Nyt olin vahvasti epämukavuusalueella

Ajoittain on hyvä mennä vahvasti omien tuttujen kaavojen ulkopuolelle. Esko oli viime viikolla hyvin vahvasti omalla epämukavuusalueellaan. Ajauduin erinäisten kiemuroiden kautta eräisiin koekuvauksiin. Vaikka olen aikoinaan tallentanut puoli vuotta omaa elämääni videokameran välityksellä, niin nuo kuvaukset olivat ihan omaa luokkaansa.

Astuin studioon villapaidassani ja pipo päässä. Kuvauksethan suoritettiin tietysti ilman päähinettä. Tiedätte varmasti sen hiustyylin, kun on ollut tunteja pipo päässä. Ei ole niinsanotusti kuohkeimmillaan, jos tästä minun kuontalosta enää kuohkeaa saisikaan. 

Siellä oli useita muitakin henkilöitä samaisessa tilassa ja ohjeistushan tulikin sujuvasti englanniksi. Sitten selvisikin, että esittelyt ym. tulee suorittaa englannin kielellä. Puhun sitä kyllä ihan suhteellisen sujuvasti, mutta en kyllä osaa olla englanniksi ihan oma itseni. Siihen, kun laitetaan vielä mausteeksi taustakangas, kamera eteen ja muutamat silmäparit seuraamaan omaa esitystä. Yritin olla ihan hirveän hauska. Nähdäkseni ketään muuta ei kyllä naurattanut. Hikikarpalot alkoivat nousta otsalle ja mietin, että miten helvetissä pääsen äkkiä pois täältä. Käänsin pääni samalta seisomalta toiseen moodiin ja päätin, että mitä väliä? Tämmöinen minä olen ja nyt annetaan mennä rennolla otteella. 

Kuvausten päätyttyä kävelin autolleni ja mietin päässäni, että nyt meni kyllä hommat aivan päin seiniä. Uskoisin, että mahdollinen rooli jäi saamatta. Sen verran outoa ja erikoista esiintymiseni oli. Jopa hieman nauratti ne puujalkavitsiyritelmät englanniksi. Täytyisi ja täytyy mennä useammin kokeilemaan kaikkea omista tutuista rutiineista poikkeavia juttuja. Pitää mielen virkeänä ja seuraavalla kerralla kaikki menee varmasti huomattavasti paremmin.

Näissä tilanteissa on myös ollut havaittavissa hienoista jännitystä:

  • Kajaanin opettajankoulutusyksikön pääsykokeiden haastattelutilanne. Alkoi juuri ennen h-hetkeä vuotaa verta molemmista rööreistä eli tuli niinsanottu punainen yksitoista. Siitäpä sitten ”raadin” eteen vessapaperit sieraimissa. Sain 9/10 eli ihan vinkkinä kesällä pääsykokeisiin osallistuville. Tupot nenään!
  • Yliopiston virkamiesruotsi ja esitelmä. Pidin Mikki Hiirestä. 
  • Ensimmäinen ja viimeiseksi jäänyt opiskelupäivä Lahden diakonia-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajalinjalla. Kun menet ilmoittamaan sihteerille, että tämä ei ehkä ole minun juttuni. Hän totesi, että olet ollut täällä nyt neljä tuntia. Kyllä, kyllä.
  • Iholla- televisiosarjan ensimmäinen jakson tuleminen ulos. Yhtäkkiä ja yllättäen oma naama on ihmisten televisiovastaanottimissa viisi kertaa viikossa. 
  • Nyt täytysi lähteä ihan oikeasti sinne Kättärille. Jep, jep…
  • Joo, mä oon Esko ja mä olen ope. Onpa kiva, kun tulee kevät. Otatko kahvia vai teetä? Jne…jne…jne…Mitäköhän tilannetta tässä ajan takaa?

Hieno taito on osata nauraa itselle! Tämä niin vakavaa ole.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Ihan perusjuttuja

Maalia vielä hieman sormissa päivän terassitalkoiden jäljiltä. Kolmatta kertaa kävin äsken tuosta ovelta ihailemassa kättemme jälkiä. Keskiviikkona on kaikki sitten siinä kunnossa, että voi pihahommien lopputuloksen teillekin esitellä. Oli hauskaa touhuilla Ollin kanssa ulkosalla, kuunnella musaa, heittää juttua ja siinä sivussa työtkin edistyivät. Viikonloppu meni muuten hyvinkin leppoisasti. En tehnyt oikeastaan mitään ja tällä kertaa se tuntui oikein hyvältä ratkaisulta. Oli taas vaikka minkämoisia karkeloita tarjolla, mutta oma sänky vei tällä kertaa voiton.

Viime sunnuntaina kirjoittelin, kun joskus se pohjaton yksinäisyyden tunne puskee tänne minikaksiooni. Se on lamauttava fiilis. Tänä viikonloppuna ei tuommoisia tuntemuksia ollut. Teki hyvää olla vain kotosalla. Huilata, syödä karkkia ja katsella telkkaria. Olen vähän semmoinen mies, että täytän kaiken aikana erinäisillä menoilla. Näin hieman syvällisemmin ajateltuna se aikatauluttaminen taitaa olla yksi keino paeta niitä kurjia yksinäisyyden tuntemuksia. Yksinololla ja yksinäisyydella on suurensuuri ero. Toisen kanssa oppii elämään ja se tekee ajoittain todella hyvää. Toista ei kenellekään toivo.

No, mutta takaisin otsikon mukaisiin perusjuttuihin. Lähiaikojen postiivisiin perusjuttuihin.

  • HPK:n mestaruus. Ei ollut mitään suurta suosikkia enää jäljellä, joten tämmöisissä tilanteissa sitä on aina sen ”pienemmän” puolella. Näytti olevan melkoisen suuri juttu myös siellä Hämeenlinnassa, ymmärrettävästi.
  • Alkavat jääkiekon MM-kisat. En ole mikään fanaattinen lätkäjännäri, mutta kyllähän keväiset kisat aina kiinnostavat. Varsinkin jatkopelivaiheessa. Leijonat liimaa kansaa, kuten olen aiemmin kirjoitellutkin.
  • Suden hetki- sarja Yleltä. Toimii.
  • Vastapuristettu appelsiinimehuautomaatti. Tähänkin olin hieman myöhäisherännäinen. Se on hieno hetki, kun kahvaa vääntämällä tämä kultainen nektari valuu pulloon.
  • Keväinen Helsinki. Herää kaupunki eloon, vaikka herää taas eloon myös ne tuhannet tietyöt.
  • Lähestyvä Helsinki City Run. Tykkään juosta massatapahtumissa. Hyvä ja pirteä meininki.
  • Kesäloma alkaa oikeasti jo ihan kohta. Jes!
  • Antti Ketosen levynjulkkarikeikka perjantaina. Kyllähän kaikki lähtee hyvästä iskusävelmästä. Olisitpa sylissäni on fantastinen kappale.
  • Kaurapuuro raejuustolla ja mustikoilla

Aurinkoista iltaa!! Kyllä, edelleen paistaa aurinko.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //