Category: faijatyyli

Posted on

Ihanaa olla sängyssä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IKEA Suomi

Viime viikolla saapui Instagramiini kysymys, jotta kuinka minä nukun nykyään. Tässähän on mahdollisuus antaa hyvinkin kattava vastaus. Eli annetaanpas mennä. Elämässäni on ollut yksi ajanjakso, jossa uni nousi salakavalasti kuin suurimmaksi vihollisekseni. Se oli yksinkertaisesti kamalaa aikaa. Aloin pelkäämään nukkumista ja jo illalla aloin miettimään, kun yöllä herään ja alan laskemaan tunteja herätyskellon pirinään. Sittenhän minä löysinkin itseni Helsingin Kannelmäessä sijainneelta Uniklinikalta. Naama oli valkoinen kuin aluslakanani ja silmänaluset kaikkien kylmien värien sekamelskaa. Niin oli aivotoimintakin. En varmaankaan ollut noihin aikoihin ihan parasta seuraa. Nuo ajat ovat jättäneet hienoiset jäljet ja unettomuuden kierteeseen en enää koskaan halua palata. Se on kerran voitettu ja uusintaotteluun en suostu.

Tämä IKEA Suomen yhteistyö tuli oikein optimaaliseen saumaan, koska en ole enää aikoihin sen kummemmin miettinyt omaa nukkumistani. Minun tuli kirjoittaa unipäiväkirjaa kahdelta erilliseltä viikolta. Ensimmäisen viikon päiväkirjamerkintöjä lueskellessani tein yhden merkittävän havainnon. Minulla on kyllä ne monien peräänkuuluttamat rytmit. Ne vaan sattuivat olemaan himppasen erikoiset. Tämä ensimmäinen seurantaviikko osui aikataulullisesti hyvään rakoon. Olin juuri aloittelemassa töitä ja kääntämässä rytmejäni työssäkäyvälle luokanopettajalle sopiviksi. Havainto numero yksi: Menin nukkumaan joskus puolen yön aikoihin. Paikkasin menetetyt unet lähes jokaisena päivänä parin tunnin päikkäreillä. Alkoi jo itseänikin ärsyttämään oma tilanteeni pelastuslaini: Mä vaan rakastan päikkäreitä. Läikähteli tuo rakkaus jo vähän turhankin intohimoisesti.

Ennen toista seurantaviikkoa sain onnekkaana ihmisenä käydä noutamassa minulle räätälöidyn paketin IKEASTA. Päätin uusia prameita KRANSRAMS- lakanoita laittaessani, että nyt yritän tehdä muutamia pieniä viilauksia, jotta saisin unta hieman aikaisemmin. Tämän jatkumona saisin ehkäpä ainakin lyhennettyä nukuttuja päiväunia. Rakastan niitä siis edelleen. Vastarakastuneen intohimon yritän kääntää semmoiseksi hieman seesteisemmäksi välittämiseksi. Yritän myös pyhittää sänkyni vain nukkumiselle ja ra…Jälkimmäinen ei lähiaikoina olekaan ollut sen suurempi ongelma. Eli tein työhommani keittiön pöydän ääressä ja puhelimen pyrin jättämään myös toiseen huoneeseen yön ajaksi. Tämän takia IKEA Suomen sinisestä kassista löytyikin hieno GÄNGA-messinkinen herätyskello.

On muuten tuo niin pienoinen laite osoittautunut äärimmäisen hyväksi kapistukseksi. Ei ole enää sitä veruketta, että on pakko pitää puhelinta lähellä, koska siinä on herätys. Aina siinä on kiusaus mennä katsomaan sosiaalisen median kiemuroita ja mennä toteamaan, että eihän täällä minua keskellä yötä kukaan kaipaa. Noin jättimäistä STJÄRNBRÄCKA-peittoa, jonka sain en ole ikinä edes ole osannut kaivata. Minä rakastan hotelleja ja nämä uudet sänkykamppeeni saavat helposti minut mielikuvamatkailemaan hotellilakanoiden syleilyyn. Ja onhan tuo uusi karhukaverinikin aikamoisen lempeä tyyppi, ihan kuin kättäni ikuisesti koristava lajitoverinsa. Kaikki sammuu Tulosruudun jälkeen. Niin olen minäkin muutamana menneenä yönä. Tämän rytmin yritän arkena säilyttää.

