Category: faijatyyli

Posted on

…niin lempeää ja tasaista ajoa

Kaupalllinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan

Sähköauto. Sähköauto miehelle, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä asiasta. Kyllä kiitos, tämän parin kuukauden mahdollisuuden otin vastaan todella suurella mielenkiinnolla. Muutettuani uuteen asuntooni on autoiluni lisääntynyt huomattavasti. On ollut liian suuri kiusaus hypätä autonrattiin, kun autopaikkani sijaitsee noin metrin päässä ulko-ovestani. Viime ajat olen huristellut Nissan Leafilla, täyssähköautolla. Sähköautoilu on asia, josta ihmisillä on varmasti todella paljon olettamuksia ja niin on ja oli minullakin. Jo muutaman viikon tutustuminen sähköautoiluun on kuitenkin jo kumonnut muutamia olettamuksia.

”Niin, tuo on kuitenkin vähän erilainen kuin ne mopoautot?” Näin kysyi eräs työkaverini. Sähköauto on ihan oikea auto. Auto, joka kulkee todella ketterästi ja kiihtyy jopa paremmin kuin oma autoni. Ajaminen on todella lempeää ja tasaista. Ja mikä oudointa täysin äänetöntä. Tämä tuntui aluksi todella kummalliselta, mutta nyt siihen on jo tottunut. Työkaverini esittämä olettamus siis kumottu.

”Vitsi, jos tuo akku nyt loppuu…” Muutamina ensimmäisinä päivinä en voinut keskittyä oikein muuhun kuin mittaristossa sijaitsevan akkuprosentin tuijottamiseen. Tein vain hyvin tarkasti harkittuja reittivalintoja ja pelkäsin jatkuvasti yllättävää akun tyhjenemistä. Akku ei ole loppunut. Ei ole läheskään loppunut. Nyt osaan jo nauttia ajamisesta ja luotan täysin ystävääni akkuprosenttinäyttöön. Hän pitää sanansa. Hän kuluu tasaisesti kaupunkiajossa. Nopeuksien noustessa kovemmiksi on hänelläkin suurempi tarve hävitä, mutta ei, ei hän yllättäen lopu. Täydellä akulla huristelee kaupunkiajossa noin 200 kilometriä. Oma olettamukseni ja pelkoni siis kumottu.

”Lataaminen on hankalaa ja latauspisteitä ei ole saatavilla.” Tähän en voi antaa vielä kokemusta muusta kuin pääkaupunkiseudulla ajelemisesta. Täällä latauspisteitä on saatavilla todella runsaasti. Esimerkiksi omalle työmatkalleni osuu jo kolme latauspaikkaa ja kuntosalini parkkipaikaltakin löytyy yksi. Lataamismahdollisuuksia on erilaisia. Pikalaturi lataa akun 80% noin puolessa tunnissa. Kahvikuppi tai hamppariateria, niin akku on lähes täynnä. ”Normaalilla” sähköautolaturilla lataus kestää muutaman tunnin ja verkkovirrasta akun lataaminen täyteen kestää huomattavasti kauemmin. Jos omistaisin tolpallisen autopaikan( suunnitteilla pihallemme), niin olisi kyllä äärimmäisen kätevää. Auto yöksi laturiin ja aina olisi aamulla akku sadassa prosentissa. Tätä olettamusta en voi vielä kumota. En ole ajellut vielä muissa kaupungeissa enkä ole kerennyt vielä heittää yhtään pidempää matkaa laina-Leafillani.

Tämä muutaman viikon kokemus on ollut hyvin positiivinen. Kaupunki- ja työmatka-ajossa sähköauto on ollut todella kätevä. Lataaminen on ollut mutkatonta ja lataamispaikoilla on ollut mukava keskustella kokeneiden sähköautoilijoiden kanssa heidän kokemuksistaan. Lähes jokainen ihmettelee sähköautojen minimaalista näkyvyyttä liikenteessä. Varmasti on useita, useita ja useita asioita, jotka tähän vaikuttavat. Asia on vielä sen verran uusi ja mainitsemiani ennakko-olettamuksia pyörii vielä ihmisten mielissä. Itsellänikin pyörii vielä mielessä se ensimmäinen pidemmän reissun heittäminen. Matkaa täytyy hieman suunnitella ja ennakoida kahvipaussit semmoisille huoltoasemille, joista löytyy tuo pikalaturi. Matka Helsingistä lähimpiin suuriin kaupunkeihin onnistuu tällä legendaarisella yhden pikalaturipysähdyksen taktiikalla.

Legendaarista oli myös aikoinaan Lahessa pyörittää rundia. Eli ajella autolla ympäri Lahtea. Bassot hakkasivat niin kovaa, että takapenkillä piti istua Peltorit päässä. Lahen miehelle on juurtunut selkärankaan nautinto iltaisesta autolla ajamisesta. Enää ei bassot hakkaa, vaan nykyään nautin suuresti autolenkeistä hämärtyvissä, kesäisissä illoissa. Hyvät musiikit soimaan, sähköauto alle ja baanalle. Baanalle ilman huolta polttoainekustannuksista. Baanalle ilman huolta tärykalvojen vaurioitumisesta.

