Minulla on erikoinen fiksaatio naistenlehtiin, ollut jo kauan. Me Naiset ja Anna ehdottomasti suurimpia suosikkejani. Juuri sopivan kevyttä lukemista. Sopivan mielenkiintoiset ihmiset kertovat elämästään. Sivuilla on varmasti nähty lähes kaikki suomalaiset julkisuuden valokeilassa olleet ja olevat ihmiset. Jos saisin olla päivän toimittaja, niin haluaisin kysyä Jenni Vartiaiselta: Missä muruseni on? Pate Mustajärveltä: Mitä hän haluaa syödä perunoiden kanssa? Jesse Kaikurannalta tiedustelisin, että minne hänet pitikään viedä? Niin ja parisuhdebloggaaja Sami Minkkiseltä: Mikä meininki?
Itse olen eronnut, kirjoitan blogia ja olen avannut elämäni julkisesti muiden arvosteltavaksi. Paljon meissä on siis samaa tämän Minkkisen Samin kanssa. Olen seurannut hänen elämäänsä ja hänen todella paljon puhuttanutta ratkaisuaan aikaisemmin ainoastaan iltapäivälehtien otsikoiden perusteella. Olen ajatellut, että ne ovat vain keltaisen lehdistön raflaavia, klikkejä kerääviä otsikointeja. Hieman jälkijunassa luin hänen haastattelunsa marraskuun lopun Me Naisista. Ja ensimmäistä kertaa minun teki mieli heittää se sopivan kevyttä lukemista tarjoama naistenlehti seinään ja huutaa. Kaikilla on toki oikeus rakkauteen ja omiin ratkaisuihinsa. On niissä vaaleanpunaisissa laseissa näemmä saatavilla myös melkoisen kovia vahvuuksia, huh.
En tunne miestä yhtään. En tunne hänen eronsa taustoja yhtään. Eikä ne minulle kuulukaan. Yritin pyöritellä mielessäni syitä miksi jutun luettuani ranteessani oleva sykemittari nousi varmasti melkoisen suuriin lukemiin. Miksi koin näin täysin tuntemattomien ihmisten elämien käänteistä? Tunteet tulivat hyvin vahvasti mukaan tähän tilanteeseen. Jo toista kertaa naimisissa oleva mies eroaa vaimostaan. Eroaa vaimostaan kannatellessaan sylissään kaksikuista vauvaa. Aloittaa suhteen uuden naisen kanssa, jonka on tavannut vaimon odottaessa heidän yhteistä, vielä syntymätöntä lastansa. Ainoastaan lehtiä lukeneena tuo kombinaatio kuulostaa juuri siltä Sami Minkkisen juontamalta ohjelmalta: Kielletty rakkaus.
Todella rohkeasti on Sami tarinansa jakanut. Aihe on niin herkkä, että varmasti on tullut melkoiset palautevyöryt. Tuon jutun luettuani sain myös perspektiiviä siihen kuinka vahvat vaaleanpunaiset lasit saattavat olla. Itse ottaisin ne mielummin hieman pienemmillä vahvuuksilla. Tässä elämässä, kun ei ole enää mukana vain minä itse.
Niin ja Kaija Koolta kysyisin klassikon: Kuka keksi rakkauden?
Mukavaa alkavaa viikkoa!!’
-Esko-
// Lähde: Iltapäivälehdet ja Me naiset 23.11.2017 //
// Kuva: Markus Suntila //
