Kutsu elokuvanäytökseen saatu
Sain eilen mahtavan mahdollisuuden päästä katsomaan kotimaista elokuvaa ennakkonäytökseen Helsingin prameaan Scape-saliin. Kyseessä ei ollut ihan mikä tahansa leffa, vaan serkkuni luoman koko kansan riveihin iskevän hahmon, Mielensäpahoittajan toinen kokopitkä tuotanto: Ilosia aikoja. Olen suuri kotimaisten elokuvien kannattaja ja tässä elokuvassa esiintyi juuri niitä näyttelijöitä, joista tykkään todella paljon. Sulevi Peltola, Heikki Kinnunen näin ensihätään mainitakseni.
Näin oman elämäni kriitikkona en osaa kirjoittaa kovinkaan syvällistä elokuva-arvostelua, enkä edes yritä. Kirjoittelenpas tähän kuitenkin millaisia tuntemuksia leffa minussa herätti. Jokainen poistuu teatterista pois juuri niiden omien fiilistensä kanssa, niin minäkin tein. Kuolema, rakkaan ihmisen kuolema on aina jonkun aikakauden loppu. Samalla se on myös jonkun aikakauden alku. Ikävä ja yhteiset hetket palaavat mieleen erinäisten tapahtumien ja tottumusten kautta. On se sitten papiljotti tai keitetty peruna ruskealla kastikkeella. Yllättävät tapahtumat yhdistävät ja vanhempien ihmisten viisaus elää myös täällä hipaisupuhelimien aikakaudella. Lämpö ja välittäminen.
Liiallisten tavoitteiden asettaminen tukehduttaa, varsinkin toisten asettamana. Menestyksen ja upean uran luominen ovat varmasti tavoiteltavia asioita, mutta rajansa kaikella. Harvoin sitä roolihahmo saa oikeasti ärsyyntymään. Tulipa nyt sekin koettua. Perheitä on erilaisia. Saman suvun sisällekin voi kätkeytyä mitä oudompia tapahtumia. Jokin kaikkia koskettava tapahtuma kuitenkin liittää jollain tavalla erilaisetkin ihmiset yhteen. Ei ole koskaan liian myöhäistä murtaa omia ennakkoluulojaan ja perhe on aina hieno yksikkö, oli se millainen tahansa.
Elokuva on hauska. Elokuva on haikea. Tähän elokuvaan on onnistuttu luomaan mielestäni täysin omanlaisensa tunnelma. Itku ja nauru sekoittuvat oikeassa suhteessa eri sukupolvien kohtaamisissa. Vanhemmat voivat oppia nuoremmiltaan ja nuoremmat vanhemmiltaan. Mieltä voi pahoittamisen sijaan myös avata ja antaa uudelle mahdollisuuden. Joskus se mahdollisuus aukeaa mitä ihmeellisimpien sattumusten kautta, kuten tässä elokuvassa. Tässä elokuvassa myös elämän hauraus näyttäytyy vahvasti. Maailmaan tultaessa ja sieltä lähdettäessä.
Leffan jälkeen menin vielä pikaisesti piipahtamaan jatkojuhlissa Kaivohuoneella. Noin kymmenen minuutin varmasti ulkopuolisen silmään hyvin vaivaannuttavan näköisen kihertelyn jälkeen uskaltauduin mennä kysymään yhteiskuvaa suuresti arvostamani elävän legendan Heikki Kinnusen kanssa. Niin ja tietysti erinomaisen ensimmäisen pitkän elokuvan roolisuorituksen tehneen Satu Tuuli Karhunkin kanssa täytyi kuva napata. Kajaani-kortilla sisään.
Tätä elokuvaa suosittelen lämpimästi!
-Esko-
Pieniä, suuria asioita. Ihan perusasioita arjen keskellä, jotka ovat saaneet suupielet hymyyn tässä lähiaikoina. Muutamia appikokeiluja, joita olen pantannut onnistuneesti tähän hetkeen asti. En kyllä ymmärrä miksi, koska molemmat ovat aivan superkäteviä ja käytännöllisiä. Nämä ovat viihdyttäneet EskoSakaria…