Loppuun on hyvä listata Eskon unen pahimmat viholliset:

  1. Matkapuhelin. Kuinka sen jättäminen toiseen huoneeseen onkin niin vaikeaa? Uskoisin, että en ole ihan ainut tämän ongelman kanssa painiva.
  2. Liian myöhään suoritettu urheilu. Kesällä lähdin lenkille joskus tuossa yhdeksän aikoihin. Siinä kymmenen jälkeen suihkusta tulleena sai hetkisen Nukkumattia odotella. 
  3. Alkoholi. Jos joskus ottaa yhden tai kaksi saunaolutta, näkyy se heti omassa nukkumisessani tai ainakin korreloi suoraan yöllisiin vessareissuihin.
  4. Tinder sunnuntaisin.
  5. Liian myöhään nautittu kofeiini. Täytyy ottaa äitini ohjenuora käyttöön. ”En mie ennää kolmen jälkeen tohdi juoda.” En minäkään. 

Ja vastapainona on hyvä listata tiivistettynä IKEA Suomen yleiset vinkit parempaan uneen:

  1. Mukavuus
  2. Makuunhuoneen lämpötila
  3. Ääni
  4. Ilmanlaatu
  5. Värit ja kalusteet

Näin syksyllä 2020 on muuten ihanaa olla sängyssä. Sade liplattelee ikkunalautaan ja saa vaan kääriytyä ihan uusiin lakanoihin ja painaa pään kivasti muotoutuvaan, ergonomiseen KLUBBSPORRE-tyynyyn. Uni on juuri tällä hetkellä ystävä, ei vihollinen.

Mitkä ovat teidän unienne pahimmat viholliset?

Hyviä unia ja sopiipa muuten uusi vihreä KÖLAX-päiväpeittoni aikasen hyvin uuteen maalattuun seinääni.

Esko

// Kuva: Jenny Helenius //

Posted on

Minkälainen peli se padel mahtaa olla?

Helsingin suositun Löyly-saunaravintolan viereen ilmestyi muutamia vuosia takaperin erikoinen kenttä. Tennikseltä se jollain tavalla näytti. Pallo ainakin. Squashista oli poimittu joitain ominaisuuksia. Mailakin näytti ainakin kaukaa ihan tenniksessä käytettävältä. Usein kentän ohi kulkiessa sitä pysähtyi ihmettelemään, että mikäs laji tuo oikein onkaan? Padelhan se oli. Jostain luin, että juuri tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava mailapeli. Nyt oli aika tämän useaan asiaan myöhäisherännäisen ukkelinkin päästä kokeilemaan tätä uutta hittilajia. Jossain vaiheessa myönnän miettineeni, että juuri siksi en lajista innostu, kun se oli joka paikassa esillä. Annetaan nyt mahdollisuus.

Veljeni varasi meidän ystäväporukalle vakiovuoron, joten olihan se mukaan ilmoittauduttava. Erinäisiä mailoja olen elämässäni aika paljon kädessäni pitänyt, joten ihan vierasta se ei voi olla. Tosin tennis on kyllä laji, jossa olen aina ollut todella huono. Ja aika harvassa ovat nykymaailman hittilajit, joihin itselläni ei olisi minkäänlaista kosketuspintaa. Padeliin ei kertakaikkiaan ollut. Mailan ostin Prismasta arpomalla. Oli kaksi vaihtoehtoa, sininen ja punainen. Sormi osoitti punaiseen enttententtenin loputtua. Säännöistä ei ollut pienintäkään hajua.

Ensimmäinen pelikerta meni lähtökohtiin nähden yllättävänkin hyvin. Sääntöjä kertailtiin siinä pelailun yhteydessä ja nopeasti ne kyllä oppi. Ymmärrän oikein hyvin lajin räjähdysmäisen suosion. Todella matalan kynnyksen laji. Leppoisa lätkyttely onnistuu varmasti ihan kaikilta. Ainakaan meidän pelailumme ei ollut millään tavalla rankkaa. Hyvä, että tuli hiki. Toivon, että pelimme kehittyminen korreloi suoraan hikoilun ja kohoavan sykkeen määrään. Sosiaalisena lajina toimii todella hyvin, koska nelinpelissä on aikaa myös mukavaan jutusteluun. 

Tässä iässä nämä viikottaiset urheilutuokiot ovat fyysisen puolen lisäksi myös ainakin itselleni äärimmäisen tärkeitä sosiaalisia tapahtumia. Monen elämä on hyvinkin kiireistä ja spontaanit tapaamiset eivät onnistu ihan sormia napsauttamalla. Nyt tapaa itselle tärkeät ihmiset ainakin kerran viikossa. Tuleepa siinä tulevaisuudessa toivottavasti hikikin näiden jutustelujen yhteydessä. 

Niin ja yksi tärkeimmistä ensimmäisellä kerralla opituista asioista. Laita jalkaan shortsit, joissa on taskut. Miksi? Tulette huomaamaan, jos menette joskus kokeilemaan.

Illanjatkoja!!

-Esko-