En ole varmasti ikinä odottanut kesälomaa niin kovasti, kun tänä vuonna. Myönnettävä on, että hieman yllätti kyllä työtehtävän vaihdoksesta johtuva päänsisäinen kaaos lukuvuoden aikana. Mitä pidemmälle kevättä edettiin, niin hommat alkoivat luistaa paremmin ja paremmin. Kevätjuhlassa on tapana, että opettajat laulavat jäähyväislaulun lähteville kutosille. Siinä rivissä seisoessa alkoi väistämättä valua kyynel pitkin poskea. Siinä epävireisesti laulaessa samalla purkautui koko lukuvuosi ulos tämän ukon vartalosta. Huh, se oli hieno hetki. Hieno on myös jatkaa syksyllä saman orkesterin kanssa. Sitten se on jo varmasti paljon helpompaa.
Nyt on paljon helpompaa myös kesälomailla, koska on esimerkiksi oma asunto jälleen käytössä. Viime kesänähän minun asuntoni muistutti vielä enemmän kivilouhosta, kun viihtyisää asumusta. Silloin sitä ajoittain ajatteli, että eihän tuosta koskaan tule enää millään minun rakasta asuntoani. Kyllä siitä tuli ja vieläpä entistä rakkaampi. Ihmismielellä on kyllä hieno taipumus unohtaa. En oikein edes tässä sohvalla makaillessa muista, että viime kesänä olin vielä mies ilman asuntoa.
Tässä on myös loksahdellut paljon palapelin palasia muutenkin oikeille paikoilleen viime aikoina. Olkoon se hyvin lohdullista. Olen kohdannut jälleen uusia hetkiä, joita elämä eteen tarjoilee. On aina omalla tavalla pelottavaa ja ihanaa eli pelottavanihanaa tilata yhtäkkiä kolme jäätelöannosta yhden tai kahden sijaan. Hyvältä maistui ja maistuu. Kirjaimellisesti. Täytyy nyt vaan osata nauttia näistä hetkistä.
Kesälomallahan tässä siis nyt ollaan ja minulla on hieno kyky löytää niinsanottu lomamoodi välittömästi töiden loputtua. Olen kovin ylpeä tuosta piirteestäni. Mitäpä sitten kesällä? Juuri sopiva sekoitus yhdessäoloa, pikkureissua, pitkiä unia ja tietysti muutamat kesäiset festivaalit. Pitkä ihana loma ja niin edelleen. Näin laulettiin siellä todella kovasti odottamassani kevätjuhlassa.
Ihanaa iltaa!
Esko
