Jos sinulla olisi kaksikymmentäneljä kuvaa käytössäsi. Kuvassa oleva tuote taisi maksaa muutaman markan enemmän, koska siinä oli mahdollisuus vielä kolmeen bonuskuvaan. Mitäpä sitä kuvailisi? Mitkä asiat olisivat niitä, joita haluaisi ikuistaa? Tarkasti joutui miettimään mihin nuo arvokkaat sormenpainallukset käytti. Suuriin epäonnistumisiin ei ollut varaa. Hymyt ja hetket tuli saada filmille ensimmäisellä otoksella. Löysin laatikosta vanhan kertakäyttökameran. En edes tiedä mitä kuvia tuo mahtaa sisältää. Voikohan noita enää teettää missään? Varmasti voi. Täytyy todellakin käydä tuo rulla teettämässä. Mielenkiintoista, mielenkiintoista.
Ei ollut filttereitä. Ei ollut photoshoppeja. Ei ollut mahdollisuutta valita sadasta kuvasta sitä onnistuneinta. Olisiko silloin kuvannut täydellistä smoothiebowlia, tuoretta sushilajitelmaa tai huulet törröllä selfietä? Itseasiassa tuolla pahvisella kameralla täydellisen selfien ottaminen olisi ollut kohtuullisen haasteellista. Haasteellista oli myös se, että et voinut varmasti tietää mitä asioita olit filmille napsinut. Lomamatkan jälkeen veit kameran valokuvausliikkeeseen ja sait käteesi kaksikymmentäseitsemän kuvaa. Konkreettisia käsinkosketeltavia kuvia, jotka ahkerimmat jaksoivat liimata kansioihin. Kansioihin, joiden sivujen välissä oli sitä ärsyttävää voipaperia. Aina ne irtosivat ja repesivät.
Aika kiirii ja ne konkreettiset hieman kellastuneet valokuvat taitavat olla jo katoavaa kansanperinnettä. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut jakaa kuviasi koko maailmalle yhdellä napin painalluksella. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut vaalentaa tummia silmänalusiasi yhdellä pyyhkäisyllä. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut seurata idoliesi tai naapurisi elämää hänen Instagramin kuvavirrastaan. Tuo oli sitä aikaa, kun usein kuvista oli rajautunut sen pisimmän ihmisen pää puoliksi pois.
Hyvä, että tekniikka on mennyt hienoisesti eteenpäin. Arkea, elämää ja hetkiä on helppo tallentaa. Ilman niitä kahisevia voipaperisivuja.
Mitäköhän tuo rulla pitää sisällään? Se täytyy vielä selvittää.
Kertakäyttökamera, onko tuttu?
Naps!
-Esko-
Olenko vanhus nuoressa ruumiissa? Ei, se en ainakaan ole. Olen nuorekas vanhassa ruumiissa. Ainakin omasta mielestäni. Sana ruumis tässä asiayhteydessä kuulostaa hieman kolkolta, mutta menkööt. Sitä Iltasanomatkin käytti jutussaan, jossa lueteltiin merkkejä, jolloin voit alkaa kutsua itseäsi henkisesti vanhaksi. Merkkeinä oli muunmuassa mieltymys sienestysharrastukseen, käteisen rahan käyttö sekä innostus askarteluun ja kompostointiin. Jos tämän samaisen asian heittää päälaelleen ja miettiikin merkkejä, joiden perusteella sinulla onkin nuorekas mieli vanhassa ruumiissa. Vanha ruumis, huh.