Koputan puuta sanoessani, että olen todella harvoin kipeä. En edes muista milloin olisin viimeksi maannut päiviä sängyssä kuumeen kourissa. En edes muista milloin olisin viimeksi imeskellyt Strepsilsejä, jotta nieleminen ja normaali keskustelu onnistuisi. Toivottavasti valkosoluni eivät koe tätä kirjoitustani loukkauksena, jää kesälomalle ja aloita tästä minulle viikkoja kestävää sairauskierrettä. En usko. Ainakin Olipa Kerran Elämässä he ovat oikein yhteistyökykyisiä ja reippaita tyyppejä poliisiunivormuissaan.
Nyt nuo reippaat tyypit ovat kuitenkin lakossa tai ylityöllistettyjä. Aamulla herätessäni oli aivan nuutunut olo. Kurkkuun sattui ja työpaikalle oli kurvattava Nesteen kautta. Extraväkevät Mynthonit taskuun ja karttakeppi käteen. Töistä lähtiessäni oli edelleen nuutunut olo ja Apteekin kautta kotiin. Buranaa, Panadolia ja Strepsilsejä siihen pieneen Apteekin muovikassiin. Peiton alle ja leffat pyörimään. Nyt en halua tulla kunnolla kipeäksi, en. Joku on joskus puhunut, että stressin ja tietynlaisen kiireen loppuminen voi laukaista flunssan päälle. En tiedä onko väitteessä perää, mutta kohdallani täyttyy kyllä tämän kevään jälkeen nuo tuntomerkit.
Heittäkäähän minulle parhaat vinkit orastavan flunssan taltuttamiseksi. Vai pitäisikö Vitanova-Jonnen luottaa tuon pienen ja ruskean taikajuoman voimaan?
Nyt täytyy päättää katsonko Luokkakokous kakkosen vai Tyttö nimeltä Varvun. Taidan tällä kertaa päätyä jälkimmäiseen.
-Esko-