On ollut erittäin mukavaa tutustua sähköautoilun maailmaan. Tämä on asia, joka aivan sataprosenttisen varmasti on tulevaisuuden juttu. Juttua tulen kirjoittamaan myös tämän testijakson päätyttyä. Varmasti paljon viisaampana ja enemmän asiasta tietävänä.

Minkälaisia ajatuksia sähköautoilu teissä lukijoissani herättää?

Aurinkoiselle baanalle!

-Esko-

Posted on

Paljon onneaaaa vaaaaan!!

Olipa kesäinen viikonloppu. Olipa touhukas viikonloppu. Olipa hyvän mielen viikonloppu. Onhan se niin, että tuo taivaalla paisteleva aurinko vaikuttaa aika paljon fiilikseen. Avaa uusia ovia ja antaa myös niin paljon avaimia oviin, jotka ovat olleet sen pitkän syksyn ja talven poissa pelistä. Puistot, viltit, piknikit ja aurinkorasvan sotkemat posket ovat tulleet takaisin. Ei voi muuta sanoa, kuin tervetuloa. Tervetuloa vaan lämpö. Ei hän täällä varmasti ihan hirveän kauaa viihdy, mutta kiitos jo tässä vaiheessa.

Viikonloppuna touhusimme F:n kanssa vaikka ja mitä. Kotona emme juurikaan olleet. Nautimme mahtavasta kelistä ja lauantaina F:n kaverin synttäreiden jälkeen kävimme avaamassa Linnanmäki-kauden. On muuten hienoa, että sisälle pääsee ilmaiseksi ja osa laitteista on myös täysin maksuttomia. Yksi asia jäi harmittamaan ja mielessäni hautui jo elämäni ensimmäinen asiakasreklamaatio. Reklamaatio koskisi tölkkienheittopeliä. Viime kesänä onnistumisprosenttini tölkkien kaadossa oli 100. Tällä kertaa en saanut kuin kolme tölkkiä kaatumaan. Syy: heittopussit olivat vielä viime kesänä nahkaisia ja painavahkoja, mutta tänä kesänä ne oli muutettu. Kyllä, ne oli muutettu niin kevyiksi ja pieniksi hernepusseiksi, että tämän kesän onnistumisprosentti tulee olemaan lähellä nollaa. Täytynee alkaa harjoittelemaan jotain muuta lajia. Hevoskisat, tarkkuusammunta, hmm.

Linnanmäeltä suuntasimme veljeni, hänen vaimonsa, tämän siskon ja F:n pienen serkkumimmin kanssa Arabian katufestivaaleille. Ajattelimme, että käymme siellä vain pyörähtämässä. Pyörähdys muuttuikin noin neljäksi tunniksi. Siellä istuskelimme vilteillä, söimme ruoka-annoksia eri kulttuureista ja nautimme hyvästä fiiliksestä. Ympärillä oli sirkustaiteilijoita, musiikkia, taidetta ja ennenkaikkea hyväntuulisia auringosta nauttivia ihmisiä. Kesä tuo mukanaan myös hyvin kattavan tarjonnan erinäisiä ilmaistapahtumia. Tänäkin viikonloppuna tapahtui useassa eri paikassa. Oli hevosia, oli ravintolapäivää, oli useiden kaupunginosien “kyläjuhlia”. Hienoa.

Viikonlopun kruununa vietimme tänään äitini syntymäpäiviä. Olimme tiivillä läheispoppoolla brunssilla Helsingin Senaatintorin kupeessa sijaitsevassa Cafe Köketissä. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja jälkiruokana ollut pannukakku kermavaahdolla ja mansikkahillolla oli taivaallista. Köket on paikkana loistava ruokahetkeen, johon osallistuu myös lapsia. Köketin “leikkihuone” on suuri ja siellä tekemistä riittää. Oli niin mukava seurata vierestä F:n ja hänen pienen serkkutyttönsä touhuamista. Iso edellä ja pieni teki kaiken perässä. On kyllä maailman hellyyttävin kaksikko. Niin ja onnea äiti vielä kerran.

Naputtelen näitä viimeisiä rivejä Janakkalan Linnatuuli-huoltoaseman kahviossa. Olo on taas hetken aivan tyhjä. Tästä vielä viimeiset kilometrit kotiin ja musat kovalle. Pari puhallusta ja eikun hyvällä meinigillä uuteen viikkoon. Kymmenen työpäivää ja sitten on touhuntäyteisiä hetkiä luvassa useita, useita ja useita. Toivottavasti herra tai rouva lämpö saapuu tänne ihan pysyvästi.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-