Mikä ihmeen LPS?

Leikin ja leikkikalujen evoluutiota on mukava seurailla näin vanhemman näkökulmasta. Puulelut ja Duplot kuuluvat sinne hieman vielä askeltaan hakevan pienen sankarin touhuihin. Sieltä sitten pikkuhiljaa lähdetään siirtymään Sylvanian Familiesien ja elokuvateemojen kautta jonnekin. Se joku on tällä hetkellä tässä miniperheessä LPS. Niin mikä? No, Littlest Pet Shop. En ole itsekään ollut ihan perillä näistä pienistä eläinhahmoista, mutta pikkuhiljaa alkaa tulemaan tutuksi minullekin. Löytyy arvokkaita, joilla on reikä pohjassa. Pehmeäpäiset ovat niinsanottua peruskauraa jne…

Ja hyvät leikithän noilla saa aikaiseksi, yksin ja yhdessä. Huonoselkäisenä ukkelina lattiatasotouhut vaativat aina hienoisia tyynyviritelmiä, mutta hyvin se menee ja ajoittain hahmot voivat lähteä vuoristoretkelle pehmeään sänkyyni. “Mitä jos tää tekis sitä ja ym…” Varmasti kaikille vanhemmille tuttu kysymys. Ja sitä mielikuvitustahan nämä leikit varmasti rikastuttavat, lapsella ja aikuisella. Itse huomasin antavani tänään tiedostamatonta yrittäjyyskasvatusta, kun seisova kissapariskunta oli ostanut kanarianlinnulta hotellin itselleen. Ei jaksanut kuulemma kanarianlintu enää pyörittää majoituspalveluita, koska lomalle oli päästävä. Joka päivä ei vaan jaksa tehdä duunia. Töissä on käytävä, että saa palkkaa. Markkinatalouden alkeet.

Lauantaina vierailimme todella sympaattisessa, pienessä lelukaupassa, Fleassa. Flea sijaitsee Helsingissä, Kangasalankadulla. Olisiko se sitten Hermannia vai Vallilaa? Kauppa on todellinen LPS-fanin taivas. Sieltä löytyi nätisti riviin aseteltuna yksittäisiä hahmoja. Paikassa pyöriessäni tulvi mieleeni myös omat lapsuusaikani. Laitoin lähes kaikki viikkorahani koripallokortteihin, joita keräilimme intohimoisesti. Vertailimme hintoja amerikkalaisista alan lehdistä ja aina avatessamme paketteja tunne oli yhtä jännittynyt. Helsingissä oli yksi liike, johon matkustimme junalla tekemään vaihtokauppoja. Eilinen tunnelma Fleassa oli hieman samantyyppinen.

Pienet innokkaat alan ammattilaiset tutkailivat tarkasti hahmoja ja paikalla heitä oli kyllä melkoisen paljon. Itsekin katselin hieman korviin kiinnitettyjä hintalappuja ja kaavahan oli melkoisen selkeä. Seisovat kissat ovat verrattavissa Michael Jordanin rookie-kortteihin. Pehmeäpäisiä mangusteja voisi verrata niihin muutamia minuutteja urakoiviin ysi-kymppipaikan pelaajiin. Avartava kokemus oli käydä Kangasalankadulla. Nyt minäkin tiedän jotain tästä LPS-maailmasta.

Ovatko tuttuja hahmoja?

-Esko-

Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen!

Vuonna 1991 Lahen legendaarisessa Mäkimontussa esiintyi yhtye nimeltään New Kids On The Block. Silloin oltiin kivipestyissä farkuissa haistelemassa suuren maailman meininkiä. Tänään Lahen legendaarisessa Mäkimontussa esiintyy Kasisalilta ponnistanut, voisi varmasti sanoa Suomen suurin artisti Cheek. Valot sammuvat kirjaimellisesti huomenna lauantaina järjestettävässä Cheekin vihoviimeisessä konsertissa. Molempien konserttien liput myytiin loppuun minuuteissa. Ei pysty samaan ihan kuka tahansa. Ei varmasti kukaan Suomessa. Edes kulta-Iivo ei saa Salpauselälle samanmoista hysteriaa aikaiseksi.

Aika hieno homma Lahdelle, että Cheek arvosti vanhaa kotikaupunkiaan ja järjesti viimeiset keikkansa nimenomaan Mäkimontussa. Usein olen lenkkeillyt kyseisissä maisemissa ja miettinyt, jotta olisipa tuossa hieno paikka megakonsertille. Kuka muu muka, kuin Cheek sen sitten järjesti ja hänen tyyliinsä aika leveellä mennään. Lava on kuulemma kerrostalon kokoinen ja uskoisin, että pommeja sekä visuaalisuutta ei tule puuttumaan. Voi olla melkoinen meininki.

Monta kertaa olen joutunut vetämään sanani takaisin, jotka Cheekin tuplaajalle Brädille vuonna 1999 Hennalan vartiokopissa lausuin. “Siis kirjoitatko sä riimejä? En usko, että tuosta tulee koskaan yhtään mitään…” Tulihan siitä jotain siitä suomiräpistä. Kaksi loppuunmyytyä Stadionia. Kaksi loppuunmyytyä Lahden Mäkimonttua ja ympärillä pyörii aivan ennenkuulumaton kuhina. Seuraavan kerran herraan törmätessäni vedän vielä yhden kerran sanani takaisin. Arvostan kyllä kuinka ovat kaverit uskoneet unelmiinsa ja vieläpä toteuttaneet ne melkoisen isoilla kuvioilla.

“Me ollaan ne, jotka todella kysyy ovella pokelta ikää…” Siinäpä sitä. Kuviot ovat melkoisen isolla ja sen kyllä näille pitkän linjan ukkeleille suo. Saapa nähdä pystyykö kukaan enää luomaan Suomeen samanlaista hypeä, kun Hakkikselta ja Divasta ponnistanut Jare Henrik Tiihonen.

Paikanpäälle en pääse, mutta televisiosta katson varmasti!! Ch–Ch–Chhhheeeek!

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //