen metriä merenrantamaisemiin. Tai ainakaan pääkaupunkiseudulla.

Puhukoot kuvat puolestaan. Vierailu luonnossa ja ulkona on aina paikallaan. Rauhoittaa tilanteessa, kun tilanteessa. Niin ja tänään on muuten maailman luontopäivä.

Mukavaa orastavaa viikonloppua!!

-Esko-

Otinpa sieltä sen Koronankin tähän samalle lomalle

Joo, sovitaan keittiösuunnittelu siihen huomisaamuksi kello 10.30. Lähdenkin tästä vielä juoksemaan reilun kymmenen kilometrin lenkin. Juoksu rullasi, kuin unelma. Olihan siinä ollut takana jo parisen viikkoa taukoa selkävamman takia, joista viimeisimmät päivät menivät petipotilaana. Mieli oli kirkas. Vihdoin oli lähes täysi liikuntakyky tallella ja lomaakin vielä melkein puolet jäljellä. Teenpäs varmuuden vuoksi vielä Koronan kotitestin ennen keittiötapaamista. Ihan vähän oli nuhainen olo. Ja kaksi punaista viivaa mittariin.

Eihän tämä nyt voi olla mahdollista. Lähinnä nauratti. Sitten vähän meni totisemmaksi ja sitten taas nauratti. Otinpas sitten vielä Koronankin tähän lomani kunniaksi. Nyt on takana parisen päivää eristyselämää takana. Oireet eivät ole onneksi ihan kauhean pahoiksi menneet ja toivon, että tällä jatketaan. Aivan erikoinen oire on tämä aivan loputon ruokahaluni ja Instagramiin kirjoitinkin seuraavasti: On tämä ihmetauti. Päivisin syön noin viitisen kiloa pelkkää sokeria ja rasvaa. Öisin kovassa kuumehorkassa unessani polttelen Gunnareiden Slashin kanssa tupakkia Eduskuntatalon portailla. Siinäpä kiteytettynä oirekuvaukseni.

Aika pienet ovat murheeni maailman tilanteeseen peilaten. Tässä eristyksissä makaillessa sitä uppoutuu vähän liiankin syvälle noihin ympäröivien uutisten pyörteisiin. Jos mahdollista olisi, niin juoksulenkille menisin päätäni tuulettamaan. Tässä sitä taas huomaa, kuinka tärkeää itselleni se liikunta onkaan ahdistavien asioiden puhaltelussa. Tänään katselin Salpausselän kisoja tutuista kotimaisemista Lahesta. Hyvä on keventää välillä ja Iivohan sieltä upean voitonkin nappasi. 

Toivottavasti menisi nyt suhteellisen nopeasti ohi tämä tauti. Aina se päivisin antaa vähän uskoa ja olo on hetken lähes normaali. Sitten yhtäkkiä nousee iltaa kohden taas kuume ja seikkailu kohti mitä kummallisempia unia alkaa. Kenenköhän kanssa sitä tulevana yönä kohdataan ja rauhaisasti tulipesien valaistessa kasvojamme maailman menosta keskustellaan…

Hyvää alkavaa viikkoa!

-Esko-