Category: faijatyyli

Posted on

Levottomat leikit

Tämä on tuttu lempielokuvastani Levottomat, joka hämmensi ja valloitti valkokankaat 2000- luvun alussa. Itse en ole vaikuttunut leffasta sen rohkeiden erotiikkakohtausten vuoksi, vaan jotenkin se tarina on erilaisen rohkea ja suora. ”Kun mikään ei tunnu miltään…” No, sepä se kiteyttää elokuvan olemuksen lyhyesti ja ytimekkäästi. Eräässä kohtauksessa kaveriporukka arvuuttelee merenrantamaisemissa toisiltaan leikkimielisesti (aluksi), en ole koskaan… Tämän on useampi bloggari (Nata, Arttu…) nostanut lähiaikoina tapetille, joten tehdäänpäs itsekin…

Minä en ole koskaan valmistanut keittoruokaa.

Minä en ole koskaan ollut kihloissa.

Minä en ole koskaan heittänyt onnistunutta kolmeen pisteen heittoa miesten Korisliigassa.

Minä en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella.

Minä en ole koskaan omistanut omaa astianpesukonetta.

Minä en ole koskaan joogannut.

Minä en ole koskaan juossut maratonia.

Minä en ole koskaan tilannut itselleni punaviiniä ravintolassa.

Minä en ole koskaan käyttänyt Photoshop:ia.

Minä en ole koskaan vaihtanut itse auton etuvaloa.

Minä en ole koskaan laulanut englanninkielistä laulua karaokessa.

Minä en ole koskaan vaihtanut itse autonrenkaita.

Minä en ole koskaan saanut ”veromätkyjä.” (Pelkään, että kohta tulee ensimmäiset.)

Minä en ole koskaan katsonut Game of Thronesia.

Minä en ole koskaan katsonut kokonaista jaksoa Frendejä. (En vaan pidä valmiiksinauretuista sarjoista.)

Minä en ole koskaan käynyt kuntosalin ohjatulla ryhmäliikuntatunnilla.

Minä en ole koskaan syönyt smoothiebowlia.

Minä en ole koskaan tiennyt mitä sinä et ole koskaan?…

-Esko-

Posted on

…kun tekniikka pettää

Olihan hieman erilainen startti tähän viikkoon. Pimeydessä sateen vihmoessa ikkunaan, parkkeerasin autoni Aviapoliksen Clarion-hotellin parkkipaikalle. Oli luvassa seminaaripäivä. Aamu alkoi valmiiksi katetulla aamiaisella ja sitten saikin vain olla ja kuunnella. Olla se vastaanottaja. Imeä luennoitsijoilta ideoita omaan työhönsä. Todella virkistävää ja hyödyllistä ajoittain. Ja olihan se hotelli hieno ja outoa oli syödä myös ihan oikea buffet-lounas. Kävihän siellä tietysti myös se klassikko, joka on varmasti tuttua ihan jokaiselle tekniikan kanssa pelanneelle.

Miten voi olla mahdollista, että se videotykki, äänet, mikrofoni tai tietokone ei toimi juuri silloin kuin pitäisi? Tämä sama universaali ongelma on tuttua jo sieltä yliopiston luennoilta. Aina joku piuha rätisi tai kuva ei vaan heijastunut sinne valkokankaalle. Vanhempainiltaan olen monena vuonna tehnyt hienon esityksen ja hyvin se on vielä päivällä toiminut, mutta h-hetken koittaessa kone ei toimikaan tai juuri silloin se Powerpoint ei aukea. Monessa koulussa on jo varmasti itsenäisyyspäiväjuhlatreenit käynnissä. Monessa koulussa taas h-hetken koittaessa opettajat istuvat ja toivovat, että se Maija-Leenan langaton mikrofoni toimisi tai ne laulujen sanat heijastuvat sinne salin seinälle. Ja, kun tekniikka pettää…niinpä. Olikohan näin vielä piirtoheitin-aikakaudella?

Hurtti huumori auttaa asiassa kuin asiassa. Pieni pilke silmäkulmassa kannattelee aika monessa tilanteessa. Tulipas tämmöisiä asioita mieleen siellä kinkkusämpylöiden ääressä. Koulutuksen anti oli todella hyvää ja herättelevää. Nyt on monta ideaa takataskussa kuinka yhdessä toimien voimme lisätä liikettä sinne koulupäivien keskelle. Niin oppilaille kuin itsellenikin.

Nyt haluan kyllä jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia kylpyläarvontaan osallistuneita. Vielä on aikaa keskiviikkoiltaan asti. Olen lukenut jokaisen kommenttinne läpi ja arvostan kuinka olette hienoja viestejä laittaneet. Kiitos!

Kuulostiko muuten tutulta tuo tekniikan pettäminen h-hetken koittaessa? Vai oliko tämä vain jotain oman pääni sisäistä kuvitelmaa?

Mukavaa maanantaita!

-Esko-