Liukuvoiteet naapuriin!

Viime viikolla julkaistiin uusi äitiyspakkaus. Itse käyttäisin näin isänä mielummin vaikka nimeä perhepakkaus. Pakkauksen julkaisupäivä aiheuttaa vuosittain samanlaisen kohinan mediassa kuin arvokisojen keihäsvalinnat tai pääsiäisen hujakoilla Mietaan mämminsyöntiennätykset. Neljääkymmentä ropposta ei ihan joka poika suuhunsa pistelekään. Mämmeistä takaisin kuoseihin, jotka olivat joidenkin mieleen ja joidenkin mielestä eivät sovi alkuunkaan meidän vauvalle. Mini Rodinin yläosa ja jonkun Kelan pakkauksen alaosa. Ei meidän Tytti semmoisissa mene edes neuvolaan. Tietäähän sen jo kolmeviikkoinenkin. Tai ehkä se kolmeviikkoinen sittenkin arvostaa enemmän vaatteiden tuomaa lämpöä ja pakkaus antaa jokaiselle pienelle perheelle mahdollisimman onnistuneen lähdön vanhemmuuden kiemuroihin.

Paluumuuttajana pakkauksessa oli liukuvoide. Öö, liukuvoide. Tuossa vaiheessa elämäntaipaletta päällimmäisenä mielessä ei ole koko yön kestävät kamasutra-tyyppiset loppumattomat sessiot. Ei taistelut siitä hekuman huipulle kapuamisesta. Ainakin henkilökohtaiset taisteluni olivat enemmän hereillä pysymistä ja pienen ihmisen perustarpeiden tyydyttämistä. Kuulemani mukaan kookosöljyä voi käyttää liukuvoiteena, niin voikohan liukuvoidetta käyttää kuten kookosöljyä? Täten tulisi varmasti hyötykäyttöön. Menisi kasvorasvana, hiusrasvana, jauhelihan paistamiseen en uskaltaisi käyttää. Niin, tai ehkä sen voi viedä suosiolla vaikka naapurin lapsettomalle pariskunnalle rappuun kuusi, saatesanoin: Teillä on tälle varmasti enemmän käyttöä. Palaillaan asiaan vaikkapa vuoden kuluttua.

Tai, no mietitäänpäs hieman rationaalisemmin. Hyvä, että siellä on liukuvoide. Jos vaikka kannustaisi ja saisi pariskunnat huolehtimaan myös siitä läheisyydestä. Läheisyydestä, minkä johdosta heillä on se pakkaus ja pieni ihme siellä vieressä tuhisemassa. Vaikka status on muuttunut isäksi ja äidiksi. (Hieno status.) Silti olisi äärimmäisen tärkeää huolehtia myös siitä ettei ne petihommat loppuisi kuin seinään. Pieni ihminen täytyy toki laittaa sijalle numero yksi, mutta myös puolison ja oma hyvinvointi tulisi muistaa. Onnellisuus ja tyytyväisyys korreloi suoraan myös ympäristöön. Tiedän, rintatulehduksen turruttamat kaalinlehdillä peitetyt sulot eivät varmasti lataa tunnelmaan ihan samalla tavalla kuin Victorias Secretin satiiniset vastaavat. Noh, se on perhearkea se.

Jos saisin itse valita kolme asiaa perhepakkaukseen nykyisten lisäksi. Ne olisivat purkki vahvinta melatoniinia, kymmenen euron alennus ensimmäisestä Woltin kotiintuomasta NaughtyBrgrin hampurilaisesta ja vauva-aika-Suomi sanakirja. Aukeaisi paremmin esimerkiksi sanat: masuasukki, meidän oma sinappikone ja eikun jaxuhalit väsyneille vanhemmille.

Emme muuten aikanaan ottaneet Kelan tarjoamaa pakkausta. Olikohan syynä liukuvoiteen puuttuminen vai joku muu? En kyllä perhana muista.

Hieno ja arvokas pakkaus tuo perhepakkaus!

-Esko-

…ottaisin soijatortillan, tuoremehun ja vähän tasaisemman elämän

Blogitauko saa loppua juurikin nyt. Tauon syynä ei ollut ”mainoskikka”, ei blogini aiheuttamat paineet. Ei, blogikirjoittelu ei ole minulle paineenalaista toimintaa. Päinvastoin, kirjoittelu auttaa minua tutkailemaan ympärilläni tapahtuvia asioita ja ajoittain se jopa estää suurempien paineiden syntymistä. Kirjoittamisesta on tullut minulle todella tärkeä osa elämääni ja voi sitä kutsua jo sivutyöksikin. Se tuntuu erikoiselta. En todellakaan aloittanut blogiani rahan takia, en naputtele MacBook Pro:tani dollarin kuvat silmissä. Tottakai haaveet ja tavoitteet ovat korkealla tässä uudessa “sivutyössänikin”. Yksinkertaistaen: kirjoitan, koska rakastan tätä hommaa ja tämä antaa minulle paljon. Oli erikoista olla puolitoista viikkoa ilman naputtelua. Todella erikoista, mutta pakollista.

Eteeni tuli asia, joka heitti jo hyvin ja vapaasti hengittävän miehen elämän uuteen valoon. En ala tätä vielä sen tarkemmin availemaan. Näin, että tuossa tilanteessa oli ehdottoman tärkeä laittaa tietokone nurkkaan. Pohtia, miettiä, keskustella ja ottaa happea. Nykyajan teknologia mahdollistaa myös hyvin impulsiivisen viestinnän, joten oli hyvä olla paussilla ettei tule naputeltua mitään hölmöä, harkitsematonta, joka kaduttaa sitten aikojen päästä. Nyt täytyy katsoa ylös. Toivoa, että täällä ympäröivässä maailmassa on vielä jäljellä hyvyyttä, empatiaa, oikeudenmukaisuutta ja ennenkaikkea tervettä järkeä.

Tasan vuosi sitten istuin punaisen oven takana. Punaisen oven takana istui mies, joka oli saanut elää todella tasaisen elämän. Jopa pumpulissa kasvanut-termiä olisi voinut kohdallani käyttää. Tunteidenkäsittelytaitoja minulla ei ollut lainkaan ja tunnetyökalupakissa ei ollut mitään muuta kuin termi: Ihan hyvin. Aiemmin vastailin aina kysymykseen, miten menee? Ihan hyvin, vaikka sisällä myrskysi. Nykyään jos sisällä myrskyää ja joku tuon kysymyksen toistaa, vastaan: Ihan päin v####a, kiitos kysymästä. Vuosi on lisännyt työkalupakkiini todella paljon työkaluja. Niitä on haalittu sieltä sun täältä. Nyt löytyy rakkausasioiden ruuveja, vihan viiloja, katkeruuden käsihöyliä ja onnen oikohöylä. Se on höylä, jonka saa helposti epäkuntoon. Kunnossa ollessaan tekee hyvin tasaista ja sileää jälkeä. Ei jää tikkuja sormiin, ei.

Kävin eilen Hesen autokaistalla. ”Mitä saisi olla?” Ottaisin soijatortillan, tuoremehun ja vähän tasaisemman elämän.

Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //