Eilen kodissani parantelin orastavaa flunssaa ja olin valmistautumassa kaksikymmentäylikuusi alkavaan Susijengin korismatsiin. Televisio valmiiksi kanavalle kaksi ja Pikku Kakkosen lopputunnarit sieltä korviini kantautui. Siinä jäi vielä 20 minuuttia aikaa ennen koripallon ylösheittoa ja tässä välissä televisiosta tulikin kotimainen lyhytelokuva, Katto. Juttelin samalla ystäväni kanssa puhelimessa ja seurailin sivusilmällä televisioruudulle. Puhelun päätyttyä aloinkin seuraamaan televisiota hieman keskittyneemmin. Elokuvan teema pyöri henkilökohtaisen kriisin, orastavan eron ympärillä.
Katsoin sen vielä illalla uudestaan ja siinäpä oli neljääntoista minuuttiin tiivistetty melkoisen monta asiaa, jotka tulivat todella lähelle itseäni. Tämä aihealue pyöri hyvinkin tiiviisti mukana noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun kirjoittelun aloitin. Se oli keino, terapiakeino. Erot entisistä kumppaneista pystyy tämäkin pää käsittelemään ja jälkikäteen ajateltuna ne täytyy kaikki vaan kääntää suhteiksi, joista kaikista on tarttunut mukaan paljon hyvää tänne elämäntaipaleelle. Joistain voi tarttua jopa niinkin hyvää kuin se maailman suurin asia, eli oma lapsi.
Päivittäisen arjen katoamisesta ja isyyden totaalisesta muutoksesta olen myös täällä avoimesti kirjoitellut. Se tilanne onkin asia, joka tulee seuraamaan minua vuosia ja vuosia eteenpäin. Sitä ei ole ihan vielä tämä pää pystynyt käsittelemään, vaikka kuinka on yrittänyt. Edelleen kysymys, kuinka usein tapaat lastasi aiheuttaa häpeää ja todella vaivaannuttavan olon. Näistä asioista en enää edes hirveästi tykkää kenenkään ystävieni kanssa keskustella. Unohtaa sitä ei kokonaan voi, mutta asia on vain yritettävä laittaa jonnekin mielen takalokeroihin ja nauttia ihan täysillä elämästä, koska niitä on tasan yksi täällä elettävänä.
Opiksi on vastoinkäymisistä otettu ja on kyllä mieli tällä pojalla vahvistunut. Mielen totaaliräjähdyksestä on pikkuhiljaa kasaantunut kestävä ja ehyt kokonaisuus, jopa levollinen. Saa tulla aikamoinen meteoriitti vasten naamaa, jotta tämän pojan katto laskeutuisi. Esimerkiksi työhommat eivät unettomia öitä aiheuta. Sitä on oppinut laittamaan asioita tietynlaiseen perspektiiviin.
Tuossa lyhytelokuvassa mies puhuu miehelle. Tuossa elokuvassa mies yrittää löytää oikeita sanoja myllerryksessä olevalle miehelle. Se ei todellakaan ole helppoa ja löytyykö jokaiseen asiaan edes niitä oikeita sanoja? Mustan huumorin ystävänä jopa hymyilytti heidän keskusteluaan katsoessa. Katto voi laskeutua, mutta onneksi se ei romahda kokonaan päälle. Minunkin huonekorkeus oli väliaikaisesti vain metrin. Ei ole enää.
KATTO katsottavissa Yle Areenassa.
-Esko-
// Kuvat: Amanda Aho //
4 Comments
Hei Esko, kirjoitat viisaita sanoja! Ja Katto pitää katsoa. Sitä olen vain mietiskellyt, kun sinulle isänä lapsesi on numero 1, niin mikset ole harkinnut muuttoa lapsen lähelle, samaan kaupunkiin, vaikka samalle kadulle? Olisi hienoa, jos hän voisi noin vain pyrähtää luoksesi. Alasi töitä varmasti saisit. Kauan hän ei enää ole pieni, vaan sitten pystyisi jo itsekin matkustaan luoksesi – vaikka Helsinkiin. Monilla eroperheillä tiedän vastaavien ratkaisujen toimivan niin hyvin.
Heippa Ellu!
Tämähän olisi varmasti optimaalinen idea, mutta ei ihan yksinkertainen toteuttaa. Täytyy yrittää rakentaa valloillaan olevasta tilanteesta vain niin hyvä kuin mahdollista. Mukavaa viikkoa!!
Kiitos tästä kirjoituksesta. Joudun katsomaan itseäni peiliin. Jo useamman vuoden sinkkuna olleena ja pikkuhiljaa uutta suhdetta toivovana ja tinderöinnin aloittaneena olen kylmästi vetänyt punaiselle kaikki miehet, jotka ilmoittavat näkevänsä lastansa pari kertaa kuukaudessa/joka toinen viikonloppu. Olen tyhmästi ja todella yksisilmäisesti päätellyt, että jotain niin kamalaa on tapahtunut, että isä ei halua nähdä lastaan useammin. Oma lapseni on minulla 24h (leski) ja jotenkin tuntuu pahalta ja kummalliselta, että jos nyt edes joskus löytäisin uuden kumppanin, että hän viettäisi enemmän aikaa minun lapseni kanssa kuin oman lapsensa kanssa. Nyt pitää tuulettaa näitä oman pään tyhmiä ajatuksia ihan kunnolla ja yrittää olla ihminen ihmiselle.
Kiitos Riikka tästä näkökulmasta. Olen tästä jo kirjoitusaihion naputellut. Saanhan käyttää tätä kommenttiasi lainauksena? ????????