Opettajien tasoerot puhuttavat ja mitäköhän h%&(“#ä taas?

Tänään Maikkarin uutisaamusta iski silmääni otsikko: Opettajien tasoerot puhuttavat. En ole kyseistä haastattelua edes katsonut kokonaan, enkä aio myöskään katsoa. Lähinnä mieleeni herää kysymys, että miksi taas ammattimme on mediassa esillä tämmöisellä kulmalla? Tasoerot, mitäköhän h€%&(”ä? Miksi juuri tämmöiseen ajankohtaan, kun opettajat ovat tehneet melkoisesti työtä ja ponnisteluja? Aihe, josta puhutaan on opettajien tasoerot. 

Mikä on mittari ja ennenkaikkea mikä on tarve arvottaa opettajan ammattitaitoa? Työtä, jota tehdään vahvasti oman persoonan kautta. Tai minä ainakin teen. Varmasti tässä maassa on niin monta tapaa opettaa, kuin on opettajiakin. Kaikille olisi syytä antaa täysi luottamus ja rauha tehdä työtään juuri omalla parhaaksi valitsemallaan tavalla niiden omien oppilaidensa parhaaksi. Voi, kun joskus mediaan nousisi edes yksi puheenvuoro, jossa tsempattaisiin kollegoita ja hymyiltäisiin edes kerran haastattelutuokion aikana. Ei tämä ole maailman vakavinta hommaa.

Oppilaille jaetaan todistuksia, joten nyt haluan jakaa todistuksen myös itselleni. En minä ole täydellinen opettaja ja semmoisen illuusion tavoitteluun en ikinä, ikinä halua lähteäkään. Siinä on muuten oiva keino väsyttää itsensä hyvinkin tehokkaasti. Ihan hyvä on ihan hyvä. Katsotaan pääsenkö hyvään arvosanaan.

LUKUVUOSITODISTUS Esko Kyrö

Oppilaan kohtaaminen 10

Makers Space (kirjoitinkohan oikein?) välineistön käyttö.    

Laserleikkuri, 360 kamera, virtuaalilasit 6

Motivointi opetettavaan aiheeseen 10

Flipped learning- metodi 6

Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö   9

Pedagogisten asiakirjojen täyttäminen  7

Muuntojoustavien tilojen maksimaalinen hyödyntäminen  7

Muiden opettajien työn arviointi                                        suorittamatta

VAHVUUDET 

Annat tovereillesi työrauhan. Esiinnyt rohkeasti. Olet hyväntuulinen. Osaat esiintyä kuuluvasti.

Tämä teksti on hyvä lopettaa lainaukseen vanhasta kirjoituksestani. En minä ainakaan henkilökohtaisesti kaipaa yhtään ketään valvomaan mitä teen siellä luokassani. Teen työtä lasten oppimisen edistämiseksi ja paras palaute, jonka voin saada on heiltä itseltään. 

”Tänään lopettelimme matematiikan tuntia ja yllättäen yksi pikkusankareista käveli viereeni ja antoi minulle postikortin, jonka hän oli itse hienosti kirjaillut. Kiitin kovasti ja laitoin kortin sotkuiselle opepöydälle odottamaan rauhallisempaa hetkeä tutustua sen sisältöön. Välitunti alkoi ja jäin hetkeksi istuskelemaan luokkaani. Otin kortin käteeni ja aloin sitä lueskelemaan. Viimeiset rivit olivat kyllä äärimmäisen liikuttavia. Ne kuuluivat näin: “Olet kaikki mitä koululainen voi vain haluta. Kiitos, että opetat meitä.

Kiitos kaikki opettajat. Teette aivan upeaa työtä parhaaksi valitsemallanne tavalla. Hymyä huuleen.

Esko

Miten päädyin asumaan hotelliin?

MAJOITUS SAATU: Hotel Katajanokka

Ei s%&€/!a, tai siis EI he&/%#€i. Oma asuntoni tulee menemään lähiaikoina täydelliseen remonttiin. Mitäpä sitä sitten? Jossainhan sitä täytyy asustella ja katto pääni päälle löytää. Laitoin Instagramiini kuvan asian tiimoilta. Ja se lämminhenkisten viestien sekä majoitusehdotusten tulva lämmitti kyllä sydäntäni niin kovin paljon. Sosiaalinen media esitteli sitä parasta puoltaan. Sain useita tarjouksia erinäisistä patjapaikoista ja sain myös useampia seuraavanlaisia viestejä: Nythän sä voisit Esko ehdottaa jollekin hotellille yhteistyökuvioita.

Esko ja yhteistyökuvioiden ehdottelu. No se kyllä kuulostaa itselleni hyvin vieraalta. Enhän minä nyt kehtaa mitään tuommoisia kysellä, en. Nyt oli kuitenkin sen verran selkä rakennevaurioista seinää vasten, että otin nöyrästi puhelimen käteeni ja laitoin viestiä menemään. Viesti lähti Hyvinkäälle ja ihmiselle, johon olin tutustunut siellä kuukauden asustellessani. Hän työskentelee Hotelli Sveitsissä, joka on itselleni se Hyvinkään tyylikäs turvasatama aina siellä vieraillessani. Tätä turvasatamaa minä ajattelin itselleni ehdottaa tässä hetkittäisessä haaksirikossa.

Ja se suhtautuminen tähän asiaan. Empatia, hyväntahtoisuus ja auttaminen oli aivan ihanaa. Minut ohjattiin puheille samaiseen hotelliketjuun kuuluvan Hotel Katajanokan johtajan kanssa. Kävin tapaamassa häntä ja nyt toistan itseäni. Empatia, hyväntahtoisuus ja auttaminen oli aivan ihanaa. Sovimme asioista ja tällä hetkellä makailen täällä aivan mielettömän huoneen sängyllä naputtelemassa tätä juttua. Ajoittain sitä joutuu edelleen raapimaan päätään ja miettimään, että onkohan tämä nyt ihan totta?

Olen täällä nyt muutaman päivän viettänyt ja on vähän semmoinen anteeksipyytelevä olo. Enhän minä nyt voi mitään tämmöistä ansaita. Tämä nyt on ihan liikaa. Aamiaisella tursottelin kermavaahtoa Nutella-pannareiden päälle ja kyllä siinä väkisinkin nousi hymy huulille. Kyllä nyt täytyy vaan osata nauttia ja ottaa kaikki kokemukset irti siitä, mitä tämä seikkailu tarjoaa. Tämä seikkailu, jonka tulen aivan varmasti muistamaan koko loppuelämäni.

Ja voiko olla paljon parempaa paikkaa seikkailla, kun Hotel Katajanokka? Vanha vankilarakennus kätkee sisälleen kyllä niin paljon tarinoita, täysin uniikkeja historiallisia vivahteita ja aivan mielettömän mukavaa henkilökuntaa. Täällä on ollut aivan mahtavaa olla ja tulen täältä varmasti todella paljon myös kirjoittelemaan. Eskon evakkopäiväkirjat alkakoon.

Ihanaa iltaa täältä Katajanokalta!

Esko