Tasan viikko sitten tähän aikaan istuin yksin lentokoneessa suuntana Berliini. En pidä yhtään lentämisestä ja vielä vähemmän pidän lentämisestä yksin. Jännitin (turhaan) aivan älyttömästi, kuinka selviydyn ilman kaveria menomatkastani. Olen matkustajana niinsanottu peesaaja, eli kuljen vain näiden hieman kokeneempien matkustajien jalanjäljissä. Hyvin se meni Esko, sinä keski-ikäinen mies. Suurin ongelmani oli löytää Berliinin uudelta lentokentältä ulos, mutta selvisin. Aikaisemmin kaupunkiin lentänyt ystäväni olikin siellä vastassa. Huh ja hymy huulilla kohti hotelliamme. Peesissä tietysti.
Ensimmäisenä iltana meillä oli tarkoituksena vain syödä döneriä sekä haahuilla ympäri itäistä Berliiniä. Hotellimme vieressä sijainneessa Mersu-areenassa olikin aivan yllättäen tarjolla Euroliiga-korista. Paikallinen Alba Berlin kohtasi suurseura Bayern Munchenin. Kaverini sitten muutamalla puhelimen pyyhkäisyllä olikin ostanut meille liput katsomoon. En ollut ikinä käynyt katsomassa noin suurta koripallo-ottelua, joten hyville paikoille oli ilo istahtaa. Ne löytyivät helposti ja janojuomat käteen. Peesissä tietysti.
Perjantaina luovutimme tuon hotellin pois ja lähdimme katsastamaan kaupungin tarjoamia historiallisia nähtävyyksiä. Niitähän tuossa kaupungissa riittää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kyllä myös mieli oli äärimmäisen kirkas. Kuluneen vuoden jälkeen se tunnelma tuntui jopa hieman epätodelliselta. Epätodelliselta kuulosti myös seuraavan majoituspaikkamme hinta. Huoneisto oli aivan älyttömän hieno. Oli loftia, oli betoniseinää, oli kaksi erillistä huonetta, oli hyvä sijainti ja oli 44 euron hinta/yöltä. Illalla saapui sitten matkaseurueemme kaksi viimeistä jäsentä.
Illalla lähdimme katsastamaan kaupungin tarjoamia illanviettonähtävyyksiä. Niitähän tuossa kaupungissa riittää ja sanotaanko, että on varmasti kaikille jotain. Istuskelimme Quentin Tarantinon elokuvan kuvauslokaatiokuppilassa. Erittäin tunnelmallinen ja kiva paikka. Ei ollut taustahälyä, eikä liian kovalla soivaa musiikkia. Siinä totesimme yhteen ääneen, jotta tällä porukalla ei voi tulla, kun mahtava ilta. Se siitä todella tulikin. Taisi se hieman lipsahtaa seuraavan päivän puolellekin. Ei haitannut yhtään ja todella hienoja paikkoja tuli nähtyä. Peesissä tietysti.
Hyvin nukuttujen unien jälkeen suuntasimme sitten haahuilemaan ympäri kaupunkia. Porukkamme oli pukeutunut lähes identtisesti. Pelkkää mustaa oli päällä ja aurinkolasit visusti silmillä. Soittotaidottomalta rokkibändiltä vaikutti ulkoinen habitus. Pyörimme jossain kaupoissa ja pysähtelimme tasaisin väliajoin syömään sekä nauttimaan jälleen täydellisestä auringonpaisteesta. Ruokavalioni koostui pelkistä dönereistä. Yhden hampurilaisen söin. Miksei Suomesta voi saada täydellistä döneriä? Ehkä hyvä niin, koska siinäpä on syy matkustaa Berliiniin aina uudestaan ja uudestaan.
Lähtöpäivänä menimme brunssille paikkaan, josta sain vahvan suosituksen Instagramiini ennen lähtöä. Ja oli kyllä vahvan suosituksen arvoinen paikka. Istuskelimme edelleen täydellisessä auringonpaisteessa monta tuntia. Heitimme juttua ja kirjaimellisesti nautiskelimme. Tuo porukka on vaan niin tuttu ja turvallinen. Aivan älyttömän hyviä ihmisiä ja tuolla porukalla ei voinut tulla, kun aivan mahtava reissu. Ensi vuonna taas uudestaan.
Se oli semmoinen pitkän viikonlopun (piristävä) pyöriminen Berliinissä. Ihan aiheesta on tuo piristävä suluissa.
Mahtavaa orastavaa viikonloppua!!
Esko
