A-luokan hankinta

Pitkästä ja pitkästä aikaa sisustushommia. Monella on varmasti tällä hetkellä lomat päällä ja silloinhan on hyvä toteuttaa niitä pieniä kodinmuutostöitä ja sisustella asuntoon jotain pieniä erikoisuuksia. Itselläni sisustuskärpänen on lentänyt sähköiseen kärpäslätkään ja näinollen esittelenkin lipaston, jonka olen hankkinut jo kuukausia sitten. Ja, onneksi hankin. Tuo sopivan ja mielestäni tyylikkään lipaston löytäminen oli yksi vaikeimmista ostoksista tänne minikaksiooni. Kiersin Vepsäläiset, Ikeat ja surffasin nettikaupat moneen kertaan. Aina oli jotain vikaa. Liian leveä. Liian pieni. Liian matala. Liian väritön, hajuton ja mauton.

Sitten jotenkin ihmeen kaupalla eksyin Sotkan sivuille ja löysin tämän yhdistelmän. Yhdistelmä koostuu Oslo-nimisestä senkistä ja lipastokaapista. Yhdistelmä on mielestäni yksinkertaisen tyylikäs. Puiset jalat, sekä tammenväriset ovet antavat oman säväyksensä ja laatikkojen kaarevat “vetourat” tuovat tyylikkyyttä. Kokonaisuus on tuohon televisioni alle juuri sopiva. Syvyys ja leveys natsaavat asuntooni täydellisesti. Aikamoinen A-luokan hankinta, kuten tuo lipastoni päällä oleva valokin kertoo. Niin ja hinta. Ostaessani nuo molemmat olivat todella reippaassa alessa ja olisivatko maksaneet yhteensä himppasen alle neljäsataa euroa.

Tässä uudessa asunnossani kohta puolisen vuotta asustelleena olen törmännyt juuri siihen ongelmaan, jonka kyllä jo etukäteen osasin arvata. Ja, se on säilytystilan puute. Omistan todella paljon vaatteita ja jo tässä vaiheessa niitä on auttamatta liikaa. Onneksi tuo lipastosenkki-yhdistelmäni on tuonut huomattavasti helpotusta tilanteeseen. Noiden ovien taakse mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Tai siis vaatteita ja tavaraa. Tai siis myös pikkumimmin leluja, vaatteita ja tavaraa.

Oikein hyvää juhannuksen jälkeistä viikkoa!!

-Esko-

Lisää miehen sisustuksia: Keittiönpöytä, Timantti, Sohva, Säilytys

Juhannuksen oivalluksia

Huhheijjaa! Se on nyt juhannus takana. Ihan ei pystynyt noudattamaan ylemmän kuvan pukeutumiskoodia. Noh, sehän nyt on jo tässä vuosien varrella tullut tutuksi, että harvemmin täällä Suomessa voi juhannusta viettää rannalla hihattomassa paidassa tyylikkäine rusketusrajoineen. Suomessa voi kuitenkin viettää juhannusta hyvin monella eri tavalla. Varmasti perinteisin tapa on pakata auto herkuilla, perheellä, sukulaisilla tai hyvillä ystävillä. Suunnata kohti mökkiä, järveä ja rauhaa. Vietin itse tänä vuonna varmasti ei niin perinteisen kaupunkijuhannuksen. Suunnitelmia ei ollut, mutta olihan hauskaa. Juhannuksen aikana tein seuraavanlaisia oivalluksia:

  • Kuvien perusteella juhannusfestivaalien pukeutumiskoodisto ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrelle. Leit, hauskat hatut ja värikkäät aurinkolasit ovat pitäneet vahvasti pintansa.
  • Kaupunkijuhannusta vietti aika moni muukin. Ei ollut Helsinki enää aavekaupunki, jossa kukaan ei liiku missään. Useat ravintolat pitivät ovensa auki ja julkinen liikenne toimi moitteettomasti.
  • Tanssiravintolaan mennessäni jätin narikkaan takkini ja samalla tuntui, että ripustin sinne myös oman itseluottamukseni. Pidän itseäni hyvin sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena ihmisenä. Ravintolamiljöössä olen kuitenkin todella huono keskustelija ja etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa tämä ilmiö korostuu. Täytynee mennä small talk- kursseille.
  • Tanssiravintolassa huomasin olevani myös äärimmäisen huono tanssija. Olimme We Love Helsingin järjestämissä juhannustansseissa, jossa oli mahdollisuus tanssia ihan perinteisiä valsseja, tangoja, foxeja ym. Oli mukava seurata ihmisiä, jotka oikeasti osasivat tanssia. Tanssissa on sitä jotain lumoavaa taikaa. Ihan niin lumoavaa ei ollut istua perinteisenä seinäruusuna. Täytynee mennä tanssikursseille.
  • Ex-tempore illoista tulee usein todella hauskoja. Niin tälläkin kertaa. Perjantaina piti mennä vain kääntymään kavereiden grillijuhlissa. Taksi kääntyi kotipihaan vasta aamun pikkutunneilla.
  • Iltsarin testissä juhannusheilakseni valikoitui Li Andersson seuraavilla saatesanoilla: “Juhannusheilasi on vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Vietätte keskikesän juhlaa kaupunkimaisemissa. Huippuälykkään Lin kanssa keskustellessa vapaapäivät lentävät kuin siivillä. Hyvä kasvisruoka, indierockin kuuntelu ja elokuvien katselu ovat olennainen osa juhannusohjelmaanne.” Kyllä vietin keskikesän juhlaa kaupunkimaisemissa. Ilman Li:tä ja muita tekstissä mainittuja aktivitteetteja. Yksi juhannuksen kohokohdistani oli kuitenkin Li Anderssonin toivottama tsemppitervehdys Instagram-kuvani yhteyteen. Kiitos!
  • Raekuuro juhannuksena ei ole enää vain huono vitsi.
  • Itselleni juhannus on edelleenkin vain juhannus. Melkoisen normaali viikonloppu muiden joukossa ilman mitään ylimääräistä glamouria tai erikoisuuksia.

Varmasti monella alkaa loma huomenna, joten teille kaikille hyvää lomaa ja muillekin toki oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

Kuinkas meni juhannukset?

-Esko-

// kuva: Jere Lehtonen //