Voinko minä hyvin?

“Liikkuen läpi elämän.” Tällä teesillä polkaistiin käyntiin terveyttä ja hyvinvointia edistävien liikuntaohjelmien ensimmäinen yhteisseminaari. Makailen Jyväskylässä hotellin sängyllä. Ensimmäinen virikkeellinen ja idearikas päivä seminaaria takana. Erinäisiä puheenvuoroja kuunnellessa olen todella kiitollinen siitä, että minulla on verissä liikunnallinen elämäntyyli. En osaa elää ilman liikuntaa. Jos en pääse säännöllisin väliajoin hikoilemaan, minusta tulee täysin sietämätön tyyppi. Noh, läheiset tietää.

Urheilulääkäri Pippa Laukka piti erittäin hyvän puheenvuoron aivojen toiminnan ja liikunnan yhteydestä. Aivot+liikunta= aivoliikunta. “Aivot pitävät liikunnasta, johon yhdistetään fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen aktiivisuus.”  Ihmisen tulisi liikkua vähintään 120 minuuttia viikossa ja optimimäärä olisi viisi kertaa 45 minuuttia viikossa. Ei täydellä teholla, vaan juuri itselle sopivalla tavalla. Tehdä semmoisia harjoitteita, jotka tuottavat itselle mielihyvää. Liikuntapalveluiden tarjonta on nykyään lähes rajaton. Lenkki ystävän kanssa tai tanssitunti. Näissäpä saa aivot niitä tarvitsemiaan virikkeitä.

Mitä on hyvinvointi? Kokonaisuus, jossa yhdistyvät liikunta, ravinto ja riittävä uni. Mitä minulle merkitsee hyvinvointi? Se merkitsee paljon ja toki tiedostan minkälaisia valintoja minun tulisi tehdä hyvinvointini eteen. Liikuntaa harrastan paljon, riittävästi. Ja siihenhän se sitten jääkin. Nukun auttamatta liian vähän. Tähän tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. En vain osaa mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa. Ja se ravinto. Tulisi syödä sopivia annoksia tasaisin väliajoin. Tähänhän sitä aina pyrkii, mutta liian usein sanon mielessäni: Huomenna aloitan, joo huomenna aloitan. En ole vielä aloittanut. Pieniä, mutta suuria ja yllättävän vaikeita asioita saada mukaan säännölliseen arkeen ja elämään.

Päivän päätteeksi saimme tehtäväksi rakentaa hyvän elämän kakut. Minun kakkuni oli oikein kermainen kolmen kerroksen täytekakku. Päällä iso tikkari ja kaksi kynttilää. Täytteinä: LAPSI, YSTÄVÄT, MIELEKÄS TYÖ, STABIILI TALOUS, PERHE, RAKKAUS, TERVEYS, URHEILU ja MIELEN TASAPAINO. Maku on varmasti hyvä.

Liikunnallista iltaa täältä Jyvääskylästä!

-Esko-

Lukijapalaute, joka meni…no, en tiedä minne

“Sulla oli se 6 vuotta aikaa käydä keskusteluja ulkohousujen tärkeydestä jne. Arkisista asioista ja etpä tainnut aikaa ja vaivaa uhrata omalle lapsellesi. Oma etu ja esim. Omat päiväunet tais kiinnostaa enemmän, kuin oma lapsi. Että ihan turha on täällä blogissa vielä itkeä näitä asioita miljoonanteen kertaan. ????…” Ja sitten alkoikin ärsyttämään. Niin, se alkoi ärsyttämään, että antoi tuommoisen viestin vaikuttaa jollain tavalla itseeni. Ihan, kun kommentin lähettäjä tietäisi kuinka olen elämääni elänyt? Milloin päiväuneni nukkunut ja miten olen omaa etuani ajanut? Ymmärrän aivan täysin rakentavan palautteen. Ymmärrän aivan täysin asiallisen kritiikin. Tämmöisiä mukamasnerokkaita loukkaamisyrityksiä en vain jaksa ymmärtää.

Tuommoisia palautteita lukiessa sitä miettii, että mitä ihminen miettii? Miettii siinä vaiheessa, kun hän asettuu näppäimistön eteen ja alkaa naputtamaan viestiä. Mitä tuommoisilla viesteillä pyritään saamaan aikaan? Tuleeko tuommoisesta jollekin oikeasti hyvä mieli? En tiedä, enkä haluakaan tietää. Kasvoton kirjoittelu on osa tätä maailmaa ja se ei varmasti tule koskaan loppumaan. Arkityössäni tasaisin väliajoin törmään sanaan, nettikiusaaminen. On todella hyvä, että myös näistä nettimaailman varjopuolista keskustellaan jo alakoulussa. Ei minun ala-asteella näin toimittu, koska verkkokiusaaminen liittyi enemmän koulunpihamme kiipeilytelineisiin.

Ehkäpä lapset ja nuoret ovat tulevaisuudessa viisaampia. Heitä netti ja sosiaalinen media on seurannut mukana koko heidän elämäntaipaleensa. Toisin se oli meillä. Hölmöilyt liittyivät enemmän “pesuihin” tai takiaisten piilottamiseen villapipoihin. Kehitys kehittyy ja hyvä niin. Palautteita ja kommentteja tulee ja hyvä niin. Varmasti täällä blogissa vielä joskus joistain asioista itketään. Tuskin ihan miljoonaa kertaa, mutta useita kyllä. Elämä on elämää. Verkossa ja sen ulkopuolella.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //