Category: faijatyyli

Posted on

Välitilinpäätös vol. 2

Vuosi sitten samaan aikaan kirjoittelin ensimmäistä välitilinpäätöstä. Tuolloin olin naputellut läppäriäni noin kolmisen kuukautta. Nyt kirjoittelua on takana yksi vuosi ja se noin kolmisen kuukautta. Edelleen kirjoittaminen tuntuu todella hyvältä. Ajoittain ideamylly on tyhjenemässä, mutta kyllä tämä ympäröivä maailma tarjoaa useimmiten jutunjuuria. Tämä mennyt vuosi on ollut kyllä kirkkaasti elämäni tapahtumarikkain, kirkkaasti. Ajoittain on läikkynyt yli, ajoittain on naurattanut, ajoittain on ollut tasaista huristelua. Sellaista se elämä on. Sellaisena se tänne blogiini tulee myös tallentumaan. Mahdollisimman aitona. Mahdollisimman rehellisenä. Mahdollisimman oikeana elämänä.

Edelleen vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on säilynyt aktiivisena. Jokainen laittamanne kommentti lämmittää mieltäni. Luen läpi jokaisen minulle tulleen viestin ja pyrin myös niihin aina vastaamaan. Edelleenkin tuntuu kummalliselta, että näitä kirjoituksia luetaan ihan ympäri Suomea. Edelleenkin tuntuu kummalliselta se, että ihmiset tulevat juttelemaan kirjoituksistani. Se on kyllä todella mukavaa, että jatkakaa vain samaan malliin. Niin minäkin yritän tehdä.

Laitetaanpas tähän välitilinpäätöstä myös numeroiden valossa:

KIRJOITETTUJA JUTTUJA: 426

SAAPUNEITA KOMMENTTEJA: 7661 (vastaukseni mukana)

SIVULATAUKSIA: 2 209 643

UNIIKKEJA VIERAILIJOITA: 252 441

Nyt läppäri kiinni pariksi päiväksi.

OIKEIN RENTOUTTAVAA JA MUKAVAA JUHANNUSTA!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Posted on

Se hetki on vaikea, se on haikea, se on selittämätön

Ovi sulkeutuu. Alkaa päämäärätön haahuilu. Keräilen Lego Friendsejä lattialta. (On muuten aikamoista näpräilyä niiden kokoaminen.) Heittelen likaisia pyykkejä koneeseen. Ympärillä on aivan hiljaista. Vaihdan lakanat ja sängystä lentelee Keke, Glamour ja muut isosilmät. Siirrän ne seinälläni olevaan salakaappiin, johon on teipillä kiinnitetty ihmisprintterin eli minun piirtämiä värityskuvia. Tämä on hetki, johon ei vaan totu. Tätä hetkeä ja fiilistä on ihan mahdoton kirjoittaa sanoiksi. Se on haikea. Se on vaikea. Se on selittämätön. Onneksi se menee kuitenkin ohi.

Olen tästä kirjoittanut jo monta kertaa aiemminkin. Vaikka kaikki ei ole mennyt aina niinsanotusti tuubiin ja on tuntunut, että tässä noin puolessatoista vuodessa on tapahtunut enemmän kuin hyvin kirjoitetussa draamasarjassa. Elämässäni alkaa kuitenkin loksahtelemaan palaset paikoilleen. Minulle on muodostunut ymmärrys siitä, että lapset sopeutuvat. Aikuiset sopeutuvat. Lapsellani on kaikki hyvin ja tiedän hänen nauttivan täysillä pienen ihmisen ihmeellisestä ja rikkaasta elämästä. Tiedän, että kohta se ovi taas sulkeutuu toiseen suuntaan. Silti tämä täydellinen hiljaisuus riipaisee jokaikinen kerta. Ei siihen todennäköisesti ikinä tule tottumaan. Mutta sen kanssa varmasti oppii elämään.

Oppia on vaatinut tämä osa-aikaisyyskin. Taannoin Jenny Lehtinen lanseerasi termin metatyöt. Silloin ihmettelin koko termiä. En ihmettele enää ja arvostukseni ihan jokaista osa-aikavanhempaa kohtaan on noussut todella korkealle. Monissa asioissa joutuu soveltamaan aikalailla. Onneksi huumori ja mielikuvitus kantavat hyvinkin pitkälle. Esimerkiksi eilen teimme illalla unelmien jäätelöannokset. Olisimme tarvinneet perunanuijaa Daim-palojen murskaamiseen. Ei löytynyt tästä taloudesta perunanuijaa, mutta ammuntahyrrä ajoi ihan saman asian. Siinä me sitten pöydän ääressä murskasimme Daimeja Sonic The Hedgehog-hyrrällä. Hyvin meni ja hauskaa oli. Annoksien nimeksi tuli muuten PolkaLakuCookidaffi.

”Mitä meinaat tehdä juhannuksena?” Tämmöisen viestin sain tänään ystävältäni. Tosiaan, juhannus on viikonloppuna. En ole ehtinyt miettiä asiaa lainkaan. Minulla ei ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia. Eikä se kyllä toisaalta haittaa ollenkaan. Ilman suunnitelmia sitä yleensä tapahtuu ne kaikista parhaat jutut.

Kuinka te meinaatte viettää tuota keskikesän juhlaa?

Heittäkääs jotain hyviä vinkkejä tällekin hepulle!!

Nyt käännetään ukkeli taas toiseen moodiin. Vaikkapa sitten siihen juhannusmoodiin.

-Esko-