Category: faijatyyli

Posted on

Upeita iltoja ja päiväunia nukkuvaa sekä puolikuollutta elämää

Olen aloittanut kirjoittamaan ja pyyhkinyt kaiken pois. Aloittanut taas uudelleen ja pyyhkinyt kaiken pois. Lukenut puhelimen muistiosta erinäisiä kirjoitusaihioita: Sydän ei toimi enää niinkuin ennen, Lapsi ei ole shakkinappula, Eskoko on uusi Bachelor? Miehen haluttomuus, Aloittelevan opettajan työkalupakki -> julkaise maailman opettajien päivänä. En julkaissut (oli eilen), enkä ole julkaissut mitään muutakaan vähään aikaan. Aiheita on ja ideoita, muttei ole vaan oikein lähtenyt, eikä toisaalta ole ollut motivaatiota kirjoitella yhtään mistään vähääkään negatiivisista asioista.

Syksy on tarjonnut aivan upeaa ruskanpunaista väriloistoa, onneksi. Myös Suomen koronakartta tarjoaa juuri tällä hetkellä vähän turhankin ruskanpunaista väriloistoa. Ei niinkään onneksi. Jokainen media on edelleenkin täynnä lähes pelkästään negatiivista uutisointia. Kiihtyminen, kiihdytys ja hyvinkin jyrkästi nousevat käppyrät alkavat jo pikkuhiljaa jälleen luomaan pään ympärille jonkinlaista epävarmuutta. Ei ainakaan haluaisi enää yhtään omien kirjoittelun kautta luoda itselleen, eikä varsinkaan kenellekään muulle yhtään lisää kurjaa fiilistä. Tosin tuosta Eskoko on uusi Bachelor saisi varmasti ihan hauskan jutun. Sitä tässä nyt itsekin hieman kaipailisi. Hymyä ja hauskuutta.

Itsekin olen tässä lähiaikoina huomannut elämässäni jonkinmoisia mollisointuja. Arki toistaa itseään lähes täysin samanlaisen struktuurin sisältävillä päivillä. Aamulla juosten töihin. Oppilaiden ja vanhempien kanssa käytävät arviointikeskustelut (ne ovat kyllä ihan mukavia). Siitä kotiin ja päiväunet. Sitten onkin jo semmoinen pöhnä päällä, ettei jaksa oikein tehdä muuta, kun makailla sängyllä ja katsella televisiota. Niin ja tietysti selailla puhelimesta juuri niitä negatiivisia uutisointeja. Ja seuraavana päivänä taas sama kaava toistaa itseään.

Nyt, kun nämä asiat tähän ylös naputteli, niin koinpas samalla nyt jonkinmoisen herätyksen. Kuka tuon mollikierteen voisi katkaista? Noh, sehän löytyy tästä hyvinkin läheltä. Itsestähän se kaikki lähtee. Nyt täytyy jälleen kaivaa se hyvä meininki esille. Ottaa ympärillä vellova uutisointi tosissaan ja noudattaa niin hyvin viranomaisohjeistuksia, kuin mahdollista. Kuitenkaan liikaa siihen negatiivisuuteen uppoutumatta.

Ensi viikolla onkin muuten jo syysloma. Jotenkin se jälleen kerran osuu niin oikeaan paikkaan. Pieni energiavarasto saapuu perjantaina ja siitä se sitten lähtee taas omatkin energiat kohoamaan sinne vihreälle. Nyt siis kaikkea muuta paitsi päiväunia nukkuvaa, puolikuollutta luokanopettajaa. 

Lenkille mars ja juttuaihiot kehittymään!

Millaisilla fiiliksillä te lähdette kohti pimeneviä syysiltoja?

-Esko-

Posted on

Siis toi on niin siistiä!

Kuvassa pieni pellavapäinen tokaluokkalainen poika Joensuun Kanervalan koulun ala-asteelta. Ihan ensimmäisenä ei tule mieleen se, että eräänä kauniina päivänä tuo kyseinen poika marssi ympäri Joensuun keskustaa ja varasteli kaikkea mitä taskuihin ja hihoihin mahtui. Perinteisen suksen siteistä lakupatukoihin. Tämä on yksi lapsuusmuistoistani, joka on piirtynyt mieleeni todella vahvasti. Ei ehkä se kaikista iloisin muisto, mutta onpa tullut opiksi otettua. 

Poika katseli televisiota olohuoneen ruskealla valtavalla nahkasohvalla. Kuvaputkitelevisio seisoi tukevasti jalustallaan ja tarjoili ohjelmaa niiltä olemassaolleilta muistaakseni kolmelta kanavalta. Alkoi sarja, jossa nuorisoporukka innostui näpistelemään kaupasta. Päähenkilöllä oli päällään nahkatakki ja pitkä takatukka. Vähän kuin Ihmemies MacGyverillä. Siis, miten siistiä. Se jakso vaikutti tuohon pikkupoikaan niin vahvasti, että pakko oli päästä itsekin kokeilemaan. Hyvinhän siinä ei sitten käynyt. 

Kaverin kanssa lähdimme ja tämä kaksikko kierteli ympäri Joensuun keskustaa. Kanervalan kaupasta hihaan sujahti lakupatukoita. Torin kupeessa sijainneesta Intersportista hiihtosuksen side ja sieltä keltatiilisestä Citymarketista Gi-Joe-ukko paidan alle. Niin ja siellä Citymarketissa sitten näiden pikkupoikien varastelu saikin ihan ansaitun lopun. Kaverini jäi rysän päältä kiinni ja itse juoksin kotiin karkuun. Omatunto löi vasten kasvoja todella kovaa ja itkin hysteerisesti Niskakadulle kirmatessani. Äitihän huomasi heti, ettei pellavapäällä ollut ihan kaikki kunnossa.

Siitäpä sitten lähdimme äidin kanssa palauttamaan tavaroita kauppoihin. Nöyrä poika toivottavasti oli tuolloin ja osasi anteeksi pyytää kauppiailta. Käräjäoikeuden tuomarina toiminut isä oli jo muuttanut ennen muuta perhettä Lahteen. Ai, että kuinka pelkäsin sitä hetkeä, kun iskä saa tietää oman poikansa hölmöilyistä. Ja sen isäni pitämän puhuttelun tulen muistamaan koko loppuelämäni.

Tuon pikkupojan elämän ulkoiset vaikutteet olivat kyllä todella vähäisiä verrattuna nykyajan lapsiin ja nuoriin. Silloin oli televisiossa ne muutamat kanavat. Linjoille pystyi soittelemaan lankapuhelimella ja tarkan ajan kertoi neiti aika numerosta 10061. Nykyään lähes jokaisella lapsella ja nuorella on taskussaan väline. Väline, joka muutamalla hipaisulla avaa tarvittaessa silmiesi eteen melkeinpä mitä vaan. Televisiossa on kanavia niin, jotta sanonta kanavamarathon ei ole yhtään liioteltua. 

Sanat medialukutaito ja nettietiketti eivät sisältyneet oletettavasti kovinkaan tiivisti tuon pellavapään sanavarastoon. Onko semmoisia sanoja silloin ollut olemassakaan? Vahvasti minuun vaikutti se kuvaputkitelkkarista tullut sarja. Vahvasti haluan uskoa siihen, että nykymaailman lapset ja nuoret osaisivat suodattaa ympärillään pyöriviä vaikutteita. Ja jos eivät itse osaa, tarjoaisivat lähellä olevat aikuiset siihen apua ja tukea.    

Isäni oli kaivanut tuon kuvan jostain mökin laatikosta. Muistojahan se mieleeni kuljetteli. 

-Esko-