Laiva on lastattu

Tänään onkin edessä laivareissu. Tämä on kuulunut traditioihimme F:n kanssa jo useina vuosina. Kesällä piti mennä, mutta emme ehtineet. Kelien puolesta onkin vielä ihan kesä, joten lasketaan tämä siis vielä kesäreissuksi. Laivalla on todella mukava olla lapsen kanssa. Helppoa ja vaivatonta. Laiva on lastattu (klassikko):

  • Isällä
  • Velipojalla perheineen
  • Colaferrareilla, joita voi hytissä illalla napostella. Menee koko pussi putkeen.
  • Buffetilla ja siellä sijaitsevan lastenpöydän letuilla. Kombo menee jotenkin näin: lettu, jäätelö, lettu päälle, jäätelö, lettu päälle, jäätelö. Niinsanottu torni.
  • Kävelykadulla, jonka päässä sijaitsee lelukauppa. Aina ensimmäinen rasti.
  • Ikkunahytillä, isä tykkää aina kertoa ja hehkuttaa sitä Tukholman saaristoa, aina.
  • Meriaamiaisella ja skumppatarjoilulla. Itse otan aina sen lapsiversion. Olisiko mangomehua?
  • Discosta ja siellä täytyy aina tilata se välkkyvä drinkki. On niin makiaa, että sokerihumala on taattu.
  • Porealtaalla ja saunomisella. Aina menemme Tukholmasta saapuessa.
  • Tax freen hajuvesikierroksella. CK onesta, Jean Paul Gaultierin kautta on lähdetty liikkeelle. Saa nähdä mitä tällä kertaa tarttuu mukaan.
  • Hymyllä ja hyvällä fiiliksellä.
  • Somettomuudella

Ainoana negatiivisena puolena laivareissuissa on itselläni noin neljä päivää jatkuva keinutus vielä tasaisella maalla. Iän myötä ovat tasapainoelimet surkastuneet. Näin se vaan on. Nuorempana keinutti ihan muista syistä. Noh, olkoon se vain pieni miinus. Aina näistä on plussan puolelle jääty.

Niin kiva lähteä!!

-Esko-

Ero laskee huonekorkeutta

Eilen kodissani parantelin orastavaa flunssaa ja olin valmistautumassa kaksikymmentäylikuusi alkavaan Susijengin korismatsiin. Televisio valmiiksi kanavalle kaksi ja Pikku Kakkosen lopputunnarit sieltä korviini kantautui. Siinä jäi vielä 20 minuuttia aikaa ennen koripallon ylösheittoa ja tässä välissä televisiosta tulikin kotimainen lyhytelokuva, Katto. Juttelin samalla ystäväni kanssa puhelimessa ja seurailin sivusilmällä televisioruudulle. Puhelun päätyttyä aloinkin seuraamaan televisiota hieman keskittyneemmin. Elokuvan teema pyöri henkilökohtaisen kriisin, orastavan eron ympärillä.

Katsoin sen vielä illalla uudestaan ja siinäpä oli neljääntoista minuuttiin tiivistetty melkoisen monta asiaa, jotka tulivat todella lähelle itseäni. Tämä aihealue pyöri hyvinkin tiiviisti mukana noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun kirjoittelun aloitin. Se oli keino, terapiakeino. Erot entisistä kumppaneista pystyy tämäkin pää käsittelemään ja jälkikäteen ajateltuna ne täytyy kaikki vaan kääntää suhteiksi, joista kaikista on tarttunut mukaan paljon hyvää tänne elämäntaipaleelle. Joistain voi tarttua jopa niinkin hyvää kuin se maailman suurin asia, eli oma lapsi.

Päivittäisen arjen katoamisesta ja isyyden totaalisesta muutoksesta olen myös täällä avoimesti kirjoitellut. Se tilanne onkin asia, joka tulee seuraamaan minua vuosia ja vuosia eteenpäin. Sitä ei ole ihan vielä tämä pää pystynyt käsittelemään, vaikka kuinka on yrittänyt. Edelleen kysymys, kuinka usein tapaat lastasi aiheuttaa häpeää ja todella vaivaannuttavan olon. Näistä asioista en enää edes hirveästi tykkää kenenkään ystävieni kanssa keskustella. Unohtaa sitä ei kokonaan voi, mutta asia on vain yritettävä laittaa jonnekin mielen takalokeroihin ja nauttia ihan täysillä elämästä, koska niitä on tasan yksi täällä elettävänä.

Opiksi on vastoinkäymisistä otettu ja on kyllä mieli tällä pojalla vahvistunut. Mielen totaaliräjähdyksestä on pikkuhiljaa kasaantunut kestävä ja ehyt kokonaisuus, jopa levollinen. Saa tulla aikamoinen meteoriitti vasten naamaa, jotta tämän pojan katto laskeutuisi. Esimerkiksi työhommat eivät unettomia öitä aiheuta. Sitä on oppinut laittamaan asioita tietynlaiseen perspektiiviin.

Tuossa lyhytelokuvassa mies puhuu miehelle. Tuossa elokuvassa mies yrittää löytää oikeita sanoja myllerryksessä olevalle miehelle. Se ei todellakaan ole helppoa ja löytyykö jokaiseen asiaan edes niitä oikeita sanoja? Mustan huumorin ystävänä jopa hymyilytti heidän keskusteluaan katsoessa. Katto voi laskeutua, mutta onneksi se ei romahda kokonaan päälle. Minunkin huonekorkeus oli väliaikaisesti vain metrin. Ei ole enää. 

KATTO katsottavissa Yle Areenassa. 

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //