Sanni järjesti Vain Elämää-ohjelmassa näyttävän räjäytyksen. Sinne värikkäisiin savuihin pamahti tähtiartistien paperille kirjoittamia asioita, joista he haluaisivat päästää irti. Aktiviteetti oli hyvä ja puhutteleva. Irti päästäminen on elämässä joskus täysin väistämätöntä. Irti päästämisen seuraava vaihe on hyväksyminen ja asioiden kanssa elämään oppiminen. Itse en ole koskaan mitään oikeasti räjäytellyt, paitsi pikkupoikana papattimattoja. Niitä värikkäitä pieniä, jotka taitavat olla kiellettyjä nykypäivänä. Henkisesti haluaisin räjäyttää taivaan tuuliin:
- Kaikki ne typerät juttuni, joita tein sinkkutaipaleeni alkuvaiheessa. Luulin olevani valmis uusiin parisuhteisiin. Ei, en todellakaan ollut. Mieliä vain pahoitin. Onneksi olen saanut mahdollisuuden pyytää nöyrästi anteeksi. Olin aivan täysi Urvelo! Pihalla kuin lumiukko. Täytyy ottaa asioista opiksi ja olla toistamatta samoja virheitä enää koskaan uudestaan.
- Oman ajoittaisen laiskuuteni.
- Kaikki seläntakanapuhumiset muista ihmisistä.
- Kuoren, joka on ollut ympärilläni. Jos menee päin persettä, sen voi näyttää. Jos menee hyvin, senkin voi näyttää. Onpas se yksinkertaista. Meni tuonkin asian ymmärtämiseen lähes kolmekymmentä vuotta.
- Ne hetket, kun vanhempani soittavat ja mietin mielessäni, etten nyt kyllä kerkiä vastata.
- Kaikki pitämättömät lupaukseni.
- Turhat rypemiset ja kieltäytymiset kavereideni kutsuista erinäisiin paikkoihin. Myöhemmin sitten on todennut mielessään. Miksi en lähtenyt?
- Itse järjestetyn kiireen ja stressin. Asiat voisi edes joskus hoitaa ajoissa.
- Jokaisen mielenipahoittamisen juorupalstojen älyttömyyksistä.
Niin ja voisihan nuo kirjoittaa paperille ja heittää vaikkapa takkaan tai nuotioon. Ei tarvitse niin massiivista räjäytystä järjestää.
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
Äitini on aina sanonut minulle, että sinä se Esko olet poika, joka syö ihan mitä vaan. Totta, ja vieläpä oikein hyvällä ruokahalulla. Oululainen rössypottu on viimeksi tehnyt hieman tiukkaa, mutta makuun päästyäni oli silloinkin lautanen tyhjänä. Eilen kävimme Ollin kanssa työpäivän jälkeen hieman virkistäytymässä Nuuksion upeissa maisemissa. Lupasin viedä eväät, jotka voimme sitten pienen kävelyn jälkeen nauttia. En vaan voinut vastustaa kiusausta. Koulussakin on sääntö, että kaikkea täytyy maistaa ja maistoin kyllä. Tiukkaa teki, todella tiukkaa. Äiti, nyt on löytynyt ruoka mitäs edes minä en vain pystynyt nauttimaan hyvällä ruokahalulla.